maanantai 22. helmikuuta 2016

Makuuhuone olohuoneessa








Miltä näyttää, kun parisängyn tunkee olohuoneeseen?
- No tältä.


Onko ahdasta?
- Ei. Olohuone on noin 30-neliön kokoinen ja sopiva järjestys löytyi veivaamalla isoja huonekaluja huoneessa muutaman tunnin paikasta toiseen. Muutama kompromissi jouduttiin tekemään, kuten vanhojen puolapuiden jättäminen sängyn päädyn taakse. 


Kuinka se käytännössä toimii?
- Hyvin. Mies nauttii yksin leveästä sängystä alakerrassa minun nukkuessa yläkerrassa vauvan läheisyydessä.


Muita huomioita?
- Ihan kun mä olisin joskus ennenkin nipottanut sängyn petaamisesta?





Ilona






Elämyksiä











Lähetin eräänä päivänä kirjeen.



" Dear Brother Christmas!


Oon seukannut kohta 15 vuotta yhden tyypin kanssa. Ylämäki alamäki yhdessä kulkien näes.

On meille tän seurustelun aikana siunaantunut yksi rakkauden hedelmä, 9-vuotias poikamme. Yhteinen talolainakin on ja 100-vuotias hirsitalo.

Minun päähänpinttymästäni aloitimme noin 4 vuotta sitten toimimaan lastensuojelun vastaanottoperheenä. Näin ollen kotiimme sijoitetaan lyhyellä varoitusajalla kriisistä tulevia lapsia, jotka asuvat ja elävät kotonamme noin päivästä vuoteen. Kokopäiväinen työni on siis toimia äitinä ja huolehtia näistä lapsista.

No. Sainpa erään kerran toisenkin päähänpinttymän. Tahtoisin lähteä ystävieni kanssa reppureissulle maailman toiselle puolen.

Niin palataan tähän tyyppiin, kenen kanssa seukkaan. Niin veli, arvaapa mitä tää tyyppi sit teki?
Se otti vapaata omasta työstään ja jäi kuukaudeksi kotiin, niin, että mä pääsin mun reissulle. Se hoiti mun reissun ajan yksin arjen pyörityksen ja tavallaan mun työt. Se hoiti kuukauden kotona kolmea lasta.. meidän oman pojan lisäksi meille sijoitettua teiniä ja vauvaa.

Aika pyyteetöntä ja ehdottomasti mun mittakaavassa vuoden paras työ."


Brother Christmas oli ihan samaa mieltä kanssani. Niinpä hän päätti palkita tarinan ja miehen teon viikon hyvänä tekona ja lähettää miehelle Kouvolan Lakritsin kanssa yhteistyössä postipaketillisen tuoretta lakua. Olipas muuten kivaa yllättää mies tällaisella julkisella kiitoksella. Eikä sillä, saatan mä odottaa itsekin saavani muutaman lakupalan lempparilakuani tulevina karkkipäivinä.

 Ehdottomasti tykkäämisen arvoinen homma muuten tuo Brother Christmas ja hänen pyyteetön auttamis-ja hyväntekoprojektinsa.


P.S. Tyhjennellessäni matkakuvia kamerastani. Ääääh, haluu paratiisiin! 

P.P.S. Kuvia katsellessa arvatkaa onko vaikeuksia miettiä, mitä varten sitä rahojaan tulevaisuudessa taas säästää? Vastaus: Ei.



Ilona



sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Kestää, kestää ja kestää








Polvipussittomana, kuosissa, ehjänä, nyppyyntymättömänä, haalistumattomana ja kaikin puolin hyvänä vuodesta toiseen ja pesusta toiseen. Nimittäin Suomessa tehdyt legginssit.


En muista, kauanko nämä legginssit ovat minulla olleet (ehkä kolme tai neljä vuotta..viisi?). Ainoina mustina legginseinä. Hinta kirpaisi ostotilanteessa vähäsen, mutta eipäs kirpaise enää. Lämmittää nimittäin aika lailla mieltä, että on saanut jättää ruotsalaishalpavaateketjun versiot, ne hetkessä polvipussiintuvat, lötkähtävät ja haalistuvat, kaupan hyllylle jo monen vuoden ajan. Ja uskallan väittää, että ostamalla noita kertakäyttölegginssejä, olisin näiden vuosien aikana köyhtynyt huomattavasti enemmän, kuin satsaamalla kerralla näihin superlaadukkaisiin yksilöihin.


Juuri tällaiseen suuntaan vaateteollisuuden soisi palaavan. Valmistamaan vuosia kestäviä vaatekappaleita.





P.S. Tämä ei ollut maksettu mainos, tämä oli ilosanoman levittämistä.





Ilona




perjantai 19. helmikuuta 2016

Kompromisseja









Meillä on kaksikerroksinen talo ja 140 asuinneliötä. Meillä on yksi wc yhden kylpyhuoneen yhteydessä alakerrassa. Meillä on ruma takka. Meillä ei ole kodinhoitohuonetta eikä siivouskaappia. Meillä on jääkaappi, jossa on kolme hyllyä. Meillä on kahden tuhannen neliön tontti. Meillä on auto, joka muistuttaa kokonsa puolesta mopoautoa. Meillä ei ole kellaria. Meillä ei ole kuraeteistä. Meillä ei ole langatonta nettiä. Meillä on kaksi saunaa. Meiltä ajaa Helsingin keskustaan kolmessakymmenessä minuutissa. Meiltä kilometrin päästä alkaa täydellinen maaseutu. Meillä on yli kaksi tuhatta euroa maksanut sohva. Meillä on keittiössä vain yksi pieni tiskiallas. Meillä on viimeisten vuosien aikana tehty keskimäärin kolme ulkomaanmatkaa vuodessa, mutta meillä harvoin matkustaa koko perhe yhtaikaa. 


Niin. Koska kaikkea ei voi saada, täytyy elämässä tehdä kompromisseja. Wikipedia muotoilee asian hyvin; kompromissi on sopuratkaisu, ratkaisu, jossa on tehty myönnytyksiä.


Kaikki kotimme ratkaisut eivät ole optimaalisia suhteessa yksinkertaiseen ja parhaalla mahdollisella tavalla toimivaan arkeen. Olisi esimerkiksi helpompaa, jos talossamme olisi toinen wc. Ei nimittäin ole kovin kätevää, että wc on varattu, kun sauna on varattu ja suihku on varattu, kun wc on varattu. Keittiön pieni tiskiallas täyttyy ennätysnopeasti, jos joku ei ole ehtinyt tehdä tiskikoneeseen likaisille astioille tilaa. Eikä ole yksi eikä kaksi kertaa, kun olen tuskaillut ainoan automme täyttyessä äyräitään myöten, kun kyydissä on koko perhe ja kolme kauppakassia. Puhumattakaan siitä, kuinka hyvän organisointikyvyn tarvitsee, jotta ne kolme kauppakassillista tavaraa saa mahdutettua puolikkaaseen kolmihyllyiseen jääkaappiimme. 


Olisinhan tietysti voinut olla sijoittamatta suomalaiseen laadukkaaseen sohvaan ja ostaa samalla rahalla isomman jääkaapin ja halvemman sohvan. Matkustamiseen käytetyt rahat olisi voinut käyttää ostamalla tila-auton eikä kukaan pakottanut meitä valitsemaan kodiksemme 100-vuotiasta taloa ei-niin-käytännöllisine-ratkaisuineen läheltä pääkaupunkia.


Kun rahaa on rajallinen määrä, ovat kompromissit tietynlaisia arvovalintoja. Millaista elämää tahtoo elää ja mihin tahtoo rahansa  ja aikansa käyttää. Valitako elämykset vai materia? Valitako määrä vai laatu? Asuako kaukana vai lähellä? Ostaako uudempi ja käytännöllisempi vai tyytyäkö vanhaan ja toimivaan (jääkaappiin)? Tehdäkö myönnytyksiä kodin käytännöllisyyden suhteen vai ottaako enemmän pankkilainaa? Mistä on valmis jäämään paitsi ja mitä haluaa tilalle?





Ilona




keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Liekeissä









+ Käytiin viikonloppuna vähän treffeillä isolla kirkolla (Paino sanalla vähän, koska hyydyttiin parin tunnin jälkeen ja palattiin iltakymmeneltä kotiin lämmittämään saunaa. Mutta yö ja aamu kahdestaan kotona ilman lapsia, koska sellasta on? Vastaus: No nyt oli.)

+ Ulkona paistaa aurinko

+ Käänsin tuvan suuren maton (Ja nyt on niin puhdasta, että häikäsee.)

+ Ulkona paistaa aurinko

+ Mulla on kestopigmentoidut kulmat (Älynväläys + Bangkok = kestopigmentointi)

+ Ulkona paistaa aurinko

+ Vauva on oppinut nukkumaan täysiä öitä ja herää aamuisin klo.8 (Hyvin opetettu.)

+ Ulkona paistaa aurinko

+ Ympäri kotia on 5 maljakkoa leikkokukkia (Uuh!)

+ Ulkona paistaa aurinko

+ Aamuiset pitkät vaunulenkit aurinkoisessa kevätsäässä peltojen reunustamien teiden varsilla on vaan jotain niin ♥ (On siellä jo kevät- oikeesti on!)

+ Ulkona paistaa aurinko

+ Jääkaapissa on hirveä kasa susheja (Eilen tein samalla, kun valmistin kanakiusausta ja tyhjensin kauppakasseja ja poika pelasi ulkona jääkiekkoa selostaen pelin tapahtumia menoa vieressä vaunuissa seuraavalle vauvalle.)

+ Ulkona paistaa aurinko

+ Nyt just tuntuu tosi etuoikeutetulta saada olla kotona ja tehdä sitä, mistä nauttii (tuli akuutti paniikki, kun mies ehdotti, että hän voisi siirtyä vuorostaan minun paikalleni ja minä voisin etsiä töitä kodin ulkopuolelta. Iiik ja ei ei ei.)

+ Ulkona paistaa aurinko

+ Rakennettiin lasten kanssa monta tuntia lumilinnaa ja nautin touhusta oikeasti (En ole niin kovin leikkijätyyppiä.)

+ Ulkona paistaa aurinko

+ Niin hyvä boogi päällänsä, että hymyilyttää (Ei lisättävää).

+ Ulkona paistaa aurinko

+ Taas on keskiviikko ja ihan kohta on taas viikonloppu (Meidän viikonloput on muuten vauvavapaita tällä hetkellä,mikä on superoutoa ja toisaalta aika superletkeetä.)

+ Ulkona paistaa aurinko

- Ikkunat on likaiset ja ulkona paistaa aurinko




Aika paljon jäätiin plussan puolelle.




Ilona




sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Epäreilu arvonta









Minulla on tuoli. Kaunis musta vanha wieniläistuoli. Kierrätyslöytö. Tuoli on aikaa nähnyt, nitisee ja natisee ja vuosien varrella on hän kolhuja ja maaliroiskeitakin saanut. Mutta onpahan persoonallinen. Saisi siitä muuten mahdottoman kauniin yöpöydänkin.


Mutta minä en tuolia tarvitse.


Seuraa siis epäreilu arvonta. Arvontaan saa toki kuka vain osallistua, mutta on osallistujan oman harkinnan varassa, kuinka kaukaa hän on nakin napsahtaessa valmis tuolin noutamaan. 


Meitsit asustelevat siis Vantaalla. Toisaalta jos asut Rovaniemellä, Joensuussa tai vaikka Espanjassa ja tiedät tulevasi pääkaupungin lähistölle esimerkiksi kesälomalla, niin kesätreffit passaa nekin, osallistu vaan.


Laita vaikka kommenttiin mukaan sähköpostiosoite. Se helpottaa huomattavasti yhteydenottoa.


Ainiin. Ja hyvää ystävänpäivää sulle, kiitos kun käyt!




P.S. Ja en mä tiedä millon mä arpajaiset pidän. 





Ilona





torstai 11. helmikuuta 2016

Vastalause








Löhöilemme miehen ja vauvan kanssa uimahallissa vauvojen lämmitetyssä matalassa altaassa.


Aloitan miehelle - Miks meillä ei näytä olevan kovin kivaa? Mehän sovittiin, että sitten kun olen kotona, niin nautitaan ja ollaan sillain, että..no että on aina kivaa.


Mies tuntuu olevan omissa maailmoissaan, eikä juttelu tunnu kiinnostavan. Saan kuitenkin vastauksen - No ei aina voi olla vaan kivaa. Nyt on vähän sellanen kausi, ettei ole aina kivaa. Ei jaksa.


Ärsyynnyn vähän ja alan (mahdollisesti ärsyttävään tyyliin) jauhamaan - No ei kai, jos on tollanen asenne. Kaikkihan lähtee omasta asenteesta. Sä voit päättää, että sulla on nyt sellainen kausi, että v****aa tai sä voit päättää, että sulla on kivaa. Ja niin se menee ja toteutuu. Kaikki on kiinni omasta päästä ja mielestä. Vai että kausi. Eikö nyt kuitenkin vois yrittää olla positiivinen?


- Ei se mee niin, että jos sä oot nyt liekeissä ja jaksava, niin että mä olisin kanssa. Sehän menee sellasta aaltoliikettä.



Vastalause.


Mielen voima on valtava. Tietoisesti tai tiedostamatta vedämme puoleemme niitä asioita, minkä parissa ajatuksemme askartelevat.


Oletko huomannut, kuinka huonosti alkaneena päivänä usein huono fiilis lähtee lumipallon lailla moninkertaistumaan? Kun aamulla toteat olevasi väsynyt eikä mikään kiinnosta, kananmunat paloivat pannulle, ulkona sataa, tukka on huonosti ja kiirekin on, ei päivä jatku todennäköisesti kovin positiivisissa merkeissä. Luultavasti töihin lähtiessäsi toteat, että on kylmä, että työmotivaatio on hukassa ja että illaksi suunnitellut menotkaan eivät oikeastaan kiinnosta sinua. Alat kiertää kehää negatiivisten ajatusen ympärillä. Keskität kaiken energiasi negatiivisiin ajatuksiin ja asioihin ja lopulta alat vetämään ikäviä asioita puoleesi.


Tutkimusten mukaan positiivisesti elämään suhtautuvat ihmiset ovat terveempiä, onnellisempia ja varakkaampia. Ihminen voi parantua lumelääkkeellä. Lumelääke itsessään ei paranna ihmistä, vaan ajatuksen voima, usko parantumiseen.


Kaikissa nykyajan self help-oppaissa toitotetaan positiivisesta ajattelusta ja sen voimasta. Positiivinen ajattelu kuulostaa kyllä ihan järkevältä, kukapa ei haluaisi, että aina olisi kivaa? Toisaalta kuka vaan, joka on viettänyt hetkiään masentuneena, ajattelee varmasti, ettei positiiviset lausahdukset ja ajatukset nosta ylös pohjamudista vaan yltiöpäinen mukapositiivinen ajattelu saa aikaan vain enemmän ärsytystä. Positiivinen ajattelu onkin tavallaan työläämpää ja vaatii enemmän, kuin negatiivinen ajattelu. Silti positiivinen ajattelu kannattaa aina.


Toiset ihmiset tuntuvat saavan kaiken helpommin ja heitä tuntuu lykäsevän onni asiassa kuin asiassa. Oli kyse työpaikan tai opiskelupaikan saamisesta, unelmakodin hankkimisesta tai puolison löytämisestä, tietty tyyppi onnistuu kaikessa, mihin ryhtyy. Hän tuntuu aina olevan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Kyse ei ole kuitenkaan siitä, että osa meistä olisi syntynyt onnekkaampien tähtien alla tai Hannu-hanhiksi toisin kuin muut. Kyse on siitä, että toiset ihmiset asennoituvat oikein.


Omalla toiminnallasi voit ohjata todellisuutta siihen suuntaan, kuin haluat. Negatiivinen ajattelu synnyttää negatiivista todellisuutta ja optimismi synnyttää positiivista todellisuutta.



Näinpä todettakoon, että onneksi omistamme kumisaappaat ja sateenvarjon.





Ilona




keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Mitäs meille








Neuvolan terveydenhoitaja piti minulle miniluennon siitä, kuinka vauvat tarvitsevat kokoaikaista läsnäoloa, vauvoja ei voi jättää yksin ja vauvat voivat olla aika työläitä.


Nyökyttelin ymmärryksen merkiksi. Olen kyllä tavallaan huomannut, että tyyppi ehtii tuvasta kahdessa sekunnissa koiran juomakupille, kolmessa sekunnissa rappusille eikä selkää voi kääntää sekunniksikaan, kun tuvan takassa palaa tuli. Ja se mikrokin on aika mukavalla korkeudella.


Töitä piisaa ja elämä rullaa tasaseen tahtiin. Olen lopettanut säätiedotusten seuraamisen, päähäni ilmestyy enää vain noin kerran tunnissa ajatus merestä, auringosta ja vapaudesta, puhun vain noin kerran päivässä siitä minkälaisen matkan sitä suunnittelisi seuraavaksi (pari viikkoa telttailua kesällä Kreikassa olis ehkä aika bueno idea?), mies puhuu noin kerran päivässä voiskohan tää vauva jäädä meille pitkäaikaiseen sijoitukseen, saan valtavat kiksit ruokakaupassa käynnistä, hankin KonMari-kirjan vaikkei kodissamme luultavasti ole enää mitään karsittavaa, uusien vaatteiden ostamattomuus vuoteen tuntuu tällä hetkellä ehkä vuoden iiseimmältä keissiltä ja vauvan päiväunet ovat mielestäni edelleen ehkä maailman paras keksintö.


Mitäs teille?





Ilona