Tähän fanfaarit

Random-onnetar suosi kalenteriarvonnassa nimimerkkiä Päivi T. Onnea kalenterin tulevalle uudelle omistajalle! Sattui tosin puuttumaan sähköpostiosoite kommentista, joten ole yhteydessä minuun ilonakeskenerainen@gmail.com ja lähetä kotiosoitteesi, niin saadaan kalenteri postiin. Jeij.





P.S. Ei vale-Päiveille,





Ilona

TJ?

Mies ynnäili eräänä päivänä, että -Paljon sulla olikaan TJ?


Ja minähän tasan tiedän. Se on 13. Olen nimittäin buukannut itselleni avannon ja savusaunan juuri siksi illaksi. Juuri silloin aion korkata avantouintikauden ja ottaa joka ikinen sunnuntai-iltapäivä kevääseen asti omaa aikaa vähintään sen neljä tuntia. Istua saunassa ja käydä ainakin kymmenen kertaa avannossa. Miettimättä mitä kotona tapahtuu ja kuinka vauva voi. Silloin otan takaisin ne kaikki tunnit ja kerrat. Kun en ole itseäni päässyt hoitamaan.


Tiedämme siis milloin vauva muuttaa. Tällä hetkellä se tuntuu helpotukselta. Vaikka hän on ihana ja arki menee jo paremmin. En sanoisi enää, että haastavaa. Sanoisin vain vaativaa. Silti nyt tuntuu hyvältä. Tieto siitä, että lomaa on edessä. Kokonaisia öitä on edessä. Ja hetkiä, kun voi keskittyä muihin ja johonkin muuhun. Niitä on edessä.


Jos nyt alettiin purkamaan, niin puretaan lisää. Teinin osalta ilmoitimme, että yhteisiä vuosia hänen kanssaan olisi saanut olla vielä monta edessä. Niinkun TJ 3 vuotta. Olisimme olleet valmiita ryhtymään hänelle pitkäaikaisperheeksi. Halu oli molemminpuoleista. Mutta mitä vielä, (monta kirosanaa) järjestelmä päätti toisin. Järjestelmä päätti perustella, että olemme nyt vastaanottoperhe. Järjestelmä päätti, että teinille etsitään toinen. Uusi perhe. Ja monta kirosanaa lisää. Me emme tarvitse sympatiaa. Meidän elämä jatkuu silti ihan hyvänä. Mutta teini, hän tarvitsee ja saa kaikki sympatiat mitä voi vain tarvita ja saada.




P.S. Enkä mä edes kiroile yleensä.





Ilona

Päivän paras

Mies tiedusteli eräänä päivänä - Mikä se olikaan se koru, jota oot jo kauan katsellu?


Lähetin miehelle linkin verkkokaupasta, jossa korua myytiin.
Kirjoitin perään - Oho. Näyttää olevan ilmaiset postikulut. Jopas sattui.


Muutaman päivän päästä mies palasi asiaan - Oon nyt miettinyt. Ja sä voit tilata sen korun itsellesi.


Tähän monta sellaista naurua tirskuvaa hymiötä. Siis GIVE ME A BREAK! En mä odottanut, että mies mulle mitään ostaisi joululahjaksi. Ei meillä paljoa sellaisia ostella. Ja mä sitä paitsi sain sen sohvan (..Joka ei muuten mahtunut toimitettaessa ovesta sisään. Mutta se on jo ihan toinen tarinansa). Mutta toi nyt oli jo vuosisadan paras joululahjanhankinnan ulkoistamisyritys!


Niin että  -Kyllä mä nyt urpo tiedän, että mä saan omilla rahoillani ostaa itselleni koruja!


..ja muutaman päivän päästä - Tiedätkö, että mä näin muuten niitä koruja Stockmannin koruosastolla siinä ihan käytävän vieressä siinä vitriinissä (VINK VINK!!!!).





Ilona

Arvon lukijat, arvon kalenterin

Vuosi sitten otettiin varaslähtö ja tulevan vuoden kalenteri pääsi seinälle hyvissä ajoin.


Tänä vuonna loppuvuosi on ollut kohtuullisen kiireinen. Kädet ovat olleet siinä määrin täynnä, etten ole ehtinyt tietokoneella paljoa selailla ja kartoittaa tulevan vuoden kalenteritarjontaa. Puhumattakaan kalenterin hankkimisesta. Ei se mitään. Tontut olivat varmasti antaneet tilanteestamme vihiä graafisen suunnittelijan kalenteripajalle. Sain nimittäin yllättäen ja pyytämättä postia Vuosikalenterin suunnittelijalta Tommi Jäköltä ja eilen tipahti postilaatikosta (okei, postitoimistosta) tulevan vuoden tyylikkäin kalenteri. Kiitos!


Pyysin kainosti toisen teillekin. Niinpä pistämme arvonnan pystyyn.


Uudet sekä vanhat lukijat, anonyymit sekä kirjautuneet. Kaikki. Tervetuloa Keskeneräisen valmiiseen arvontaan. Jätä terveisiä, palautetta, kerro kuulumisia tai älä. Mutta jätä ainakin sähköpostiosoitteesi. Näin olet osallistunut.


Arvonta alkaa än yy tee nyt ja päättyy vuoden lopussa.

Ja kiitän. Kiitän taas jokaista teistä. Tätä hommaa on varsin mukava tehdä, kun on noin mukavia lukijoita. On ihan superia, kun jaksatte lukea, kommentoida ja lähestyä sähköpostitse. Ja kaikkea.



P.S. Jos onnetar jättää suosimatta ja tahdot kuin tahdotkin kalenterin, niin suunnista Taidehalliin tai Kauppaan.


P.P.S. Kalenteri saatu lahjana. Kiitoksena.





Ilona

Vasten mun kasvojani

Totuus nimittäin. 

Käytiin katsomassa, mitä sitä on tullut ostettua. Pikkuhiljaa alkaa siis valjeta se työn määrä, joka meillä on edessä. Rakastan projekteja ja olen innoissani. Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että hieman myös kauhuissani. Pientä stressiä aiheuttaa se, että kantorepussani keikkuu tälläkin hetkellä vauva, joka on suurimman osan hereilläoloajastaan kiukkuinen kuin ampiainen. Vauvan piti jatkaa matkaa meiltä jo ennen joulua ja meillä piti olla lasten joululoman ajan aikaa remontoida ja muuttaa uuteen kotiin. Tässä sitä kuitenkin keikutaan kantoreppuineen jumppapallon päällä, vailla tietoa vauvan tulevaisuudesta. Vailla tietoa remonttiaikataulumme tulevaisuudesta. 

Takaisin taloon. Täytyy sanoa, että tämän talon entinen omistaja on tykännyt ruskeasta puusta, paneelista, listoista ja sanoinko jo ruskeasta puusta? Valitettavasti myös muovista.

En valehdellut, kun sanoin muuttoaikatauluja tiedustelevalleni ystävälle, että talossa täytyy käydä läpi jokainen pinta lukuunottamatta tuvan ja olohuoneen lattiaa. Mainitsin myös, että oksennus meinaa lentää, katsoessani keittiökaapistoja.

Kohteen lähiajan remonttitarpeet / pintaremontit:

- Yläkerran muovimaton poisto - tilalle puulattia

- Yläkerran sisäkaton maalaaminen valkoiseksi

- Kaikkien seinien tapetointi tai maalaus

- Seinäpaneelien/puolipaneelien maalaus

- Eteisen ja portaikon muovimaton poistaminen ja lattian kunnostaminen

- Keittiökaappien maalaaminen/vedinten vaihto

- Osan keittiökaappien poistaminen

- Keittiötason ja keittiön seinän laatoitus

- Vuolukivitakan maalaus / pinnoitus

- Kaiken maailman peilien/haitariovien/verhotankojen/rullaverhojen poisto

Pintaremontilla ei pärjää:

- Takan/pönttöuunin tekeminen olohuoneeseen

- Ikkunoiden vaihto

- Sisäovien vaihto

P.S. Kiukkuisen vauvan hoitovuoroja jaetaan kommenttikentässä. Anyone?

P.P.S. Tiedän kyllä. Eivät vauvat ole kiukkuisia. Itkulle on aina jokin syy. Tässä väsymyksessä ja kaaoksen alkutilassa täytyy vaan yrittää viljellä hieman huumoria, jotta oma mieli keventyisi edes pikkiriikkisen.

Ilona

Valkoista ja ilman kuvioita

Kuuntelin erään kerran radiosta ohjelmaa, jossa keskusteltiin wc-papereista. Jotkut kelpuuttavat vain pehmeintä, joku ei ole elämänsä aikana ostanut muuta, kuin sitä keltaista säästö-paperia ja toiset taas eivät välitä millaisen paketin sieltä marketin hyllyltä nappaa. Yksi radiojuontajista kertoi wc-paperikriteerinsä ja minä nyökyttelin. Siis tottakai, juuri näin! Sen pitää olla valkoista ja ehdottomasti kuviotonta.


By the way ruokakauppakulujen hillitseminen sujui tarkkailukuukautena, joka oli viime kuu, erittäin hyvin. Kuukauden aikana kerätyt kuitit kertoivat, että tällä hetkellä 5-henkinen perheemme käytti ruokakauppaan kuukaudessa 600 euroa. Kuukauden aikana meille vakiintui hyvä käytäntö. Niin hyvä, että pääsi jatkoon. Teemme kahden viikon ruokalistat aina kerralla valmiiksi ja käymme kerran viikossa isoilla hyvin suunnitelluilla ruokaostoksilla. Ja that's it. Ruoanlaittostressi (se -Mitä ihmettä me tänään taiotaan taas ruoaksi?) on kadonnut kokonaan ja kaupassakäyntikin on aika leppoisaa. Aikaa säästyy olennaiseen (eli vauvan hytkyttämiseen ja tyynnyttelyyn), kun kaupassa ei tarvitse ravata joka toinen päivä. Kun ruokalistat kirjoittaa ylös, näkee myös helposti, mitä sitä suuhunsa pistää ja millaisesta ravinnosta ruokaviikko koostuu.


Mutta mitä tapahtui, kun päästin miehen kauppaan ja kauppalistassa luki talouspaperi?
-Mitä hemmettiä, ooksä ostanut meille kuviollista talouspaperia!?
Mies vastaa myöntävästi ja katsoo minua hölmistyneenä.
Jatkan -Ei me käytetä kuviollista talouspaperia!


Siinä se talouspaperi sinisine perhoskuvioineen on pyörinyt pari viikkoa käytössä pitkin keittiötä ja olen huomannut, että elämä jatkuu. Kyllä meille silti ostetaan jatkossa vain valkoista ja ilman kuvioita.





Ilona

Joulu on kerran vuodessa vaan

Mikä onni. On nimittäin vuotuisen piparkakkutalon kasaan saaminen aina sellainen urakka, ettei sitä montaa kertaa vuodessa kestäisikään. Tällä kertaa urakka meni väsymyshöyryissä toisella jalalla sitterissä olevaa vauvaa keinuttaen. Meinasi mennä täysin pipariksi koko homma, kun taikina oli kerrassaan surkeaa ja kaikessa hässäkässä unohdin tehdä talon päätyseiniin päätykolmiot (jotka kannattelevat kattopalkkeja). Nyt on talo pystyssä ja ihmeen kaupalla minä edelleen hengissä. Huomenna talo jatkaa matkaansa pojan luokkaan, jonne viemme sen lapsille kiitokseksi kuluneesta vuodesta.

P.S. Talo veti 3 kiloa piparkakkutaikinaa, muutama sata ranskanpastillia ja 3/4 kiloa tomusokeria.

P.P.S. Tänään meistä tuli myös toisen talon omistajia. Jeij - nyt se on virallista! (Mitenköhän mä saan unta ensi yönä?)

Ilona

Pois se minusta

Toisinaan meillä on vauvan kanssa hyviä päiviä. On tainnut olla jo ainakin kaksi. Yläkertaan muutti itkevä vauva ja sen päälle vielä karjuva taapero. Yläkerran vauvakin itkee aina. Ainakin lähes aina.


Tänään meillä on itketty paljon. Aamulla, päivällä, iltapäivällä, vaunulenkillä, suihkussa, päiväunilla ja illalla. Saatuani vauvan rauhoittumaan yöunille ja olemaan itkemättä tunnin hytkyttelyn, pepulle taputtelun, sitterissä veivaamisen, masullaan pitämisen ja lukuisten asentojen vaihtamisen jälkeen olin helpottunut. Niin helpottunut, että päästin suustani aika rumat sanat - Yläkerran vauva itkee vieläkin. Hohoo, meilläpä itketäänkin vähemmän!


Hyvä yläkerran varmasti väsynyt perhe, vaikka ette kuulleet sanojani, anteeksi niistä. Väsymys ja vauvan itku on yhtiä pahimpia yhdistelmiä, mitä tiedän. Ainakin juuri nyt. Lupaan, etten enää koskaan edes väsyneenä ja turhautuneena ajattele saatika päästä suustani moisia vahingoniltyyppisiä ratkaisuja. Peace!





Ilona

Tiukille veti

Vuosi sitten. En tehnyt lupauksia tulevalle vuodelle. Lupausten sijaan toivoin. Koko toivelista jäi pitkäksi aikaa unholaan, kunnes eräänä yönä vauvan kanssa valvoessani se muistui taas mieleeni. Mutta mitä listassa luki, sitä en muistanut.


Aamulla kaivoin vanhan kirjoituksen esiin. En voinut muuta, kuin hämmästellä. Näytti toimineen.


Toiveet menivät näin:

- Löytyisi pitkä projekti (kesämökki tai talo)
- Olisi riittävästi töitä (jotta tätä työtä ja elämäntapaa olisi edelleen mahdollista jatkaa)
- Jaksaisin keväällä juosta 10 kilometriä (nyt menee murto-osa)
- Pääsisin Kreikkaan (Parga touko-kesäkuun vaihteessa alkaa olla jo perinne)
- Säästäisin ahkerasti (olen kovaa vauhtia matkalla älä osta mitään- elämään)
- Kesä olisi pitkä (olisipa se!)



Täytyy sanoa, että tiukille veti, mutta muutaman viikon päästä meillä on kuitenkin avaimet kädessä. Löytyi nimittäin pitkä projekti. Kyllä, me ostetaan talo! Talo on 1800-luvun lopulla rakennettu ja vuosien saatossa aivan liikaa remontoitu. Alkaa siis armoton vanhan hengen takaisin palauttelu. Harkiten remontoiden.


Kyllä. Töitäkin on ollut riittävästi. Vauvaa tulee hoidettua tämän vuoden puolella yhteensä 11 kuukautta kolmen eri vauvan muodossa. Teinejä yhteensä 6 kuukautta ja kahtena eri kappaleena. Työtöntä aikaa minulla on ollut tämän vuoden puolella kokonaiset yksi päivää!


Jaksoin! Yllätin nimittäin itseni ja kymmenen kilometriä meni tunnin aikaan joskus alkukeväällä. Loppukeväällä juoksurupeamaa juhlistettiin juoksemalla Naisten kymppi tyttöporukalla.


Saimme järjestettyä lomaa ja olimme kuin olimmekin kaksi viikkoa Pargassa kesäkuun alussa. Parhautta.


Turhia ei ole osteltu ja aika armoton säästölinja on ollut päällänsä koko vuoden. Ostamattomuuden lisäksi olen karsinut ja karsinut. Elämästäni ylimääräistä tavaraa. On tuntunut hyvältä. Säästäminen on huipentunut loppuvuonna siihen, että ruokakaupassakin tarvitsee käydä enää vain kerran viikossa. Kun säästötilin saldo alkoi marraskuussa kakkosella ja numeroita oli yhteensä viisi, päätin palkita itseni ja odotuksen. Ostin sohvan, joka oli mielestäni kaupan kaunein. Sohva odottaa nyt tehtaalla valmiina lupaa kuljettaa se uuteen kotiinsa. Maltan kuitenkin vielä hetken (ja toivon samalla, että se saadaan muutaman viikon päästä mahdutettua uuden talon ulko-ovesta sisään).


Ja kesä. Se oli pitkä ja kuuma. Muistan jossain vaiheessa kesää jo pohtineeni, että koska tämä lämpö oikein loppuu. Tyhmä minä.




P.S. Pitää harkita näköjään tarkkaan, mitä sitä ensi vuodelta toivoisi.






Ilona

Vaaleanpunaista hattaraa?

Vauva-arki - vaaleanpunaista hattaraa, ruusuntuoksua ja pumpulipilviä?


Niitäkin.


Mutta toisinaan se voi olla myös orjantappuraa ja ohdaketta.


Eräs tutkimus sanoi, että vauvan itku on maailman epämiellyttävin ääni. Komppaan tutkimusta. Ja voin sanoa, että kokemusta on. Vuosien kokemusta.


Vauvan itku on viestintää. Se on ääni, johon liittyy tunnetta. Itkua ei voi sivuuttaa, sitä ei pidä sivuuttaa. Päin vastoin, hoitajan tulee tehdä kaikkensa, jotta itku loppuisi. Jotta pienellä olisi parempi olla.


Joskus itkuun vastaaminen voi tarkoittaa valvomista aamukolmeen ja heräämistä aamuviideltä. Jatkuvaa hytkyttelyä ja kantamista. Viittä tuntia vauvan kanssa jumppapallon päällä pomppien. Tunnin välein yöllä heräämistä. Kantamisesta tulehtuneita hartioita. Kaikkensa tekemistä, mutta silti tilanteessa riittämättömyyden tuntemista. Väsyneitä silmiä. Yöpukua puolilta päivin. Epävarmuutta ja myös turhautumista.


Arki lainavauvan kanssa on lähtenyt käyntiin takkuisesti. Itkuttomat hetket on laskettu minuuteissa. Ei se mitään, minä jaksan. Jaksan, koska tiedän kaiken olevan väliaikaista. Minulla on kokemusta siitä, että kaikki helpottaa aikanaan. Joskus se aika on puoli vuotta, joskus se on vähemmän. Jaksan, koska en ole yksin ja saan apua. Jaksan, koska vauvan lisäksi minun ei tarvitse huolehtia muista pienistä ihmisistä. Jaksan, koska minulla on vaihtoehtoja. Jaksan, koska tahdon tehdä tätä.


Kaikki eivät jaksa. Eikä tarvitsekaan jaksaa. Se, mitä väsyneet ja voimattomat ihmiset tarvitsevat, on apu. Apu ajoissa.


Olen aikaisemmin tehnyt töitä lastensuojelussa, mutta olen tehnyt töitä myös varhaisen tuen piirissä. Perhetyötä lastensuojelun ulkopuolella. Sitä apua, josta on laman tullen ja vuosien mittaan karsittu. Sitä, josta ei olisi pitänyt karsia. Sitä, jota nyt kaikkien traagisten tapahtumien jälkeen peräänkuulutetaan. Sitä, jossa apua tarjotaan ja annetaan arjen tasolla, matalalla kynnyksellä. Olen työssäni kohdannut suurperheiden äitejä, masentuneita äitejä, väsyneitä äitejä ja arjen nujertamia äitejä. Tavallisia ihmisiä. Ihmisiä, jotka ovat väsyneitä ja jotka ovat uskaltaneet pyytää apua ajoissa ja saaneet apua ajoissa. Olen nähnyt, kuinka jo kaksi tuntia apua viikossa voi auttaa. Antaa voimia jaksaa taas yksi tuleva viikko. Tuki, ohjaus ja keskusteluapu, lastenhoitoapu kaupassa käynnin ajan, päiväunien mahdollistaminen, arjen pyörittäminen äitiysneuvolakäynnin ajan, ruoanlaitto ja siivous yhdessä äidin kanssa ja arjen hetkissä auttaminen ja niiden jakaminen. Pienet, mutta suuret asiat. Ne ovat niitä, joilla äitejä ja perheitä voidaan auttaa. Ne ovat niitä, joita tarvitaan. Ne ovat niitä halvimpia keinoja. Ne ovat niitä, joilla työtaakkaa ja asiakasmäärää nykyisessä työssäni voitaisiin helposti keventää.






Ilona

Uuden edessä

Eräänä päivänä huomasin kotiuttavani kirpputorilta vauvan kylpyammeen ja kaksi käyttämätöntä bodya muutamalla eurolla. Ripustaessani vitivalkoisia vauvanvaatteita pyykkinarulle, huomasin pientä kaipuuta. Taputellessani ystäväni vastasyntynyttä masuvaivaista vauvaa, huomasin kuinka luontevalta olo vauva sylissäni taas tuntuikaan. Kuullessani toiselle ystävälleni sijoitettavasta vastasyntyneestä vauvasta, huomasin pohtivani, että kyllä meillekin taas mahtuisi. Siirtäessäni Manduca-kantorepun syvemmälle kaapin perälle, huomasin toivovani sille käyttöä.


Eräänä ihan tavallisen päivän tylsänä hetkenä huomasin avaavani lainavauvojen vaatekaapin. Sen, joka on ollut suljettuna viimeiset puolitoista kuukautta. Viikatessani vaatteita pinoihin värijärjestykseen, huomasin laittavani ne ihan pikkuruisimmat ja suloisimmat vaatteet eteen odottamaan. Muutaman tunnin päästä puhelin soi ja näytössä välkkyi sosiaalityöntekijän nimi. Huomasin hymyileväni. Hetken päästä vauvan kehto roikkui olohuoneen katossa, pikkuruiset vaipat, tutit ja maidot oli haettu kaupasta, vauvan riippumatto laitettu paikalleen ja vaipanvaihtopiste aseteltu käyttövalmiuteen. Ajaessani synnytyssairaalaan olin edelleen hämmästynyt ja huomasin pienten perhosten kutittelevan vatsani pohjassa. Tietämättäni vauvasta olin valmistautunut hänen tuloonsa lähipäivinä. Taas olimme uuden edessä. Nöyränä, mutta kiitollisena siitä, että saamme olla osana tämän pienen ihmisen elämää ja tarinaa.




Ilona

Seuraavan kahden viikon menu

Elämä on ollut yllättävän leppoisaa sen jälkeen, kun päätin alkaa hieman skarppaamaan ruokalaskujen ja laiskottelemaan ruoanlaiton suhteen. Valmis ruokalista ja valmiiksi kaappiin varatut ainekset viikon ruokiin ovat tehneet ruoanlaitosta helppoa. Kauppalaskut ja kaupassakäynti ovat pysyneet aisoissa, eikä ruoanlaitto ole aiheuttanut stressiä. Myös lapset ovat tykänneet ruokalistan käyttöön ottamisesta. Tuntuu olevan heillekin helpompi hyväksyä kaikenlaiset ruoat, myös ne itselle vähemmän mieluisat, kun asiat ovat ennakoitavissa.


Ruokaviikkojen 3 ja 4 ruokalistat on nyt laadittu ja huomenna pääsee taas kauppaan.


Ruokaviikko 3

Ma - Tonnikalalasagne (jonka tekeminen venyi viime listalta sunnuntaille)
Ti - Kasvissosekeitto
Ke - Sama kuin eilen
To - Pestopasta
Pe - Kalahampurilaiset
La - Nakkikastike (liha/soijaversio) & keitetyt perunat
Su - Sama kuin eilen


Ruokaviikko 4

Ma - Punainen kalakeitto
Ti - Sama kuin eilen
Ke - Lihamakaronilaatikko & soijamakaronilaatikko
To - Sama kuin eilen
Pe - Hot dogit liha/soijaversiona
La - Savulohipiirakka ja salaatti
Su - Sama kuin eilen





Leppoisaa sunnuntaita sinulle!





Ilona

Oho

Olen nauttinut stressivapaista hetkistä ruoanlaittorintamalla. Käynyt vähiten kaupassa ever. Ostanut kirpputorilta vastasyntyneen kokoisia vauvanvaatteita. Polttanut kynttilöitä aamusta iltaan. Nauttinut kävelylenkeistä pimeässä illassa. Ollut flunssassa kymmenen päivää ja yötä. Ostanut elämäni kalleimman huonekalun ja tehnyt ostotarjouksen 1800-luvulla rakennetusta puutalosta.


Ja nyt. Nyt minä ihmettelen ja odotan. Vastausta.





Ilona

Kahden viikon menu

Mitä seuraavana kahtena viikkona syötäisiin?

Kriteereinä helpohko, melko edullinen, melko ravitseva, melko eineksetön ja toisinaan myös monena päivänä peräkkäin syötävä ruoka. Minä, pescovegetaarista ruokavaliota noudattava, olen ainoa perheemme ruokarajoitteinen. Toisaalta minä en myöskään kaipaa päivittäin lämmintä ruokaa. Muun perheen lihansyöntipäivinä mennäänkin usein yhden ruoan taktiikalla ja minä syön pelkkää salaattia. Viikonloppuisin teemme usein vain yhden lämpimän ruoan.


Ruokaviikko 1

Ma - Kirjolohikiusaus (ananasmurskalla ja aurajuustolla mehevöitettynä)
Ti - Sama kuin eilen
Ke - Pinaattikeitto ja  kananmunat
To - Sama kuin eilen
Pe - Nakit ja ranut (eli maalaisranskanperunat) sekä itse maustettu chilimajoneesi
La - Avocadopasta
Su - Ruokaisa salaatti (sis. pastaa ja fetajuustoa)


Ruokaviikko 2

Ma - Kalakeitto (joko perus kirjolohikeitto tai ihana punainen kalakeitto )
Ti - Sama kuin eilen
Ke - Jauhelihariisimössö (sis. keitettyä risottoriisiä, paistettua sipulia ja jauhelihaa, he-ma-pa-sekoitusta, punaisia linssejä tai papuja yms.) lisänä turkkilaista- tai maustamatonta jogurttia
To - Sama kuin eilen
Pe - Pihvi ja salaatti (pihvi = kalaa, kanaa tai possua)
La - Tonnikalalasagne
Su - Sama kuin eilen


Aamupaloiksi, välipaloiksi ja iltapaloiksi syömme:

- Maustamatonta jogurttia + marjoja tai mysliä
- Maitorahkaa + sokeritonta mehukeittoa
- Puuroja (ruis-, manna-, riisi-, ruispuolukka-, aprikoosi- tai puolukkavispipuuroa)
- Ruisleipää tai itse leivottuja sämpylöitä
- Hedelmiä ja tuorepaloja
- Salaatteja
- Marjakiisseleitä omista pakastemarjoista
- Marjarahkoja omista marjoista
- Pannukakkua (kardemummalla maustettuna ja kermavaahdon kanssa nam!)


Laskelmieni mukaan viikottaiset kaupassa käynnit pysyisivät alle 70 euron, mikäli pysyttäydytään suunnitelmissa, eikä syrjähyppyjä tule.




P.S. Seuraava kahden viikon menu tulee aikanaan lähempänä deadlinea.


P.P.S. Jaiks, mä inhoon pinaattikeittoa!





Ilona

Satasesta vetoo (ongelmanratkaisua suhteessa kuukausittaisiin ruokamenoihin)

Miehen ollessa reissussa kävi pieni vahinko. Menin nimittäin sekaantumaan raha-asioihimme. Normaalistihan en jaksa katsella tilin saldoa. Tienaan, kulutan ja annan miehen pitää huolen siitä, että käyttötilimme ja säästötilimme välinen suhde pysyy tasaisen varmana.


Mitä menin tekemään? No menin miehen reissun aikana siirtämään liikaa rahaa säästötilille. Se taisi olla kuukauden 13. päivä, kun siirsin ylimääräisen rahan säästöön ja jätin käyttötilille 700 euroa loppukuukauden varalle. Tein tietysti väärin, koska miehellä on kuulemma olemassa tietynlainen kaava siihen, kuinka lasketaan kuukauden käyttövarat ja minkä verran voi siirtää rahaa säästötilille. Minä siihen, että - Herttinen, kyllähän nyt 700 euroa riittää loppukuulle!! Lyödään vaikka satasesta vetoa! Ja niin löimme 100 eurosta vetoa, riittäisikö kyseinen summa loppukuun menoihin. Me, joilla on yhteiset rahat ja yhteiset tilit.


Päivien ja viikkojen kuluessa mies naureskeli minulle, koska eihän tuo summa vaan millään riittäisi. Minä yritin sinnikkäästi, että kyllä kuule riittää. Niin vaan kävi, että tili huusi tyhjyyttään ennen kuukauden loppua ja jouduin nielemään tappioni. Minähän en mitään purematta niele, joten seuraa pohdintaa missä mennään vikaan.


Emme tilaa lehtiä, harrastamme ilmaiseksi tai hyvin halvalla, ostamme vähän tavaraa tai uusia vaatteita. Käymme harvakseltaan ulkona syömässä, eikä kummallakaan tule kuluja työmatkoista. Ruoka. Sen täytyy olla se kallis ruoka! Syydämme varmasti suurimman osan käyttövaroistamme ruokakauppaan.


Käyn noin kerran viikossa isommilla ruokaostoksilla, jolloin täytän koko jääkaapin. Tämän lisäksi kaupassa tulee käytyä useasti pienemmillä täydennysostoksilla. Usein iltalenkillä ollessani tulee mieleen  maustamaton jogurtti on loppu tai käynpä ostamassa hedelmiä. Nuo extempore-ostoskerrat taitavat olla ensimmäinen ongelmakohta, kun tarkastelee kuukausittaisia ruokamenoja. Harvoin nimittäin jää kauppareissu satsumapussiin tai litraan A-jogurttia. Kummasti sitä vaan pienessä nälässä poimii ostoskoriin milloin mitäkin täytettä. Useimmiten tuo satsumanhakureissu päättyykin noin 25 euron loppusummaan kassalla.


Toinen ongelmakohta meidän ruokalaskun muodostamisessa on varmasti pitkäjänteisyyden ja suunnitelmallisuuden puuttuminen ruokalistan laatimisessa. Muutaman päivän ruokalistan laatiminen ja kaupassa käynti sitä varten kerryttää helposti ison summan kuukaudessa.


Kolmas syyllinen ruokalaskun kerryttäjänä on ehdottomasti se, että kokkaan usein "kertaluonteisesti". Valmistan ruokia, jotka tulee syötyä yhdellä kerralla. Jääkaappiin ei jää ruokaa, vaan seuraavana päivänä on edessä taas uusi ruoanvalmistus. Pitää pohtia mitä kokkaisi ja käydä mahdollisesti kaupassa hakemassa lisää tarvikkeita. On sanomattakin selvää, että tällä tyylillä kauppaan syytää ylimääräistä rahaa.


Syöminen on mukavaa ja hyvä ruoka vielä mukavampaa. Jokapäiväinen ruoanvalmistus alkaa kuitenkin pidemmänpäälle nyppiä kuukausittaisesta ruokalaskusta puhumattakaan. Niukalle linjalle tai säästökuurille ei ole tarvis lähteä, mutta voisiko vähän skarpata? Voisi. Niinpä:


Ongelmat ja ratkaisuehdotukset (yritykset) ongelmiin

1. Kaupassa käynti useasti viikossa   >   ruokaostosten suunnittelu ja kaupassa käynti vain kerran viikossa
2. Lyhytjänteinen ruokalistan suunnittelu   >   ruokalistan suunnittelu kerralla seuraavaksi kahdeksi viikoksi
3. Ruoanvalmistus päivittäin   >   valmista ruokia, joista riittää useaksi päiväksi

Kuulostaa tylsältä, mutta saattaisi toimia. Pistetään siis täytäntöön. Seuraavan kuukauden aikana kerään jokaisen kuitin talteen ja kuukauden lopussa katson mitä olen saanut aikaiseksi. Suunnittelen kahden viikon ruokalistat kerralla. Käyn jokaisen viikon maanantaina kaupassa ja ostan tulevalle viikolle vain tarkkaan harkitut ainekset ja tarvikkeet, enkä tee extempore-kaupassa käyntejä. Arkena teen ruokia, joista riittää myös seuraavalle päivälle.

Huomenna jaan kanssanne tulevan kahden viikon setin. Eli mitä meillä syödään seuraavan kahden viikon aikana.

P.S. Kuvassa pojan apuja sinulle, mikäli mielikuvituksenpuute iskee ja kaipaat ruokavinkkejä (ja tahdot kokata aika usein).





Ilona

Vaihtamalla paranee?

Jotkut väittävät, ettei vaihtamalla parane. Siitä en tiedä, mutta eipähän ainakaan jämähdä ja tylsisty.


Ruokailutila joutuu kodissamme ehkä kaikista useiten muutoksen kouriin. Niin kävi nytkin, kun eräänä päivänä päätin, että tahdon tilaan vähemmän mustaa ja enemmän avaruutta. Musta vitriinisenkki ja musta rottinkituoli liikkuivat teinin huoneeseen ja tilalle tuli punttipenkki.


Tältä se on näyttänyt, kun olohuonetta ja ruokailutilaa on ollut jakamassa vanha puusohva. Ja tältä se on näyttänyt, kun pöydän päässä on ollut musta vitriini. Nyt näyttää jotenkin kovin keväiseltä. Mikäs siinä näin marraskuussa. En muuten tällä hetkellä edes välitä niin kovin keltaisesta väristä. Kuten huomaa.





Ilona

Kanssa vai ilman?

 

Ihan mielenkiinnosta. Kuinka moni perheellinen ja/tai parisuhteellinen nukkuu yönsä puolisonsa vieressä? On aika hemmetin vaikeaa hommaa nimittäin. Varsinkin, kun on tottunut johonkin muuhun.


Kun talossa on vauva, ei mies pysty nukkumaan vauvan kanssa samassa huoneessa. Ei korvatulpilla, eikä puhettakaan, että ilman. Vauvat kun luontaisesti tuhisevat ja pitävät jos jonkinmoista ääntä yön aikana. Ja herättelevätkin vielä kaiken lisäksi!


Mutta miksi kukaan ei ole kertonut, kuinka vaikeaa on palata entiseen, kun on tottunut johonkin tiettyyn nukkumajärjestelyyn? Vauvan pois muuttamisesta on nimittäin yli kuukausi ja edelleen herään joka aamu tyhjä nukkumapaikka vierelläni. Joka ilta se yrittää. Tulee toiveikkaana viereeni, jos uni tulisi. Joka yö se on vaihtanut paikkaa tuttuun ja turvalliseen pojan huoneen laverisänkyyn.





Ja hyvää viikonloppua.




Ilona