Aamut alkavat edelleen kynttilöitä sytytellen. Rauhallinen ja rentoileva ote aamuisin on tosin vaihtunut multitaskaamiseksi. Sellaiseksi, jos voit kuvitella päässäsi ihmiselle muutaman lisäkäden. Ja sitten ne neljä tai kuusi kättä pyörivät vimmatusti, mutta hallitusti sun ympärillä, kun teet yhtäaikaa vähintään kolmea askaretta, jota normaalisti suoritetaan yksi kerrallaan.
Aamulla huomasin imuroivani, tekeväni kanakastiketta, pissattavani koiraa ja vahtivani ympäri taloa paikasta toiseen konttaavaa vauvaa yhtä aikaa.
Piparkakkutalon rakentaminen teinien ja pojan kanssa, samalla pizzan leipominen ja uusia hampaita tekevän kitisevän vauvan rauhoittelu ja vauvan iltatoimien hoitaminen. Been there, done that.
Vauvan syöttäminen, vaipan vaihto, ulkovaatteiden pukeminen itselle ja vauvalle, ulkosaunalle siirtyminen ja saunan sekä vesipadan lämpeämään laittaminen 15 minuutissa. Hoituu.
P.S. Tää jäi nyt vähän lyhyeksi.. mutta..
Ilona
Tsih. Mutta hei, ihana konttaaja! :)
VastaaPoistaNiin on!
PoistaJa hän oli kuin tilaustuote -Kohti rantakuntoa tammikuu 2016 :D
Siis oikeestihan se rantakunto on korvien välissä..mutta nää vauvat tuppaa pistämään elämän aina sen verran aktiiviseksi, että se on -1kg viikossa aina ;)
Meillä on kanssa täällä hampaita kitisevä konttailija.. ja pari muutan leipuria. Tulis ees lunta.
VastaaPoistaMut hei, kiva uusi kuvakulma teidän keittiöstä! Tsemppiä! :)
Hei vauvanikävaihe-samiksia ollaan :D
PoistaMä oon päivitellyt just, kuin kätevää tää lumettomuus on. Birkenstockeilla tepsuttelen vaan ulos vauvaa vaunupäikkäreille laittamaan.
No ihan oikeesti, onhan toi harmaus aika ankeeta, mutta näillä mennään.
Tsemppiä.
VastaaPoistaKiitos. Vaikka tän ei ollut tarkoitus olla mikään valitusvirsi. Olen nimittäin erityytyväinen tilanteeseen ja tykkäilen tosissani!
PoistaTsemii! Aina välillä "erehdyn" haaveilemaan samaisesta, ihanasta, leppoisantuntuisesta, helposta (jep, olet saanut kuulostamaan tämän niiiiiiiiiiiin helpolta :D ), mukavasta ja kotoisasta työstä, kun mitä sinä teet ja herään kuitenkin tähän pikkuiseen omaan todellisuuteeni: neiti 7kk ei nuku 1-2 tuntia pidempään E D E L L E E N K Ä Ä N öisin, päivällä ehken yhteensä n.3h, joten nopsaan ne varavauvahaaveet karisee..Onneks unikouluope tulee ensiviikolla. Ehkä tulevaisuudessa on tarjolla pidempiä yöunia. Kaikille.
VastaaPoistaEikä tää nyt periaatteessa liittyny tähän postaukseen millään, jaksoin vaan ihmeellisesti tulla koneelle niin jotain piti lätistä :D
Hei lohdutuksen sananen, en mäkään olis IKINÄ aloittanut tätä hommaa silloin, kun oma poika oli pieni. Ei mun huomio olis jaksanut jakautua muuhun.
PoistaMutta nyt elämä on leppoisaa, koska poika ja teini ovat omatoimisia ja yhteistyö heidän kanssaan toimii, joten he eivät tuo arkeen rasitusta.
Voi mä niin muistan ton ajan.. mä sinnittelin oman pojan kanssa 10kk ikään asti, kunnes tajusin, että nyt on pakko tulla muutos ja pidin unikoulun.
Oletko lukenut muuten tätä postausta
http://keskenon.blogspot.fi/2014/04/unikoulusta.html?m=1
Kurkkaa ihmeessä, jos olis jotain neuvoja, joita et vielä ole lukenut.
Ihan hirmusti tsemppiä ja voimia sinne. Kyllä se kohta helpottaa (sitten kun se unikoulu) ja sitten elämä alkaa hymyillä vähän eri tavalla♡. Väsymys on pahinta :(
Ah, siis tuolta olenkin sen joskus aikoinani lukenut! Hämärä muistikuva pyöri päässä ja jotain tuohon tapaan olenkin koulua jo pitänyt :) Eli V siirty omaan sänkyyn koko yöksi. Siinä meni viikko, joten seuraava erä otetaan kohta ja toivotaan, että sekä tutti (ei käytä päivällä eikä päiväunilla), että heräilyt katoais/jäis ees kahteen kertaan. Ei paljoa huvittanu (jaksanu) viikkoa pidempään valvoa..Noh, positiivista tuokin! Eikä kahteen yöhön olla syöty kertaakaan, hups vaan! Olin vissii niin väsy, että nukahdin ennen kyseistä toimenpidettä ( tähän epätoivoäitinhönöhysteerinauruhymiö )
PoistaOnneksi eilen sain myös äärimmäisen positiivisia ja hyviä uutisia, joten toivottavasti vuoden kestänyt stressi ja suru alkaa helpottamaan ja kykene olemaan levollisin mielin <3 Ehkä ne unet siitä helpottuu :)
ps. vauvat on siltiki ihania <3
Kyllä se tutti jää jos niin päätät ;)
PoistaLapsi on oppivainen.
Koko onnistuneen unikoulun pointti on se, että sä päätät raamit ja pysyt niissä.
..hei mä voin opastaa tai jatkaa messengerissä lisää jos haluut :)
Unikouluopastus tai unikoulujen pitäminen niitä tarvitseville olis niin yks mun kutsumusammatti. Ei ole yks eikä kaks bloggaajaa, joille olen sähköpostin välityksellä pitänyt unikouluopastusta :D ja lukuisille kavereille fb.n mesen välityksellä on opastettu ja tsempattu.
Terkut vaan kaikille nykyään hyvin nukkuvien lasten vanhemmille sinne!
Hei ihan mielenkiinnosta kysyn, kun juuri pidän unikoulua 10-kuiselle vauvallemme, että mites sitten unikoulun jälkeen, kun tulee vaiheita, että lapsi on sairas tai valvoo esim. hampaiden takia. Pitäisikö silloin myös pitää sama linja eli kättä vain vauvan masulla eikä nostaa syliin? Meillä kun ei ole koskaan huolittu tuttia niin sitäkään ei voi tarjota.
PoistaAinahan voi tosiaan unikoulun jälkeen tulla kaikenlaista, joka vaikuttaa lapsen nukkumiseen.
PoistaRiippuu varmasti aina lapsesta ja tapauksesta.. unikoulun ideahan on, että lapsi oppii kesken yötä herättyään/havahduttuaan nukahtamaan uudelleen itsekseen ilman apuja. Voi siis hyvinkin olla, että kerran "koulutettu" lapsesi nukkuu ilman "häiriöitä" kipeänäkin. Tai jos lapsi herää ja tarvitsee esim särkylääkettä, hän voi nukahtaa hyvinkin sopuisasti lääkkeen annon jälkeen uudelleen tai hengailla sängyssään rauhassa hereillä, kunnes saa unen. Lapsihan tietää silloin, että on yö ja yöllä nukutaan ja lapsella on kyky nukahtaa itsekseen ilman maitoa/tuttia/silittelyä/laulamista..mikä ikinä uniassosiaatio onkaan aikaisemmin ollut.
Mikäli unikoulutettu lapsi tai kouluttaja (ai kun käytän kivoja termejä..tähän olis sopinut myös "vanhempi") kuitenkin lapsen kipeyden tms iskiessä unohtaa opitut konstit tai poikkeaa väliaikaisesti siitä, miten iltaisin tai öisin on totuttu tekemään ei hätä ole tämän näköinen. Vanhat opit muistuvat varmasti yhtä nopeasti mieleen, kuin ovat sieltä kadonneetkin.. eli eiköhän yhden yön kestävä unikoulu sitten kun tilanne ja lapsen vointi on normalisoitunut, palauta hommat taas muistiin.
Oliko tarpeeksi epäselvästi selitetty ;)
Pähkinänkuoressa : Lapset ja tilanteet ovat yksilöitä. Lapset oppivat hurjan nopeasti niin hyvässä kuin pahassa. Aina voi pitää uuden miniunikoulun.
Tsemppiä!
Joo näinhän se on! Millään en vaan haluaisi enää uudelleen läpikäydä tätä unikoulutusta, mutta saattaahan se vielä eteen tulla. Viime yön lapsemme nukkui 21-6 putkeen! Jee! Tähän tuuletus! Ensimmäistä kertaa kymmeneen kuukauteen yli kolme tuntia putkeen, yleensä nukkunut puolesta tunnista tuntiin pätkissä kaikki yöt, että alan olla pikkuisen väsynyt itsekin, pakko yrittää jotain... Jospa se tästä joskus... Esikoisen kanssa ei tarvinnut tällaista "koulutusta" tehdä, kun luopui itsestään maidosta öisin 9-kuukauden iässä, vaikka huonosti nukkui hänkin, ei tosin ihan näin huonosti. Mutta siis kiitos vastauksesta!
PoistaKaunis rauhallinen keittiö ja pöydällä ihanat pulleat kädet <3
VastaaPoistaTosin tiedän kuinka rauhallinenkin keittiö pääsee kunnolla oikeuksiinsa vasta kun lapset tuulineen sen valtaa. Ja kuinka hyvä niin, sitä vartenkin keittiöt on! Meillä on kolme biologista lasta ja 1 pysyvästi sijoitettu(lähisijoitettu) lapsukainen. Tammikuussa aloitamme pride-valmennuksen ja sen jälkeen voidaan toivottavasti avata ovi muillekin pikkusydämille :)
Tämä blogisi on hirvittävän tsemppaava ja innostava unelmani suhteen, vaikka tiedän kyllä täysin mitä kaikkea tuleva voi sisällään pitää. Mutta avoimin mielin, ja sydämin, ja huumorinkukkaa kastellen :)
Voimia ja iloa viikonloppuun <3
Kiitos. Tuossa tuvassa tulee kyllä vietettyä melkein kaikki hereilläoloaika kotona..joten sopiikin olla sellainen, että viihtyy.
PoistaOi, olette uuden edessä. Oletteko harkinneet lyhytaikaisia (nk. Kriisiperhe) vai pitkäaikaissijoitettuja teille kun valmennus on käyty?
Kiitos ihanista sanoista. Huumoria on hyvä pitää yllä, se auttaa monissa kiperissä tilanteissa ja elämän vaiheissa. (Mulla on muuten tässä blogissa jos lukee täysversiona tietokoneelta, tuossa oikealla sivupalkissa "tunnisteita". Siellä on juurikin tunniste "älä ota sitä vakavasti", puolustukseksi, ettei anonyymit hyökkäisi kimppuuni kun kirjoittelen toisinaan tekstejä pilke silmäkulmassa :)
Nii-in,vaikea ymmärtää kuka pystyy elämään ilman sitä pilkettä?? Lapset varsinkin rakastaa huumorilla höystettyjä hetkiä eikä se silti mitenkään poissulje herkkyyttä ja vaikeiden hetkien kohtaamista. Siksi juuri taidankin olla koukuttunut teksteihisi,ne tavottaa mut :)
VastaaPoistaTällä hetkellä ajatuksissa on ainakin ensin kriisiperheenä toimiminen,kuopuksemme on 3-vuotias ja isot pojat 13 ja keskimmäinen 8. Vähän joka lähtöön siis tyyppiä :) mutta eipä sitä tiedä miten asiat tykkää sitten mennä :)
Mä kyllä aina liputan sen puolesta, että sijaisvanhemmuus-jutuissa koittaisi ensin vastaanottoperheenä (nk. kriisiperheenä) toimimista.. ja kun vähän näkee mitä homma pitää sisällään, voi miettiä olisiko meidän perheestä ottamaan lapsi pitkäaikaiseen sijoitukseen.
PoistaNäin ei tule niin ikään ostettua sikaa säkissä ;)