Tiukille veti

Vuosi sitten. En tehnyt lupauksia tulevalle vuodelle. Lupausten sijaan toivoin. Koko toivelista jäi pitkäksi aikaa unholaan, kunnes eräänä yönä vauvan kanssa valvoessani se muistui taas mieleeni. Mutta mitä listassa luki, sitä en muistanut.


Aamulla kaivoin vanhan kirjoituksen esiin. En voinut muuta, kuin hämmästellä. Näytti toimineen.


Toiveet menivät näin:

- Löytyisi pitkä projekti (kesämökki tai talo)
- Olisi riittävästi töitä (jotta tätä työtä ja elämäntapaa olisi edelleen mahdollista jatkaa)
- Jaksaisin keväällä juosta 10 kilometriä (nyt menee murto-osa)
- Pääsisin Kreikkaan (Parga touko-kesäkuun vaihteessa alkaa olla jo perinne)
- Säästäisin ahkerasti (olen kovaa vauhtia matkalla älä osta mitään- elämään)
- Kesä olisi pitkä (olisipa se!)



Täytyy sanoa, että tiukille veti, mutta muutaman viikon päästä meillä on kuitenkin avaimet kädessä. Löytyi nimittäin pitkä projekti. Kyllä, me ostetaan talo! Talo on 1800-luvun lopulla rakennettu ja vuosien saatossa aivan liikaa remontoitu. Alkaa siis armoton vanhan hengen takaisin palauttelu. Harkiten remontoiden.


Kyllä. Töitäkin on ollut riittävästi. Vauvaa tulee hoidettua tämän vuoden puolella yhteensä 11 kuukautta kolmen eri vauvan muodossa. Teinejä yhteensä 6 kuukautta ja kahtena eri kappaleena. Työtöntä aikaa minulla on ollut tämän vuoden puolella kokonaiset yksi päivää!


Jaksoin! Yllätin nimittäin itseni ja kymmenen kilometriä meni tunnin aikaan joskus alkukeväällä. Loppukeväällä juoksurupeamaa juhlistettiin juoksemalla Naisten kymppi tyttöporukalla.


Saimme järjestettyä lomaa ja olimme kuin olimmekin kaksi viikkoa Pargassa kesäkuun alussa. Parhautta.


Turhia ei ole osteltu ja aika armoton säästölinja on ollut päällänsä koko vuoden. Ostamattomuuden lisäksi olen karsinut ja karsinut. Elämästäni ylimääräistä tavaraa. On tuntunut hyvältä. Säästäminen on huipentunut loppuvuonna siihen, että ruokakaupassakin tarvitsee käydä enää vain kerran viikossa. Kun säästötilin saldo alkoi marraskuussa kakkosella ja numeroita oli yhteensä viisi, päätin palkita itseni ja odotuksen. Ostin sohvan, joka oli mielestäni kaupan kaunein. Sohva odottaa nyt tehtaalla valmiina lupaa kuljettaa se uuteen kotiinsa. Maltan kuitenkin vielä hetken (ja toivon samalla, että se saadaan muutaman viikon päästä mahdutettua uuden talon ulko-ovesta sisään).


Ja kesä. Se oli pitkä ja kuuma. Muistan jossain vaiheessa kesää jo pohtineeni, että koska tämä lämpö oikein loppuu. Tyhmä minä.




P.S. Pitää harkita näköjään tarkkaan, mitä sitä ensi vuodelta toivoisi.






Ilona

Vaaleanpunaista hattaraa?

Vauva-arki - vaaleanpunaista hattaraa, ruusuntuoksua ja pumpulipilviä?


Niitäkin.


Mutta toisinaan se voi olla myös orjantappuraa ja ohdaketta.


Eräs tutkimus sanoi, että vauvan itku on maailman epämiellyttävin ääni. Komppaan tutkimusta. Ja voin sanoa, että kokemusta on. Vuosien kokemusta.


Vauvan itku on viestintää. Se on ääni, johon liittyy tunnetta. Itkua ei voi sivuuttaa, sitä ei pidä sivuuttaa. Päin vastoin, hoitajan tulee tehdä kaikkensa, jotta itku loppuisi. Jotta pienellä olisi parempi olla.


Joskus itkuun vastaaminen voi tarkoittaa valvomista aamukolmeen ja heräämistä aamuviideltä. Jatkuvaa hytkyttelyä ja kantamista. Viittä tuntia vauvan kanssa jumppapallon päällä pomppien. Tunnin välein yöllä heräämistä. Kantamisesta tulehtuneita hartioita. Kaikkensa tekemistä, mutta silti tilanteessa riittämättömyyden tuntemista. Väsyneitä silmiä. Yöpukua puolilta päivin. Epävarmuutta ja myös turhautumista.


Arki lainavauvan kanssa on lähtenyt käyntiin takkuisesti. Itkuttomat hetket on laskettu minuuteissa. Ei se mitään, minä jaksan. Jaksan, koska tiedän kaiken olevan väliaikaista. Minulla on kokemusta siitä, että kaikki helpottaa aikanaan. Joskus se aika on puoli vuotta, joskus se on vähemmän. Jaksan, koska en ole yksin ja saan apua. Jaksan, koska vauvan lisäksi minun ei tarvitse huolehtia muista pienistä ihmisistä. Jaksan, koska minulla on vaihtoehtoja. Jaksan, koska tahdon tehdä tätä.


Kaikki eivät jaksa. Eikä tarvitsekaan jaksaa. Se, mitä väsyneet ja voimattomat ihmiset tarvitsevat, on apu. Apu ajoissa.


Olen aikaisemmin tehnyt töitä lastensuojelussa, mutta olen tehnyt töitä myös varhaisen tuen piirissä. Perhetyötä lastensuojelun ulkopuolella. Sitä apua, josta on laman tullen ja vuosien mittaan karsittu. Sitä, josta ei olisi pitänyt karsia. Sitä, jota nyt kaikkien traagisten tapahtumien jälkeen peräänkuulutetaan. Sitä, jossa apua tarjotaan ja annetaan arjen tasolla, matalalla kynnyksellä. Olen työssäni kohdannut suurperheiden äitejä, masentuneita äitejä, väsyneitä äitejä ja arjen nujertamia äitejä. Tavallisia ihmisiä. Ihmisiä, jotka ovat väsyneitä ja jotka ovat uskaltaneet pyytää apua ajoissa ja saaneet apua ajoissa. Olen nähnyt, kuinka jo kaksi tuntia apua viikossa voi auttaa. Antaa voimia jaksaa taas yksi tuleva viikko. Tuki, ohjaus ja keskusteluapu, lastenhoitoapu kaupassa käynnin ajan, päiväunien mahdollistaminen, arjen pyörittäminen äitiysneuvolakäynnin ajan, ruoanlaitto ja siivous yhdessä äidin kanssa ja arjen hetkissä auttaminen ja niiden jakaminen. Pienet, mutta suuret asiat. Ne ovat niitä, joilla äitejä ja perheitä voidaan auttaa. Ne ovat niitä, joita tarvitaan. Ne ovat niitä halvimpia keinoja. Ne ovat niitä, joilla työtaakkaa ja asiakasmäärää nykyisessä työssäni voitaisiin helposti keventää.






Ilona

Uuden edessä

Eräänä päivänä huomasin kotiuttavani kirpputorilta vauvan kylpyammeen ja kaksi käyttämätöntä bodya muutamalla eurolla. Ripustaessani vitivalkoisia vauvanvaatteita pyykkinarulle, huomasin pientä kaipuuta. Taputellessani ystäväni vastasyntynyttä masuvaivaista vauvaa, huomasin kuinka luontevalta olo vauva sylissäni taas tuntuikaan. Kuullessani toiselle ystävälleni sijoitettavasta vastasyntyneestä vauvasta, huomasin pohtivani, että kyllä meillekin taas mahtuisi. Siirtäessäni Manduca-kantorepun syvemmälle kaapin perälle, huomasin toivovani sille käyttöä.


Eräänä ihan tavallisen päivän tylsänä hetkenä huomasin avaavani lainavauvojen vaatekaapin. Sen, joka on ollut suljettuna viimeiset puolitoista kuukautta. Viikatessani vaatteita pinoihin värijärjestykseen, huomasin laittavani ne ihan pikkuruisimmat ja suloisimmat vaatteet eteen odottamaan. Muutaman tunnin päästä puhelin soi ja näytössä välkkyi sosiaalityöntekijän nimi. Huomasin hymyileväni. Hetken päästä vauvan kehto roikkui olohuoneen katossa, pikkuruiset vaipat, tutit ja maidot oli haettu kaupasta, vauvan riippumatto laitettu paikalleen ja vaipanvaihtopiste aseteltu käyttövalmiuteen. Ajaessani synnytyssairaalaan olin edelleen hämmästynyt ja huomasin pienten perhosten kutittelevan vatsani pohjassa. Tietämättäni vauvasta olin valmistautunut hänen tuloonsa lähipäivinä. Taas olimme uuden edessä. Nöyränä, mutta kiitollisena siitä, että saamme olla osana tämän pienen ihmisen elämää ja tarinaa.




Ilona

Seuraavan kahden viikon menu

Elämä on ollut yllättävän leppoisaa sen jälkeen, kun päätin alkaa hieman skarppaamaan ruokalaskujen ja laiskottelemaan ruoanlaiton suhteen. Valmis ruokalista ja valmiiksi kaappiin varatut ainekset viikon ruokiin ovat tehneet ruoanlaitosta helppoa. Kauppalaskut ja kaupassakäynti ovat pysyneet aisoissa, eikä ruoanlaitto ole aiheuttanut stressiä. Myös lapset ovat tykänneet ruokalistan käyttöön ottamisesta. Tuntuu olevan heillekin helpompi hyväksyä kaikenlaiset ruoat, myös ne itselle vähemmän mieluisat, kun asiat ovat ennakoitavissa.


Ruokaviikkojen 3 ja 4 ruokalistat on nyt laadittu ja huomenna pääsee taas kauppaan.


Ruokaviikko 3

Ma - Tonnikalalasagne (jonka tekeminen venyi viime listalta sunnuntaille)
Ti - Kasvissosekeitto
Ke - Sama kuin eilen
To - Pestopasta
Pe - Kalahampurilaiset
La - Nakkikastike (liha/soijaversio) & keitetyt perunat
Su - Sama kuin eilen


Ruokaviikko 4

Ma - Punainen kalakeitto
Ti - Sama kuin eilen
Ke - Lihamakaronilaatikko & soijamakaronilaatikko
To - Sama kuin eilen
Pe - Hot dogit liha/soijaversiona
La - Savulohipiirakka ja salaatti
Su - Sama kuin eilen





Leppoisaa sunnuntaita sinulle!





Ilona

Oho

Olen nauttinut stressivapaista hetkistä ruoanlaittorintamalla. Käynyt vähiten kaupassa ever. Ostanut kirpputorilta vastasyntyneen kokoisia vauvanvaatteita. Polttanut kynttilöitä aamusta iltaan. Nauttinut kävelylenkeistä pimeässä illassa. Ollut flunssassa kymmenen päivää ja yötä. Ostanut elämäni kalleimman huonekalun ja tehnyt ostotarjouksen 1800-luvulla rakennetusta puutalosta.


Ja nyt. Nyt minä ihmettelen ja odotan. Vastausta.





Ilona

Kahden viikon menu

Mitä seuraavana kahtena viikkona syötäisiin?

Kriteereinä helpohko, melko edullinen, melko ravitseva, melko eineksetön ja toisinaan myös monena päivänä peräkkäin syötävä ruoka. Minä, pescovegetaarista ruokavaliota noudattava, olen ainoa perheemme ruokarajoitteinen. Toisaalta minä en myöskään kaipaa päivittäin lämmintä ruokaa. Muun perheen lihansyöntipäivinä mennäänkin usein yhden ruoan taktiikalla ja minä syön pelkkää salaattia. Viikonloppuisin teemme usein vain yhden lämpimän ruoan.


Ruokaviikko 1

Ma - Kirjolohikiusaus (ananasmurskalla ja aurajuustolla mehevöitettynä)
Ti - Sama kuin eilen
Ke - Pinaattikeitto ja  kananmunat
To - Sama kuin eilen
Pe - Nakit ja ranut (eli maalaisranskanperunat) sekä itse maustettu chilimajoneesi
La - Avocadopasta
Su - Ruokaisa salaatti (sis. pastaa ja fetajuustoa)


Ruokaviikko 2

Ma - Kalakeitto (joko perus kirjolohikeitto tai ihana punainen kalakeitto )
Ti - Sama kuin eilen
Ke - Jauhelihariisimössö (sis. keitettyä risottoriisiä, paistettua sipulia ja jauhelihaa, he-ma-pa-sekoitusta, punaisia linssejä tai papuja yms.) lisänä turkkilaista- tai maustamatonta jogurttia
To - Sama kuin eilen
Pe - Pihvi ja salaatti (pihvi = kalaa, kanaa tai possua)
La - Tonnikalalasagne
Su - Sama kuin eilen


Aamupaloiksi, välipaloiksi ja iltapaloiksi syömme:

- Maustamatonta jogurttia + marjoja tai mysliä
- Maitorahkaa + sokeritonta mehukeittoa
- Puuroja (ruis-, manna-, riisi-, ruispuolukka-, aprikoosi- tai puolukkavispipuuroa)
- Ruisleipää tai itse leivottuja sämpylöitä
- Hedelmiä ja tuorepaloja
- Salaatteja
- Marjakiisseleitä omista pakastemarjoista
- Marjarahkoja omista marjoista
- Pannukakkua (kardemummalla maustettuna ja kermavaahdon kanssa nam!)


Laskelmieni mukaan viikottaiset kaupassa käynnit pysyisivät alle 70 euron, mikäli pysyttäydytään suunnitelmissa, eikä syrjähyppyjä tule.




P.S. Seuraava kahden viikon menu tulee aikanaan lähempänä deadlinea.


P.P.S. Jaiks, mä inhoon pinaattikeittoa!





Ilona

Satasesta vetoo (ongelmanratkaisua suhteessa kuukausittaisiin ruokamenoihin)

Miehen ollessa reissussa kävi pieni vahinko. Menin nimittäin sekaantumaan raha-asioihimme. Normaalistihan en jaksa katsella tilin saldoa. Tienaan, kulutan ja annan miehen pitää huolen siitä, että käyttötilimme ja säästötilimme välinen suhde pysyy tasaisen varmana.


Mitä menin tekemään? No menin miehen reissun aikana siirtämään liikaa rahaa säästötilille. Se taisi olla kuukauden 13. päivä, kun siirsin ylimääräisen rahan säästöön ja jätin käyttötilille 700 euroa loppukuukauden varalle. Tein tietysti väärin, koska miehellä on kuulemma olemassa tietynlainen kaava siihen, kuinka lasketaan kuukauden käyttövarat ja minkä verran voi siirtää rahaa säästötilille. Minä siihen, että - Herttinen, kyllähän nyt 700 euroa riittää loppukuulle!! Lyödään vaikka satasesta vetoa! Ja niin löimme 100 eurosta vetoa, riittäisikö kyseinen summa loppukuun menoihin. Me, joilla on yhteiset rahat ja yhteiset tilit.


Päivien ja viikkojen kuluessa mies naureskeli minulle, koska eihän tuo summa vaan millään riittäisi. Minä yritin sinnikkäästi, että kyllä kuule riittää. Niin vaan kävi, että tili huusi tyhjyyttään ennen kuukauden loppua ja jouduin nielemään tappioni. Minähän en mitään purematta niele, joten seuraa pohdintaa missä mennään vikaan.


Emme tilaa lehtiä, harrastamme ilmaiseksi tai hyvin halvalla, ostamme vähän tavaraa tai uusia vaatteita. Käymme harvakseltaan ulkona syömässä, eikä kummallakaan tule kuluja työmatkoista. Ruoka. Sen täytyy olla se kallis ruoka! Syydämme varmasti suurimman osan käyttövaroistamme ruokakauppaan.


Käyn noin kerran viikossa isommilla ruokaostoksilla, jolloin täytän koko jääkaapin. Tämän lisäksi kaupassa tulee käytyä useasti pienemmillä täydennysostoksilla. Usein iltalenkillä ollessani tulee mieleen  maustamaton jogurtti on loppu tai käynpä ostamassa hedelmiä. Nuo extempore-ostoskerrat taitavat olla ensimmäinen ongelmakohta, kun tarkastelee kuukausittaisia ruokamenoja. Harvoin nimittäin jää kauppareissu satsumapussiin tai litraan A-jogurttia. Kummasti sitä vaan pienessä nälässä poimii ostoskoriin milloin mitäkin täytettä. Useimmiten tuo satsumanhakureissu päättyykin noin 25 euron loppusummaan kassalla.


Toinen ongelmakohta meidän ruokalaskun muodostamisessa on varmasti pitkäjänteisyyden ja suunnitelmallisuuden puuttuminen ruokalistan laatimisessa. Muutaman päivän ruokalistan laatiminen ja kaupassa käynti sitä varten kerryttää helposti ison summan kuukaudessa.


Kolmas syyllinen ruokalaskun kerryttäjänä on ehdottomasti se, että kokkaan usein "kertaluonteisesti". Valmistan ruokia, jotka tulee syötyä yhdellä kerralla. Jääkaappiin ei jää ruokaa, vaan seuraavana päivänä on edessä taas uusi ruoanvalmistus. Pitää pohtia mitä kokkaisi ja käydä mahdollisesti kaupassa hakemassa lisää tarvikkeita. On sanomattakin selvää, että tällä tyylillä kauppaan syytää ylimääräistä rahaa.


Syöminen on mukavaa ja hyvä ruoka vielä mukavampaa. Jokapäiväinen ruoanvalmistus alkaa kuitenkin pidemmänpäälle nyppiä kuukausittaisesta ruokalaskusta puhumattakaan. Niukalle linjalle tai säästökuurille ei ole tarvis lähteä, mutta voisiko vähän skarpata? Voisi. Niinpä:


Ongelmat ja ratkaisuehdotukset (yritykset) ongelmiin

1. Kaupassa käynti useasti viikossa   >   ruokaostosten suunnittelu ja kaupassa käynti vain kerran viikossa
2. Lyhytjänteinen ruokalistan suunnittelu   >   ruokalistan suunnittelu kerralla seuraavaksi kahdeksi viikoksi
3. Ruoanvalmistus päivittäin   >   valmista ruokia, joista riittää useaksi päiväksi

Kuulostaa tylsältä, mutta saattaisi toimia. Pistetään siis täytäntöön. Seuraavan kuukauden aikana kerään jokaisen kuitin talteen ja kuukauden lopussa katson mitä olen saanut aikaiseksi. Suunnittelen kahden viikon ruokalistat kerralla. Käyn jokaisen viikon maanantaina kaupassa ja ostan tulevalle viikolle vain tarkkaan harkitut ainekset ja tarvikkeet, enkä tee extempore-kaupassa käyntejä. Arkena teen ruokia, joista riittää myös seuraavalle päivälle.

Huomenna jaan kanssanne tulevan kahden viikon setin. Eli mitä meillä syödään seuraavan kahden viikon aikana.

P.S. Kuvassa pojan apuja sinulle, mikäli mielikuvituksenpuute iskee ja kaipaat ruokavinkkejä (ja tahdot kokata aika usein).





Ilona

Vaihtamalla paranee?

Jotkut väittävät, ettei vaihtamalla parane. Siitä en tiedä, mutta eipähän ainakaan jämähdä ja tylsisty.


Ruokailutila joutuu kodissamme ehkä kaikista useiten muutoksen kouriin. Niin kävi nytkin, kun eräänä päivänä päätin, että tahdon tilaan vähemmän mustaa ja enemmän avaruutta. Musta vitriinisenkki ja musta rottinkituoli liikkuivat teinin huoneeseen ja tilalle tuli punttipenkki.


Tältä se on näyttänyt, kun olohuonetta ja ruokailutilaa on ollut jakamassa vanha puusohva. Ja tältä se on näyttänyt, kun pöydän päässä on ollut musta vitriini. Nyt näyttää jotenkin kovin keväiseltä. Mikäs siinä näin marraskuussa. En muuten tällä hetkellä edes välitä niin kovin keltaisesta väristä. Kuten huomaa.





Ilona