Käsi ylös!

Olen haudutellut mielessäni jonkin aikaa ajatusta lupauksesta. Tai oikeastaan päätöksestä.

Minulla on kaikkea. En tarvitse mitään. Toiset elävät yltäkylläisyydessä, joka raastetaan toisten selkänahasta. Maapallo hukkuu moskaan, jonka teettämiseen käytetään maapallon ehtyviä luonnonvaroja.

Vuosi 2016 ilman uusia vaatteita.  Olen valmis. Oletko sinä?

Ilona

Kerro terveiset lapsille

Alkukesällä se oli vielä etäinen ja saavuttamaton. -Voisinkohan mä?


Kesällä siitä naljailtiin ystävän kanssa miehelle -Joo sitten me vaan mennään.


Loppukesää kohden ääni muuttui hieman vakavamman tiedustelevaksi -Voisinkohan mä oikeesti?


Alkusyksystä neuvoteltiin jo varovaisesti -Kaksi viikkoa on ihan liian lyhyt..olisko kuukausi paha?


Syyskuussa klikkasin itselleni lennot Siem Reapiin ja paluulennon 23 päivän päästä yksin kotiin Bangkokista. Päätin alkaa käyttää hiusten, kasvojen ja vartalon pesuun yhtä ja samaa palasaippuaa.


Marraskuun alussa istuin sairaanhoitajan vastaanotolla ja jännitin neuloja. Minulle annettiin Hepatiitti-yhdistelmärokotteen ensimmäinen osa.


Kaksi kuukautta ennen lähtöpäivää ilmoitin reissuaikeistani sosiaalityöntekijöillemme. Miehelle luvattiin töistä palkatonta vapaata, jotta hän voisi tarvittaessa hoitaa matkani ajan meille sijoitettuja lapsia. Mikäli sellaisia silloin olisi.


Muistilistallani luki:
- Passikuvat viisumia varten
- Wilma-tunnukset miehelle
- Hanki luottokortti


Marraskuisena iltana olimme päättäneet tavata ystävien kanssa matkan suunnittelun merkeissä. Iltapäivällä lähetin whatsapp-ryhmäämme viestin - Tuli vauva. Mut ei se haittaa. Nähdään silti - tervetuloa meille! Edellisen hoitolapsen lähdöstä oli muutama päivä ja olin nyt viimeistään ajatellut alkaa toden teolla paneutumaan matkan suunnitteluun ja matkavarusteiden pohtimiseen. Niinhän luulin.


Joulukuussa kolme viikkoa ennen lähtöä löysin vihdoin omaan selkääni sopivalta tuntuvan rinkan. Rinkka oli viininpunainen ja alennuksessa puoleen hintaan.


Hoitovauva ei ollut hetkeäkään paikallaan. Tein pakastimeen valmiiksi yhdeksän rasiallista nakkikastiketta, viisi rasiallista jauhelihakastiketta, litran pinaattikeittoa ja kolme tomaattikastikerasiaa. Mies sanoi - Hyvin sä vedät.


Ostin rautakaupasta kuusi metriä narua, jolle voisi ripustaa pyykkejä kuivamaan. Sitten rannalla. Pohdin tarvitaanko moskiittoverkkoa, linkkuveistä ja vaijerilukkoa rinkalle? Entä henkivakuutusta?


Kaksi viikkoa ennen matkaa kävelin vakuutusyhtiön konttoriin ja hankin matkavakuutuksen.


Kaksitoista päivää ennen lähtöä kuulimme, että vauva olisi meillä varmuudella vielä tammikuussa.


Viikko ennen matkaa kirjoitin muistilistan, jossa luki:

MUISTA OSTAA
- linkkupuukko
- rahavyö
- 18 in 1 - saippua
- semmonen superohut matkapyyhe
- niskatyyny/puhallettava


MUISTA PAKATA
- lippis
- kuumemittari, laastareita, särkylääkettä
- taskulamppu
- kamera ja laturi
- pikkupuhelin + laturi
- älypuhelin + laturi
- aurinkolasit
- muutamat piilolinssit
- korvatulpat
- vakuutuspaperi
- lentoliput
- passikopiot
- pesulappu
- palasaippua
- konjac sponge
- kynä
- käsidesi, puhdistuspyyhekitä
- snorkkelit ja räpylät?
- kangastossut?


MUISTA KOPIOIDA SÄHKÖPOSTIIN
- kuvat matkustusdokumenteista
- puhelinnumerot
- vakuutuspaperit
- kuva passista


Mies seuraili pakkaussuunnitelmiani ja totesi - Rambo lähti viidakkoon pelkän veitsen kanssa. Et sä tarvii muuta, kuin veitsen.


Kuusi päivää ennen lähtöä heräsin aamulla aikaisin pojan kömpiessä kainalooni. Selasimme aamuhämärässä puhelimen näytöltä linkkuveitsiä ja retkityynyjä. Poika kysyi - Miks sä äiti lähdet? Vastasin, että joskus äitienkin pitää päästä ja silitin pojan päätä.


Ostin ruokakaupasta kaksi paketillista wc-paperia, 30 äidinmaidonkorvike-tetraa ja 40 hedelmäsosepurkkia, jotka järjestelin kauniisiin riveihin tuvan kaappiin. Siirsin miehen puhelimeen vauvan äidin ja mummien sekä työntekijöidemme puhelinnumerot.





Kuusi yötä lähtöön
Ilona

Ihminen on sitä mitä hän syö

Äiti, eiks meille tuu tänäkään vuonna kinkkua, kun sä et tykkää, kun kinkku on eläintä? Onks toi kuusi toispuoleinen - onko se alennuksessa? Minä päivänä se vauva nyt lähti mummolle? Äiti, oottekste ostaneet mulle tänä jouluna lahjaa? Olisko meidän panos joulupöytään rosollin teko? Äiti, laitetaanks me taas se riikinkukko joulukuusen latvaan? Etteks te oo äiti avanneet teidän joulukalenterista melkein yhtään luukkua? Tuleeko teini laivalta kotiin joulupäivänä?


Kyllä. Toispuoleisen rujon alennuskuusemme latvassa on tänäkin vuonna riikinkukko. Emme ole koskaan paistaneet joulukinkkua, eikä tämäkään joulu näyttäisi olevan poikkeus. Meidän porukka on ripoteltu joulunviettoon kuka mihinkin ja palailevat kotiin kuka milloinkin. Otamme tänä vuonna miehen kanssa ensimmäisen kerran kokonaisvastuun rosollin valmistuksesta perheiden joulupöytiin. Aiotaan valmistaa sitä vähintään kymmenen litraa. Joulukalenterin luukkuja muistimme miehen kanssa avata yhteisestä suklaakalenteristamme kahtena ensimmäisenä joulukuun päivänä. Kyllä, ostamme lapsille joululahjat. Teinille ostin vaaleanpunaiset pussilakanasetit (eikö kohta 16-vuotiaalle ole hyvä alkaa jo keräämään sitku sä joskus muutat pois kotoa- settii?), vauvalle nokkamukin ja pojalle rakennusalustoja legoleikkeihin.




P.S. Ja tänäkin jouluna joulumielen tuo Juice Leskisen Sika.




Ihan ihanaa joulunaikaa myös sinulle. Juuri sinulle!



XOXO
Ilona

Porraskäytävässä

Yläkerran portaikon ja aulan järjestys vaihtuu tiuhaan tahtiin. Tuo puuvoittoinen alue on vähän ylimääräinen ja joutuu usein sijaiskärsijäksi, kun rymsteeraan kotia. Aulaan päätyy aina huonekalut, jotka eivät muihin huoneisiin sillä hetkellä mahdu tai jotka odottavat pääsyään jonnekin.

Vaikka tuossa tilassa on puuta enemmän, kuin harmoniaa hakeva värisilmäni sallii, niin silti tykkään tilasta aivan älyttömästi.

Tällä hetkellä yläaulasta löytyy Ikean musta rottinkituoli, ompelemiani lattiatyynyjä, miehen vaatesäilytysjärjestelmänä toimiva valkoinen lipasto (kierrätyslöytö), voimistelurenkaat, perintölasilintuja ja yksi aika loukkaantuneen oloinen orkidea. Porraskäytävää koristaa Tommi Jäkön vuosikalenterijulisteet. Odotankin jännityksellä, onko julisteille tulossa seuraajaa vuodelle 2016.

Yläaulan puisen oven takaa löytyy toinen pieni aulatila, josta löytyy ovet ja kulku yläkertamme neljään makuuhuoneeseen.

Moro sano poro.

Seisovassa pöydässä

 - Onks sun elämä niin kiireistä, ettet ehdi pöytään istua? Kysyi mies, kun pistelin menemään lounasta kello kolmen aikaan murokulhosta seisaaltani.


Aamut alkavat edelleen kynttilöitä sytytellen.  Rauhallinen ja rentoileva ote aamuisin on tosin vaihtunut multitaskaamiseksi. Sellaiseksi, jos voit kuvitella päässäsi ihmiselle muutaman lisäkäden. Ja sitten ne neljä tai kuusi kättä pyörivät vimmatusti, mutta hallitusti sun ympärillä, kun teet yhtäaikaa vähintään kolmea askaretta, jota normaalisti suoritetaan yksi kerrallaan.


Aamulla huomasin imuroivani, tekeväni kanakastiketta, pissattavani koiraa ja vahtivani ympäri taloa paikasta toiseen konttaavaa vauvaa yhtä aikaa.


Piparkakkutalon rakentaminen teinien ja pojan kanssa, samalla pizzan leipominen ja uusia hampaita tekevän kitisevän vauvan rauhoittelu ja vauvan iltatoimien hoitaminen. Been there, done that.


Vauvan syöttäminen, vaipan vaihto, ulkovaatteiden pukeminen itselle ja vauvalle, ulkosaunalle siirtyminen ja saunan sekä vesipadan lämpeämään laittaminen 15 minuutissa. Hoituu.





P.S. Tää jäi nyt vähän lyhyeksi.. mutta..




Ilona

Siitä se ajatus sitten lähti

Maalatessani olohuoneemme kattoa tuli mies kotiin töistä ja kysyi minulta (joko tietämättömyyttään, osoittaen sympatiaa tai vinoillen..en ole varma hänen silloisestaan äänensävystä ja tunnetilastaan ollessani itse niin ärsyyntynyt ja hikipäissäni tuskaillessani epäergonomisimman maalausasennon kanssa, mitä maa päällään kantaa) - Onks kivaa?


Vastaukseni miehen kysymykseen on painokelvotonta tavaraa, mutta meni kutakuinkin näin - Joo. Tää on maailman v****maisinta hommaa. 


Vaikka tiesinhän mä, ettei se edes ollut. Nimittäin vielä *****maisempaa hommaa olisi ollut katon maalaaminen löysällä litkumaalilla, joka olisi valunut katosta alas maahan ja päälleni. Kalkkimaalin kanssa tätä ongelmaa ei ole ja koko 30-neliöisen kattopinta-alan maalauksessa sain tiputettua maalia maahan tasan kaksi pisaraa.


Kiitos seisoi muutaman tunnin päässä ja katosta tuli erittäin kelpo.


Siitä se ajatus sitten lähti. Joulu on tulossa. Siskoni makuuhuoneen katto kaipaisi myös maalausta. Katon maalaus on kakkamaista hommaa. Siskoni on viimeisillään raskaana. Vastustan ylimateriahömpöttävää joulua. Siskollani on kohta nelilapsisen perheen äitinä paljon tekemistä. Minulla on aikaa.
Laskin jotain 1+1+1+1+1+.... On yhtäkuin, että siskon katon maalaus olisi loistava joululahja.


Eikun viestiä, että Hyvää joulua, hankkikaa maalia. Maalaan huomenna teidän katon. Jos ette tartu tilaisuuteen nyt, voi tarjous mennä ohi, jos mulle tulee töitä. (Tämä sattui olemaan päivää ennen tätä päivää).


Niin siskon entinen kuultobeigen värinen paneelikatto on nyt valkoinen ja sisko perheineen voi viettää jouluillan makaillen sängyssään tuijotellen joululahjaansa.





Ilona