2 ruokaviikkoa

Lupasin jossain vaiheessa kirjoittaa ylös perheemme viikkojen ruokalistoja. Ehkä jossain on joku muukin, jolle tulee välillä totaalinen kyllästyminen omiin ruokiin, jotka tuntuvat kiertävän viikosta toiseen samaa rataa eikä ruokalistoille tunnu eksyvän edes vahingossa mitään uutta.


Perheessämme asuu siis tällä hetkellä yksi teini, yksi jalkapalloa ja sählyä harrastava poika, yksi vegaani, yksi lihattomalla linjalla oleva, kaksi gluteenia välttelevää, kaksi sekasyöjää, yksi kuntosalilla kävijä, yksi sokerista kieltäytyjä ja yksi biojätemylly a.k.a Kettuterrieri Roosa. Välillä syömme koko porukka vegaania perusruokaa, välillä yhdestä ruoasta valmistuu jopa kolme eri versiota, vegaani, maidollinen ja lihallinen. Yhtä sekameteliä siis.


Ohjeita katson harvoin. Katselen paljon ruokakuvia ja kuvien perusteella sovellan ruoan. Jos jonkun ruoan kohdalla sinulle herää kiinnostus kokeilla, niin hihkase ja kerron, mitä minun versiooni ruoasta tuli. Noin.


Ma: Tomaattinen linssikasviskiusaus

Ti: Sama kuin eilen

Ke: Avocadopasta

To: Chili sin carne + riisi + salaatti + hummus

Pe: Sama kuin eilen

La: Kokonaiset uuniperunat avocadotäytteellä + salaatti

Su: Kukkakaalicashewkermacurry + basmatiriisi

_____

Ma: Punajuurikukkakaalisosekeitto

Ti: Sama kuin eilen

Ke: Juurespihvit + tzatziki

To: Kalaseljanka

Pe: Sama kuin eilen

La: Quinoa + paahdetut kasvikset

Su: Sama kuin eilen

____



Hyvää ruokahalua.


Ilona

Puhtigranola (G, VG)

Kehittelin oman granolareseptin, joka sai nimekseen puhtigranola. Tai no kehittely on ehkä hieman liian mairea nimitys eri ainesten summa mutikassa pataan heittämiselle, mutta kirjoitin minä ohjeen ylös.


Tämä paahdettu mysliherkku on täynnä terveellisiä aineksia ja sen sisältämä proteiini ja hyvät rasvat pitävät nälän hyvin loitolla. Granola on gluteeniton ja vegaaninen eikä se sisällä valkoista sokeria.


Ainekset

- 2 rkl neitsytkookosöljyä
- 0,5 dl oliiviöljyä (tai esim. rypsiöljyä)
-  2 rkl intiaanisokeria
- 8 dl gluteenittomia kaurahiutaleita
- 1 dl seesaminsiemeniä
- 1 pieni pussi (100g) mantelilastuja
- 2 dl kookoshiutaleita
- 1 dl chia-siemeniä
- 2 dl auringonkukansiemeniä
- 2 dl rusinoita tai kuivattuja aprikooseja


Laita kookosöljy, oliiviöljy ja intiaanisokeri kattilaan ja sulata ja sekoita nämä keskenään. Lisää kattilaan loput ainekset ja sekoita ne hyvin öljyseokseen. Paahda mysliseosta kattilassa hyvällä lämmöllä koko ajan sekoittaen niin kauan, että mysli paahtuu kauniin väriseksi ja rapeaksi seokseksi. Tämä vie noin 5-10 min.
Kaada seos leivinpaperille jäähtymään. Varo - seos on tässä vaiheessa polttavan kuumaa!

Kaada jäähtynyt granola puhtaaseen ja kuivaan purkkiin ja nauti vaikka maustamattoman jogurtin seurana.




Ilona

Ehkä kiinnostaa ehkä ei

Ravinnosta, kuntoilusta tai muista omaan arkeen ja elämään liittyvistä innostuksista ja itselleen asettamista tavoitteista on aina vähän vaikea kirjoittaa. Tai ei vaikea, mutta vähän haastava. Ei voi nimittäin koskaan tietää, kiinnostaako ketään vai ei. Onko vastaanotto sillain, että mitä toi nyt tuolla luulee yrittävänsä ja että pitäkööt omana tietonaan ja innostuksenaan. Vai ajatteleeko lukija että hei, onpa mielenkiintoista, ai noin voi tehdä, pitääpä itsekin kokeilla.


Kuten olet ehkä huomannut, hurahdan aina välillä johonkin. Ei sillain pahasti hurahtamalla eikä överiksi vetämällä, mutta sillain kokeilumielessä. Että olisko tosta hommasta toimivaksi konseptiksi mun elämään, toisiko se hyvää oloa tai tuottaisiko iloa mulle. Koska itse olen uusista jutuista inspiroituva tyyppi, pyrin kirjoittamaan innostuksistani. Sillä riskillä, ettei ketään kiinnosta ja sillä ajatuksella, että ehkä joku nappaa jonkun pienen inspiraation murusen ja hyvä lähtee leviämään.


Ravinto on sikäli mielenkiintoinen juttu, että ravinto ja se mitä suuhunsa laittaa, on linjassa hyvinvoinnin kanssa ja vaikuttaa oleellisesti siihen, miltä kropassa tuntuu. Välillä ravintoon ja syömiseen jaksaa kiinnittää enemmän huomiota ja välillä homma tuntuu olevan täysin retuperällä. Se, mikä on enemmän huomioon kiinnittämistä ja mikä on retuperällä olemista on tietysti hyvin henkilökohtaista ja perhekohtaista.


Olen itse ajatellut, etten koskaan tahdo minkään asian alkavan hallita liikaa elämää. Ei pakonomaisesti eikä pakkomielteisesti. Ravinnon suhteen pakkomielteisyys tarkoittaisi omalla kohdallani sitä, että punnitsisin annoksia, laskisin kaloreita ja söisin vain saadakseni ravintoa, ravintoaineita you know. Ei, ei - ei oo mun juttu. Voin kiinnittää ravintoasioihin enemmän huomiota tekemällä kompromisseja, jättämällä asioita pois ruokavaliostani ja syömällä ruoka-aineita sen takia, että ne ovat terveellisiä vaikka eivät olisikaan kaikkein herkuimpia. Rajansa kuitenkin kaikella ja hyvä olo sekä nautinto edellä. Hyvää siis olla pitää.


Kiitos lapsuudesta asti saamastani hyvästä ravintokasvatuksesta ja terveellisestä ruoasta, ei minulle ole elämässäni tullut missään vaiheessa kovin pahoja ylilyöntejä epäterveellisyyden saralla. Vai alilyönneiksikö niitä kutsuttaisiin? Juustoportin Lakka- ja kirsikkajogurttipurkit ovat kyllä muinaisina vuosina olleet paheeni ja toisinaan jään pahasti Pepsi-Max-koukkuun (tästä syytän kyllä valvottavia lainavauvoja). Joskus olen syönyt karkkia lähes päivittäin ja vetässyt Bebe-leivoksia vaunulenkkien ohessa. Olennaista mielestäni on kuitenkin se, vedätkö karkkeja sen kymmenen kappaletta vai tarvitsetko 400 gramman jättisäkin irtokarkkeja rauhoittuaksesi. Paha Pepsi-Max-koukku voi tarkoittaa jollekin 4 litraa limua päivässä, kun se tarkoittaa minulle pitkää huikkaa jääkylmää hapokasta lisäainelitkua, jotta saan päiväni käyntiin ja lasillista limua lounaan kyytipoikana vaikka kuinka tiedän, ettei minun pitäisi moista myrkkyä juoda. Bebe-leivos 7 kilometrin vaunulenkin välissäkään ei syökse minua tuormioon, kun ruokavalio koostuu muuten kotitekoisesta ruoasta tuoreine raaka-aineineen.


Minun ravintoasioihin enemmän huomioon kiinnittämiseni näyttäisi ruokavaliostaan ja itsestään kurinalaisesti pitävästä henkilöstä varmasti siltä, että retuperällä ollaan ja pahasti. Toinen, jota ravintoasiat tai ravinnon liittäminen terveyteen taas ei paljoa kiinnosta ja jonka ruokavalio koostuu nopeista hiilihydraateista sokerilimuineen, croissantteineen ja valmisruokineen saattaa minun retuperällä oleminen näyttää terveelliseltä meiningiltä pienellä annoksella sokeria höystettynä.
K-a-i-k-k-i on siis suhteellista.


Totesin tuossa instagramin puolella, että lainateini ryhtyi vegaaniksi ja (lihansyöjä)mies on syönyt niin paljon meidän papumössöjä, että totesi pitkästä aikaa lihaa syötyään, ettei se edes enää maistu hyvälle. Aina ravintojuttuja sivutessani ja ruokakuvia jakaessani, on asiasta kiinnostuneita. Halutaan ehkä vinkkejä ja reseptejä ja toivotaan omaa inspiroitumista ja ehkä pientä heräämistä kohti pikkusen terveellisempää suuntaa. Näinpä ajattelin valottaa hommaa vähän omasta näkökulmastani.


Meillä ruokahommissa mennään niin, että koko porukka syö kasvispainoitteista ruokaa, toisinaan vegaania ja toisinaan teen lihansyöjille liharuokaa. Jääkaapissa on maustamattomia hapanmaitotuotteita ja proteiinipitoisia maitotuotteita, kuten maustamatonta jogurttia, turkkilaista jogurttia, maitorahkaa ja raejuustoa. Kuten olen aiemmin todennut, sokeri tummaa ruokosokeria tai intiaanisokeria, suola ruususuolaa ja rasvoina luomuneitsytoliiviöljyä, voita ja kylmäpuristettua kookosöljyä. Minä syön gluteenittomasti rennolla kädellä, eli valitsen leiväksi 100-prosenttisen kauraleivän, enkä piittaa vaikka linjastossa on saatettukin käsitellä muita viljoja. Lähikananmunia tai luomumunia syömme paljon, koska helppous ja terveellisyys. Keksejä, pullia tai karkkeja kaapeistamme ei löydy, mutta pojalla on kerran viikossa karkkipäivä, jolloin saa itse valita itselleen herkuiksi karkkia, jäätelöä tai jotain muuta. Välipaloja ja ruoanlaittoa varten kaapeista löytyy paljon erilaisia pähkinöitä ja siemeniä ja marjat, hedelmät ja vihannekset kuuluvat luonnollisesti jokapäiväiseen ruokavalioomme. Ainiin ja tummaa suklaata ei pidä unohtaa, Marabou 70-prosenttinen tumma minttusuklaa on ehdoton lempparini ja sitä onkin tarjolla aina. Superherkkuina sen lisäksi kuivia sekä tuoreita taateleita ja maapähkinävoita, jota voisin muuten syödä vaikka purkillisen päivässä (mutta en syö, koska tahdon mahtua vaatteisiini).



Pyrin siihen, että jääkaapissa tai kotona on aina ruokaa valmiina. Meillä kun poika pelaa jalkapalloa ja teini treenaa ja harrastaa paljon, on arki välillä vähän epämääräistä ruokailuaikojen suhteen eikä yhteisiä ruoka-aikoja arkena ole iltapalaa lukuunottamatta. Ruoanlaiton pitää olla mielestäni helppoa ja kriteerejä ruoanlaiton suhteen ovat terveellisyys, se, että ruoka on hyvää myös myöhemmin lämmitettynä sekä se, että ruokaa riittää vähintään kahdelle päivälle. Suunnittelemme ja teemme seuraavan viikon ruokalistan aina sunnuntai-iltana ja merkitsen ruokien kohdalle, millaisina muunnoksina kyseistä ruokaa teen (esim. lihallinen, vegaani ja gluteeniton). Välillä liedellä porisee siis kolme eri kattilaa, joissa on samaa ruokaa kolmella eri muunnoksella. Teen ruokaa ja saan inspiraatiota resepteihini katsomalla kuvia. Teen hyvin hyvin harvoin mitään katsomalla reseptejä tai määriä.


Papumössön reseptin lupasin teille jakaa (täytyy ensin kirjoittaa se resepti) ja joku kaipaili muutenkin vinkkejä ja reseptejä kasvispainoitteisista ruoista. Välillä sitä on armoton tyhjyys päässä, että mitä keksisi ruoaksi ja mitä ruokia on edes olemassa. Niinpä päätin lähestyä asiaa kirjoittamalla esiin meidän kahden viikon ruokalistan. Mikäli kiinnostusta löytyy ja inspiroitumisen tarvetta esiintyy, voin kirjoitella teille aina muutaman viikon välein meidän ruokalistaa. Vähän niinkun että mitä tänään syötäisiin?

_____________


Ma: Sienirisotto (G)

Ti: Chili sin carne (G, VEG) , riisi, kaalisalaatti, hummus, jogurttikastike

Ke: Sama kuin eilen

To: Itämainen tulinen kasviskeitto kermalla (G)
Itämainen tulinen kasviskeitto kookoskermalla (VEG)
Itämainen tulinen kanakasviskeitto kermalla

Pe: Sama kuin eilen

La: Ruokaisa salaatti buffet-tyyppisesti (tarjolla auringonkukansiemen, aurinkokuivattu tomaatti, avocado, mozzarella, cashew-pähkinät, parmesaani-juusto, kana)

Su: Sushi-ravintolaan

_____________


Ma: Hernekeitto (G, VEG)
Hernekeitto lihalla

Ti: Sama kuin eilen

Ke: Kikherne-kidneypapu-kastike, höyrytetyt vihannekset, hummus ja pasta (G, VEG)

To: Sama kuin eilen

Pe: Kasvispyörykät tai falafelit (G, VEG), riisi, salaatti ja feta.

La: Sama kuin eilen

Su: Burritot (VEG) guacamole, salsa ja pähkinät.

_____________


Näin.






Nyt omenapuun kautta aamulenkille. Oho, kröhöm. Eiku siis päiväkävelylle.






Ilona

No added sugar

Teen mielelläni ihmiskokeita itselläni (ja ehkä ihan ihan pikkuruisen myös muulla perheelläni). Miltä tuntuu kun tekee näin? Vai olisiko sittenkin parempi toisin? Miten ruoka vaikuttaa omaan oloon ja hyvinvointiin ja millaisilla valinnoilla on vaikutusta vireystilaan ja jaksamiseen?

Teini heittäytyi meille tultuaan seuraamaan jalanjälkiäni ja siirtyi kasvisruokailijaksi. Tämän jälkeen on koko perhe siirtynyt lihattomampaan ja entistä kasvispainotteisempaan ruokavalioon. Nyt kun kaikki syövät samoja pöperöitä, enkä joudu vääntämään jokaiselle omanlaistaan ruokaa, olen pystynyt keskittymään paremmin siihen mitä teen. Meillä onkin kesän ajan syöty vähähiilihydraattisemmin ja keskitytty hyvien rasvojen ja proteiinien saantiin entistä enemmän.

Elokuun koittaessa päätin siirtyä gluteenittomaan linjaan ja samalla koittaa,  kuinka kauan jaksaisin tsempata ja noudattaa lähes sokeritonta linjaa. 70-prosenttista suklaata en ole jättänyt, mutta muuten sokeriton linja on pitänyt (ainiin, kuohuviinistä en kyllä luovu). 

Ruokarajoitteisessa elämässäkin pitää toki olla nautintoja. Näin olenkin etsinyt ja kehitellyt korvikkeita höttösokerihiilarimätölle. Kuivatut tai tuoreet taatelit voideltuna sokeroimattomalla maapähkinävoilla ovat parasta pikaherkkuani (jotkut ovat verranneet jopa Snickers-patukkaan). 

Kun aikaa on ja vaivaa jaksaa nähdä aavistuksen enemmän (eli joka päivä), pyörittelen erilaisia palleroita - koukuttavia palleroita (nyt oon sitten varoittanut sua). 

Taatelipallerot n.35kpl

(gluteeniton, sokeriton, raaka, vegaani)

Massa
- 20 kpl kuivattuja taateleita
- 4 rkl kylmäpuristettua kookosöljyä
- 3 rkl tummaa tai raakakaakaota
- 1 dl pähkinöitä (itse käytän cashew ja saksanpähkinöitä)
- 1 dl gluteenittomia kaurahiutaleita (myös tavalliset käy tietty)

Lisäksi voit käyttää
Kookoshiutaleita, seesaminsiemeniä,
kardemummaa, kanelia

Laita taatelit, kookosöljy, kaakao, pähkinät ja kaurahiutaleet blenderiin tai astiaan. Soseuta blenderillä tai sauvasekoittimella.

Pyörittele käsillä massasta pienehköitä palleroita. Laita leivinpaperin päälle seesaminsiemeniä, tummaa kaakaojauhetta tai kookoshiutaleita ja pyörittele pallerot valitsemassasi "kuorrutteessa". Laita jääkaappiin kovettumaan vähintään tunniksi ennen tarjoilua.

Vinkki:
Saat erilaisia versioita lisäämällä perusmassaan esim. 1tl kardemummaa ja 1tl kanelia tai korvaamalla puolet taateleista sokerittomalla maapähkinävoilla (n.2-3 rkl).



P.S. Seuraavaksi ajattelin tehdä viikonloppuversion palleroista ja kokeilla maustaa pallerot rommilla - slurps.




Ilona

Kompromisseja

Meillä on kaksikerroksinen talo ja 140 asuinneliötä. Meillä on yksi wc yhden kylpyhuoneen yhteydessä alakerrassa. Meillä on ruma takka. Meillä ei ole kodinhoitohuonetta eikä siivouskaappia. Meillä on jääkaappi, jossa on kolme hyllyä. Meillä on kahden tuhannen neliön tontti. Meillä on auto, joka muistuttaa kokonsa puolesta mopoautoa. Meillä ei ole kellaria. Meillä ei ole kuraeteistä. Meillä ei ole langatonta nettiä. Meillä on kaksi saunaa. Meiltä ajaa Helsingin keskustaan kolmessakymmenessä minuutissa. Meiltä kilometrin päästä alkaa täydellinen maaseutu. Meillä on yli kaksi tuhatta euroa maksanut sohva. Meillä on keittiössä vain yksi pieni tiskiallas. Meillä on viimeisten vuosien aikana tehty keskimäärin kolme ulkomaanmatkaa vuodessa, mutta meillä harvoin matkustaa koko perhe yhtaikaa. 

Niin. Koska kaikkea ei voi saada, täytyy elämässä tehdä kompromisseja. Wikipedia muotoilee asian hyvin; kompromissi on sopuratkaisu, ratkaisu, jossa on tehty myönnytyksiä.

Kaikki kotimme ratkaisut eivät ole optimaalisia suhteessa yksinkertaiseen ja parhaalla mahdollisella tavalla toimivaan arkeen. Olisi esimerkiksi helpompaa, jos talossamme olisi toinen wc. Ei nimittäin ole kovin kätevää, että wc on varattu, kun sauna on varattu ja suihku on varattu, kun wc on varattu. Keittiön pieni tiskiallas täyttyy ennätysnopeasti, jos joku ei ole ehtinyt tehdä tiskikoneeseen likaisille astioille tilaa. Eikä ole yksi eikä kaksi kertaa, kun olen tuskaillut ainoan automme täyttyessä äyräitään myöten, kun kyydissä on koko perhe ja kolme kauppakassia. Puhumattakaan siitä, kuinka hyvän organisointikyvyn tarvitsee, jotta ne kolme kauppakassillista tavaraa saa mahdutettua puolikkaaseen kolmihyllyiseen jääkaappiimme. 

Olisinhan tietysti voinut olla sijoittamatta suomalaiseen laadukkaaseen sohvaan ja ostaa samalla rahalla isomman jääkaapin ja halvemman sohvan. Matkustamiseen käytetyt rahat olisi voinut käyttää ostamalla tila-auton eikä kukaan pakottanut meitä valitsemaan kodiksemme 100-vuotiasta taloa ei-niin-käytännöllisine-ratkaisuineen läheltä pääkaupunkia.

Kun rahaa on rajallinen määrä, ovat kompromissit tietynlaisia arvovalintoja. Millaista elämää tahtoo elää ja mihin tahtoo rahansa  ja aikansa käyttää. Valitako elämykset vai materia? Valitako määrä vai laatu? Asuako kaukana vai lähellä? Ostaako uudempi ja käytännöllisempi vai tyytyäkö vanhaan ja toimivaan (jääkaappiin)? Tehdäkö myönnytyksiä kodin käytännöllisyyden suhteen vai ottaako enemmän pankkilainaa? Mistä on valmis jäämään paitsi ja mitä haluaa tilalle?

Ilona

Överit (Banoffee- ohje)

Perjantain kunniaksi Banoffee-ohje tuosta nuin. Tässä kehittelemässäni ohjeessa kondensoitua maitoa ei tarvitse keitellä tuntitolkulla, vaan toffee on valmis 15 minuutissa.

Pohja:

- 15 kpl Digestive- keksejä

- n. 70 grammaa sulatettua voita

Täyte:

- 1 purkki kondensoitua maitoa

- 1 dl sokeria

- 4 dl kuohukermaa

- 3 banaania

Koristeeksi:

- suklaarouhetta, keksimuruja tai banaania (kanelia)

1. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. 

2. Laita leivinpaperi irtopohjavuokaan. Murenna keksit (esim. irtopohjavuoassa juomalasin pohjaa avulla käyttäen). Sekoita keksien sekaan sulatettu voi ja painele keksi-voi-seos irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille.

3. Paista keksipohjaa uunissa 5 minuutin ajan. Jäähdytä.

4. Sekoita purkillinen kondensoitua maitoa ja 1dl sokeria paistinpannulla. Keitä toffeeseosta paistinpannulla 10-15minuuttia koko ajan sekoittaen kunnes seos sakenee ja paksunee. Anna jäähtyä hiukan ja kaada toffee keksipohjan päälle. Anna jäähtyä kunnolla.

5. Leikkaa banaanit viipaleiksi ja vaahdota ja mausta kerma sokerilla.

6. Lado ensin kerros banaaneja jäähtyneen toffeen päälle. Levitä seuraavaksi puolet kermasta banaanien päälle. Lado kerman päälle kerros banaaneja ja levitä tämän jälkeen loput kermat kuorrutteeksi.

7. Koristele suklaalla, banaaneilla tai keksinmuruilla ja kanelilla.

P.S. Tänään sattuu olemaan onneksi viikon paras päivä ja PPP, eli Perjantain Perinteinen Pesis. Ryhmärämä painaa pelaten pari tuntia Korson hoodeilla. Nuorin kentällä olija on 3-vuotias ja vanhin taitaa olla ylittänyt 65 vuoden iän. Täysillä tietty eikä armoa anneta.

Kyllä luulisi jalan nousevan muutaman kakkupalan energiamäärällä. Oho. Ja taitaa olla karkkipäiväkin.

Ihkuu ja makeeta viikonloppuu sullekin! 

Ilona

Joulu on kerran vuodessa vaan

Mikä onni. On nimittäin vuotuisen piparkakkutalon kasaan saaminen aina sellainen urakka, ettei sitä montaa kertaa vuodessa kestäisikään. Tällä kertaa urakka meni väsymyshöyryissä toisella jalalla sitterissä olevaa vauvaa keinuttaen. Meinasi mennä täysin pipariksi koko homma, kun taikina oli kerrassaan surkeaa ja kaikessa hässäkässä unohdin tehdä talon päätyseiniin päätykolmiot (jotka kannattelevat kattopalkkeja). Nyt on talo pystyssä ja ihmeen kaupalla minä edelleen hengissä. Huomenna talo jatkaa matkaansa pojan luokkaan, jonne viemme sen lapsille kiitokseksi kuluneesta vuodesta.

P.S. Talo veti 3 kiloa piparkakkutaikinaa, muutama sata ranskanpastillia ja 3/4 kiloa tomusokeria.

P.P.S. Tänään meistä tuli myös toisen talon omistajia. Jeij - nyt se on virallista! (Mitenköhän mä saan unta ensi yönä?)

Ilona

Satasesta vetoo (ongelmanratkaisua suhteessa kuukausittaisiin ruokamenoihin)

Miehen ollessa reissussa kävi pieni vahinko. Menin nimittäin sekaantumaan raha-asioihimme. Normaalistihan en jaksa katsella tilin saldoa. Tienaan, kulutan ja annan miehen pitää huolen siitä, että käyttötilimme ja säästötilimme välinen suhde pysyy tasaisen varmana.


Mitä menin tekemään? No menin miehen reissun aikana siirtämään liikaa rahaa säästötilille. Se taisi olla kuukauden 13. päivä, kun siirsin ylimääräisen rahan säästöön ja jätin käyttötilille 700 euroa loppukuukauden varalle. Tein tietysti väärin, koska miehellä on kuulemma olemassa tietynlainen kaava siihen, kuinka lasketaan kuukauden käyttövarat ja minkä verran voi siirtää rahaa säästötilille. Minä siihen, että - Herttinen, kyllähän nyt 700 euroa riittää loppukuulle!! Lyödään vaikka satasesta vetoa! Ja niin löimme 100 eurosta vetoa, riittäisikö kyseinen summa loppukuun menoihin. Me, joilla on yhteiset rahat ja yhteiset tilit.


Päivien ja viikkojen kuluessa mies naureskeli minulle, koska eihän tuo summa vaan millään riittäisi. Minä yritin sinnikkäästi, että kyllä kuule riittää. Niin vaan kävi, että tili huusi tyhjyyttään ennen kuukauden loppua ja jouduin nielemään tappioni. Minähän en mitään purematta niele, joten seuraa pohdintaa missä mennään vikaan.


Emme tilaa lehtiä, harrastamme ilmaiseksi tai hyvin halvalla, ostamme vähän tavaraa tai uusia vaatteita. Käymme harvakseltaan ulkona syömässä, eikä kummallakaan tule kuluja työmatkoista. Ruoka. Sen täytyy olla se kallis ruoka! Syydämme varmasti suurimman osan käyttövaroistamme ruokakauppaan.


Käyn noin kerran viikossa isommilla ruokaostoksilla, jolloin täytän koko jääkaapin. Tämän lisäksi kaupassa tulee käytyä useasti pienemmillä täydennysostoksilla. Usein iltalenkillä ollessani tulee mieleen  maustamaton jogurtti on loppu tai käynpä ostamassa hedelmiä. Nuo extempore-ostoskerrat taitavat olla ensimmäinen ongelmakohta, kun tarkastelee kuukausittaisia ruokamenoja. Harvoin nimittäin jää kauppareissu satsumapussiin tai litraan A-jogurttia. Kummasti sitä vaan pienessä nälässä poimii ostoskoriin milloin mitäkin täytettä. Useimmiten tuo satsumanhakureissu päättyykin noin 25 euron loppusummaan kassalla.


Toinen ongelmakohta meidän ruokalaskun muodostamisessa on varmasti pitkäjänteisyyden ja suunnitelmallisuuden puuttuminen ruokalistan laatimisessa. Muutaman päivän ruokalistan laatiminen ja kaupassa käynti sitä varten kerryttää helposti ison summan kuukaudessa.


Kolmas syyllinen ruokalaskun kerryttäjänä on ehdottomasti se, että kokkaan usein "kertaluonteisesti". Valmistan ruokia, jotka tulee syötyä yhdellä kerralla. Jääkaappiin ei jää ruokaa, vaan seuraavana päivänä on edessä taas uusi ruoanvalmistus. Pitää pohtia mitä kokkaisi ja käydä mahdollisesti kaupassa hakemassa lisää tarvikkeita. On sanomattakin selvää, että tällä tyylillä kauppaan syytää ylimääräistä rahaa.


Syöminen on mukavaa ja hyvä ruoka vielä mukavampaa. Jokapäiväinen ruoanvalmistus alkaa kuitenkin pidemmänpäälle nyppiä kuukausittaisesta ruokalaskusta puhumattakaan. Niukalle linjalle tai säästökuurille ei ole tarvis lähteä, mutta voisiko vähän skarpata? Voisi. Niinpä:


Ongelmat ja ratkaisuehdotukset (yritykset) ongelmiin

1. Kaupassa käynti useasti viikossa   >   ruokaostosten suunnittelu ja kaupassa käynti vain kerran viikossa
2. Lyhytjänteinen ruokalistan suunnittelu   >   ruokalistan suunnittelu kerralla seuraavaksi kahdeksi viikoksi
3. Ruoanvalmistus päivittäin   >   valmista ruokia, joista riittää useaksi päiväksi

Kuulostaa tylsältä, mutta saattaisi toimia. Pistetään siis täytäntöön. Seuraavan kuukauden aikana kerään jokaisen kuitin talteen ja kuukauden lopussa katson mitä olen saanut aikaiseksi. Suunnittelen kahden viikon ruokalistat kerralla. Käyn jokaisen viikon maanantaina kaupassa ja ostan tulevalle viikolle vain tarkkaan harkitut ainekset ja tarvikkeet, enkä tee extempore-kaupassa käyntejä. Arkena teen ruokia, joista riittää myös seuraavalle päivälle.

Huomenna jaan kanssanne tulevan kahden viikon setin. Eli mitä meillä syödään seuraavan kahden viikon aikana.

P.S. Kuvassa pojan apuja sinulle, mikäli mielikuvituksenpuute iskee ja kaipaat ruokavinkkejä (ja tahdot kokata aika usein).





Ilona

3/5

Ruoanlaitto. Sitä ei pääse pakoon. Vaikka toisinaan tahtoisikin.


Kun perheessä on kaksi sekasyöjää ja yksi valikoiva syöjä ja toinen sekasyöjistäkin on toisinaan valikoiva, on ruoissa joskus hieman pohtimista.

- Äiti, onks tässä sieniä? Mä en tykkää sienistä.
- Muistatko, että maailmassa on paljon ihmisiä, joilla ei ole ollenkaan ruokaa. Voisitko sanoa, että mä en niin välitä tästä. Sen sijaan, että sanoisit ettet tykkää?






Ilona

Sain Lauralta haasteen. Ajatuksena on julkaista viitenä päivänä kuva omasta arjesta ja haastaa jokaisen kuvan kohdalla joku muu tekemään sama. Tämä on päivä numero 3. 

En haasta ketään henkilökohtaisesti. Haasteen saa napata jos siltä tuntuu. Ota koppi!

Mehveet Ruuneperit

Kehittelin teidän ja meidän iloksi Runebergintorttu-reseptin. Huomennahan se on. Yksi vuoden parhaista juhlapäivistä.




Ainekset:


- 200g voita
- 2 dl fariinisokeria
- 2 kananmunaa
- 100 jauhettua mantelia (tai mantelijauhoa noin 2dl)
- 2,5 dl vehnäjauhoja
- 1 dl korppujauhoja
- 2 tl leivinjauhetta
- 1 dl omenatuoremehua


Kostutukseen:
- omenamehua


Pinnalle:
- vadelmahilloa


Sokerikuorrutus:
- 1,5 dl tomusokeria
- n. 1 tl sitruunamehua
- n. 3 tl vettä



Tarvitset myös:
- n. 15 kpl Amerikanmuffinivuokia





1. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.
2. Vatkaa voi ja fariinisokeri vaahdoksi. Lisää kananmunat yksitellen hyvin vatkaten.
3. Sekoita joukkoon kuivat aineet sekä omenamehu.
4. Lusikoi taikina muffinivuokiin niin, että noin 2/3 vuoasta täyttyy taikinalla.
5. Paista 200 asteisessa uunissa 10-15 minuuttia. Kunnes leivokset saavat pintaansa hieman väriä.
6. Anna jäähtyä.
7. Jos tahdot kosteita ja meheviä leivoksia, kostuta leivokset tässä vaiheessa. Kaada jokaisen leivoksen päälle noin 1 rkl omenamehua.
8. Irrota leivokset muffinivuoista.
9. Sekoita kuorrutuksen ainekset keskenään. Lisää nestettä varovasti/pikkuhiljaa, kunnes kuorrutus on jähmeää, mutta ei valuvaa. Laita kuorrutus pakastepussiin, joka toimii pursottimena.
10. Annostele leivosten päälle vadelmahillo.
11. Leikkaa pakastepussin kulmaan pieni lovi ja kuorruta leivokset.






P.S. Huomenna joutuu varmaan tehdä uuden satsin.





Ilona

Mehevin taatelikakku ever

Täältä pesee taas. Leipomuksia. Tämä on itse kehittelemäni ohje ja ihan maailman paras. Taatelikakusta tulee ehkä mieleen kuivakakku, mutta tästä on kuiva kaukana!



Ohje on helppo ja se menee näin.


Ainekset:

- 200 grammaa taatelia (sellaisessa pakatussa köntissä)
- 2 dl vettä
- 100 g voita
- 0,75 dl sokeria
- 1 kananmuna
- 1 tl leivinjauhetta
- 1 tl vaniljasokeria
- 1,5 dl vehnäjauhoja

Vuoan voiteluun:
- voita
- korppujauhetta


1. Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen.
2. Voitele ja jauhota leipävuoka. Ohjeen voi tehdä myös irtopohjaiseen rengasvuokaan, mutta tee silloin ohje kaksinkertaisella määrällä.
3. Kiehauta vesi kattilassa ja pilko sekaan taatelit. Anna taatelien kiehua, kunnes ne ovat pehmenneet ja vesi on haihtunut. Ota kattila liedeltä (ja anna jäähtyä hetki).
4. Vaahdota pehmeä voi ja sokeri hyvin. Lisää kananmuna edelleen hyvin vatkaten.
5. Lisää seokseen taatelit ja sekoita kevyesti (puuhaarukalla tai nuolijalla).
6. Lisää jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe ja vaniljasokeri.
7. Kaada voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan ja paista uunin alatasolla noin 20-25 minuuttia.
8. Kumoa hieman jäähtynyt kakku ja koristele jos tahdot. Pähkinöillä, manteleilla, taateleilla, kuivahedelmillä tai vaikka piparkakkuihin tarkoitetulla sokerikuorrutteella. 






Ilona

Nam (+ohje)

Tänään satoi lunta. Mies, poika ja koira nauttivat ulkoilmasta. Äiti oli vähän väsynyt. Jokin tauti yritti iskeä. Ehkä se avanto on jotain tehnyt ja kroppa taistelee kovasti vastaan. Väsymys ja pieni kolotus joka paikassa pitivät minut kuitenkin sisällä. Kokonaan toimettomana on vaikea olla, joten päätin leipoa karjalanpiirakoita. Saadaan herkkuja joulupöytään. 

Kyllä nuissa työtä on, mutta resepti on toimiva ja helppo. Lopputulos maukas.

Ainekset:

Taikina

2  dl	kylmää vettä
1  tl	suolaa
2 1/2  dl	ruisjauhoja
2 1/2  dl	vehnäjauhoja
25  g	voita

Puuro

4  dl	vettä
4  dl	puuroriisiä
16 - 18 dl	maitoa
1 rkl	suolaa

Voiteluun

75  g	voita
2  dl	maitoa

Valmistusohje

Valmista puuro. Kiehauta vesi ja lisää siihen riisit. Keitä kunnes vesi on imeytynyt riiseihin. Lisää maito ja sekoita usein, ettei puuro pala pohjaan. Hauduta puuro kypsäksi kannen alla, sekoita välillä. Lisää suola. Jäähdytä puuro ennen leivontaa.

Valmista taikina sekoittamalla veteen muut ainekset. Alusta viimeiseksi joukkoon sulatettu voi. Taikinan tulee olla kiinteää ja sitkeää.

Leivo taikinasta tanko. Jaa se 40 osaan. Pyöritä palat palloiksi ja kauli kevyesti jauhotetulla pöydällä ohuiksi taikinakuoriksi. Lado kuoret päällekkäin ja peitä kelmulla kuivumisen estämiseksi.

Levitä osa kuorista pöydälle. Annostele puuroa 1 - 2 rkl / kuori. Levitä puuroa melkein reunoihin saakka. Taivuta kuoren reunat puuron päälle. Ummista etusormilla rypyttäen. Nostele suoraan pellille vieri viereen.

Paista 275 - 300 asteessa kypsiksi, n.10 - 12 min.

Upota valmiit piirakat voi-maitoseokseen, valuta ja nosta leivinpaperin päälle vetäytymään. Peitä leivinliinalla.

P.S. Arvatkaa mitä ollaan tänään syöty välipalaksi, päivälliseksi ja varmasti myös iltapalaksi? 

Eikä kukaan ole muuten valittanut.

Ilona

Pipariksi meni (osa 2.)

Hyvän sokerikuorrutteen salat


Kestävän ja nopeasti kuivuvan kuorrutteen teet tomusokerista ja kananmunan valkuaisesta. Tämä kuorrute on niin kestävää, että sillä liität piparkakkutalon osat toisiinsa. Eikä polta sormia! Kuorrute ei valu ja pysyy hyvin kuosissaan. Muuttuu myös kunnolla kovaksi, eikä halkeile pois piparien päältä.


- 1 kananmunan valkuainen
- 2-3 dl tomusokeria
- muutama tippa sitruunamehua

Erottele kananmunan keltuainen ja valkuainen toisistaan. Vatkaa valkuaisen sekaan sähkövatkaimella tomusokeria pikkuhiljaa lisäten, jotta näet milloin kuorrute on sopivan kiinteää. Lisää sitruunamehu. Valmis kuorrute on kiiltävää ja tanakkaa ei lainkaan juoksevaa mömmöä. Laita kuorrute minigrip-pussiin ja leikkaa pussin kulmaan hyvin pieni reikä ja anna mennä - siis koristele.


Piparkakkutalon osia liimatessa olen leikannut minigrip-pussiin isomman reiän (5mm halkaisija) ja pursotellut kuorrutetta saumakohtiin hyvät määrät. Tämän piparkakkutalon, johon käytin 2 kiloa taikinaa, seinät ja kattopalat olivat kohtalaisen massiiviset. Osat liimautuivat ja pysyivät kuitenkin kiinni toisissaan heti, eikä niitä tarvinnut tukea mitenkään. Toimii siis.





Ilona

Pipariksi meni (osa 1.)

Minulla on tapana valmistaa joulun alla valtava piparkakkutalo ja viedä se pojan mukana "jonnekin". Koska päiväkoti ja esikoulu ovat historiaa, sai tämänvuotinen talo lähteä kouluun. 

Tähän piparkakkutaloon meni 2 kiloa taikinaa ja monta ranskanpastillia. Ja muutama tunti työtä.

Tänään 1 A-luokan oveen kop kop - Onko täällä ollut kilttejä lapsia?

Voi sitä ilon ja riemun  määrää, mikä lasten silmistä näkyi.

Ilona

Enkeli kokkaa

Ensin hän paistoi palottelemansa pekonit ja sekoitti ne jauhelihan sekaan. Lisäsi kananmunan, korppujauhoa, paprikajauhetta, chiliä, suolaa ja pippuria. Antoi taikinan seistä hetken.


Sitten hän pyöritteli keskittyneesti ja hartaudella 17 tasakokoista lihapullaa, yhden ison ja nauroi.


Äidillä ja pojalla on tapana käydä kaksin ruokaostoksilla. Äiti tahtoo opettaa pojalle. Asiat eivät ilmesty jääkaappiin itsestään. Ruoka maksaa ja usein aika paljon. Jonkun täytyy suunnitella ja tehdä. Myös sillä on merkitystä, missä jäjestyksessä tavarat kassahihnalle ja kauppakasseihin asetellaan. Poika seuraa, kyselee ja sisäistää.


Nykyään pojasta on oikeasti apua. Kotona hän kirjoittaa kauppalistan. Kaupassa punnitsee hedelmät ja vihannekset. Ja muistuttaa äitiä, mitä kauppalistassa lukee. Äiti kun unohtaa aina lukea listaa (vaikka liimaakin post it-kauppalistansa aina ostoskärryn laitaan kiinni).


Poika katseli tv.stä intensiivisesti Junior MasterChef- ja Koko Suomi leipoo- ohjelmia. Jotain jäi käteen. Nimittäin innostus ja rohkeus tehdä itse. Siispä nykyään poika pohtii kaupassa myös mitä voisi valmistaa ruoaksi. Tämä tapahtuu aina lihaosastolla ja erityisesti jauhelihahyllyn kohdalla. Ja omaan kysymykseensä hän löytää aina vastauksen. Lihapullia.


Äiti halaa ja sanoo ihanaksi pikku enkeliksi. Ja poika antaa äidin tehdä niin.




Ilona