Siitä se ajatus sitten lähti

Maalatessani olohuoneemme kattoa tuli mies kotiin töistä ja kysyi minulta (joko tietämättömyyttään, osoittaen sympatiaa tai vinoillen..en ole varma hänen silloisestaan äänensävystä ja tunnetilastaan ollessani itse niin ärsyyntynyt ja hikipäissäni tuskaillessani epäergonomisimman maalausasennon kanssa, mitä maa päällään kantaa) - Onks kivaa?


Vastaukseni miehen kysymykseen on painokelvotonta tavaraa, mutta meni kutakuinkin näin - Joo. Tää on maailman v****maisinta hommaa. 


Vaikka tiesinhän mä, ettei se edes ollut. Nimittäin vielä *****maisempaa hommaa olisi ollut katon maalaaminen löysällä litkumaalilla, joka olisi valunut katosta alas maahan ja päälleni. Kalkkimaalin kanssa tätä ongelmaa ei ole ja koko 30-neliöisen kattopinta-alan maalauksessa sain tiputettua maalia maahan tasan kaksi pisaraa.


Kiitos seisoi muutaman tunnin päässä ja katosta tuli erittäin kelpo.


Siitä se ajatus sitten lähti. Joulu on tulossa. Siskoni makuuhuoneen katto kaipaisi myös maalausta. Katon maalaus on kakkamaista hommaa. Siskoni on viimeisillään raskaana. Vastustan ylimateriahömpöttävää joulua. Siskollani on kohta nelilapsisen perheen äitinä paljon tekemistä. Minulla on aikaa.
Laskin jotain 1+1+1+1+1+.... On yhtäkuin, että siskon katon maalaus olisi loistava joululahja.


Eikun viestiä, että Hyvää joulua, hankkikaa maalia. Maalaan huomenna teidän katon. Jos ette tartu tilaisuuteen nyt, voi tarjous mennä ohi, jos mulle tulee töitä. (Tämä sattui olemaan päivää ennen tätä päivää).


Niin siskon entinen kuultobeigen värinen paneelikatto on nyt valkoinen ja sisko perheineen voi viettää jouluillan makaillen sängyssään tuijotellen joululahjaansa.





Ilona