Meillä on kaksikerroksinen talo ja 140 asuinneliötä. Meillä on yksi wc yhden kylpyhuoneen yhteydessä alakerrassa. Meillä on ruma takka. Meillä ei ole kodinhoitohuonetta eikä siivouskaappia. Meillä on jääkaappi, jossa on kolme hyllyä. Meillä on kahden tuhannen neliön tontti. Meillä on auto, joka muistuttaa kokonsa puolesta mopoautoa. Meillä ei ole kellaria. Meillä ei ole kuraeteistä. Meillä ei ole langatonta nettiä. Meillä on kaksi saunaa. Meiltä ajaa Helsingin keskustaan kolmessakymmenessä minuutissa. Meiltä kilometrin päästä alkaa täydellinen maaseutu. Meillä on yli kaksi tuhatta euroa maksanut sohva. Meillä on keittiössä vain yksi pieni tiskiallas. Meillä on viimeisten vuosien aikana tehty keskimäärin kolme ulkomaanmatkaa vuodessa, mutta meillä harvoin matkustaa koko perhe yhtaikaa.
Niin. Koska kaikkea ei voi saada, täytyy elämässä tehdä kompromisseja. Wikipedia muotoilee asian hyvin; kompromissi on sopuratkaisu, ratkaisu, jossa on tehty myönnytyksiä.
Kaikki kotimme ratkaisut eivät ole optimaalisia suhteessa yksinkertaiseen ja parhaalla mahdollisella tavalla toimivaan arkeen. Olisi esimerkiksi helpompaa, jos talossamme olisi toinen wc. Ei nimittäin ole kovin kätevää, että wc on varattu, kun sauna on varattu ja suihku on varattu, kun wc on varattu. Keittiön pieni tiskiallas täyttyy ennätysnopeasti, jos joku ei ole ehtinyt tehdä tiskikoneeseen likaisille astioille tilaa. Eikä ole yksi eikä kaksi kertaa, kun olen tuskaillut ainoan automme täyttyessä äyräitään myöten, kun kyydissä on koko perhe ja kolme kauppakassia. Puhumattakaan siitä, kuinka hyvän organisointikyvyn tarvitsee, jotta ne kolme kauppakassillista tavaraa saa mahdutettua puolikkaaseen kolmihyllyiseen jääkaappiimme.
Olisinhan tietysti voinut olla sijoittamatta suomalaiseen laadukkaaseen sohvaan ja ostaa samalla rahalla isomman jääkaapin ja halvemman sohvan. Matkustamiseen käytetyt rahat olisi voinut käyttää ostamalla tila-auton eikä kukaan pakottanut meitä valitsemaan kodiksemme 100-vuotiasta taloa ei-niin-käytännöllisine-ratkaisuineen läheltä pääkaupunkia.
Kun rahaa on rajallinen määrä, ovat kompromissit tietynlaisia arvovalintoja. Millaista elämää tahtoo elää ja mihin tahtoo rahansa ja aikansa käyttää. Valitako elämykset vai materia? Valitako määrä vai laatu? Asuako kaukana vai lähellä? Ostaako uudempi ja käytännöllisempi vai tyytyäkö vanhaan ja toimivaan (jääkaappiin)? Tehdäkö myönnytyksiä kodin käytännöllisyyden suhteen vai ottaako enemmän pankkilainaa? Mistä on valmis jäämään paitsi ja mitä haluaa tilalle?
Ilona