Ravinnosta, kuntoilusta tai muista omaan arkeen ja elämään liittyvistä innostuksista ja itselleen asettamista tavoitteista on aina vähän vaikea kirjoittaa. Tai ei vaikea, mutta vähän haastava. Ei voi nimittäin koskaan tietää, kiinnostaako ketään vai ei. Onko vastaanotto sillain, että
mitä toi nyt tuolla luulee yrittävänsä ja että pitäkööt omana tietonaan ja innostuksenaan. Vai ajatteleeko lukija että
hei, onpa mielenkiintoista, ai noin voi tehdä, pitääpä itsekin kokeilla.
Kuten olet ehkä huomannut, hurahdan aina välillä johonkin. Ei sillain pahasti hurahtamalla eikä överiksi vetämällä, mutta sillain kokeilumielessä. Että olisko tosta hommasta toimivaksi konseptiksi mun elämään, toisiko se hyvää oloa tai tuottaisiko iloa mulle. Koska itse olen uusista jutuista inspiroituva tyyppi, pyrin kirjoittamaan innostuksistani. Sillä riskillä, ettei ketään kiinnosta ja sillä ajatuksella, että ehkä joku nappaa jonkun pienen inspiraation murusen ja hyvä lähtee leviämään.
Ravinto on sikäli mielenkiintoinen juttu, että ravinto ja se mitä suuhunsa laittaa, on linjassa hyvinvoinnin kanssa ja vaikuttaa oleellisesti siihen, miltä kropassa tuntuu. Välillä ravintoon ja syömiseen jaksaa kiinnittää enemmän huomiota ja välillä homma tuntuu olevan täysin retuperällä. Se, mikä on
enemmän huomioon kiinnittämistä ja mikä on
retuperällä olemista on tietysti hyvin henkilökohtaista ja perhekohtaista.
Olen itse ajatellut, etten koskaan tahdo minkään asian alkavan hallita liikaa elämää. Ei pakonomaisesti eikä pakkomielteisesti. Ravinnon suhteen pakkomielteisyys tarkoittaisi omalla kohdallani sitä, että punnitsisin annoksia, laskisin kaloreita ja söisin vain saadakseni ravintoa, ravintoaineita you know. Ei, ei - ei oo mun juttu. Voin kiinnittää
ravintoasioihin enemmän huomiota tekemällä kompromisseja, jättämällä asioita pois ruokavaliostani ja syömällä ruoka-aineita sen takia, että ne ovat terveellisiä vaikka eivät olisikaan kaikkein herkuimpia. Rajansa kuitenkin kaikella ja hyvä olo sekä nautinto edellä. Hyvää siis olla pitää.
Kiitos lapsuudesta asti saamastani hyvästä ravintokasvatuksesta ja terveellisestä ruoasta, ei minulle ole elämässäni tullut missään vaiheessa kovin pahoja ylilyöntejä epäterveellisyyden saralla. Vai alilyönneiksikö niitä kutsuttaisiin? Juustoportin Lakka- ja kirsikkajogurttipurkit ovat kyllä muinaisina vuosina olleet paheeni ja toisinaan jään pahasti Pepsi-Max-koukkuun (tästä syytän kyllä valvottavia lainavauvoja). Joskus olen syönyt karkkia lähes päivittäin ja vetässyt Bebe-leivoksia vaunulenkkien ohessa. Olennaista mielestäni on kuitenkin se, vedätkö karkkeja sen kymmenen kappaletta vai tarvitsetko 400 gramman jättisäkin irtokarkkeja rauhoittuaksesi. Paha Pepsi-Max-koukku voi tarkoittaa jollekin 4 litraa limua päivässä, kun se tarkoittaa minulle pitkää huikkaa jääkylmää hapokasta lisäainelitkua, jotta saan päiväni käyntiin ja lasillista limua lounaan kyytipoikana vaikka kuinka tiedän, ettei minun pitäisi moista myrkkyä juoda. Bebe-leivos 7 kilometrin vaunulenkin välissäkään ei syökse minua tuormioon, kun ruokavalio koostuu muuten kotitekoisesta ruoasta tuoreine raaka-aineineen.
Minun
ravintoasioihin enemmän huomioon kiinnittämiseni näyttäisi ruokavaliostaan ja itsestään kurinalaisesti pitävästä henkilöstä varmasti siltä, että
retuperällä ollaan ja pahasti. Toinen, jota ravintoasiat tai ravinnon liittäminen terveyteen taas ei paljoa kiinnosta ja jonka ruokavalio koostuu nopeista hiilihydraateista sokerilimuineen, croissantteineen ja valmisruokineen saattaa minun
retuperällä oleminen näyttää terveelliseltä meiningiltä pienellä annoksella sokeria höystettynä.
K-a-i-k-k-i on siis suhteellista.
Totesin tuossa instagramin puolella, että lainateini ryhtyi vegaaniksi ja (lihansyöjä)mies on syönyt niin paljon meidän papumössöjä, että totesi pitkästä aikaa lihaa syötyään, ettei se edes enää maistu hyvälle. Aina ravintojuttuja sivutessani ja ruokakuvia jakaessani, on asiasta kiinnostuneita. Halutaan ehkä vinkkejä ja reseptejä ja toivotaan omaa inspiroitumista ja ehkä pientä heräämistä kohti pikkusen terveellisempää suuntaa. Näinpä ajattelin valottaa hommaa vähän omasta näkökulmastani.
Meillä ruokahommissa mennään niin, että koko porukka syö kasvispainoitteista ruokaa, toisinaan vegaania ja toisinaan teen lihansyöjille liharuokaa. Jääkaapissa on maustamattomia hapanmaitotuotteita ja proteiinipitoisia maitotuotteita, kuten maustamatonta jogurttia, turkkilaista jogurttia, maitorahkaa ja raejuustoa. Kuten olen aiemmin todennut, sokeri tummaa ruokosokeria tai intiaanisokeria, suola ruususuolaa ja rasvoina luomuneitsytoliiviöljyä, voita ja kylmäpuristettua kookosöljyä. Minä syön gluteenittomasti rennolla kädellä, eli valitsen leiväksi 100-prosenttisen kauraleivän, enkä piittaa vaikka linjastossa on saatettukin käsitellä muita viljoja. Lähikananmunia tai luomumunia syömme paljon, koska helppous ja terveellisyys. Keksejä, pullia tai karkkeja kaapeistamme ei löydy, mutta pojalla on kerran viikossa karkkipäivä, jolloin saa itse valita itselleen herkuiksi karkkia, jäätelöä tai jotain muuta. Välipaloja ja ruoanlaittoa varten kaapeista löytyy paljon erilaisia pähkinöitä ja siemeniä ja marjat, hedelmät ja vihannekset kuuluvat luonnollisesti jokapäiväiseen ruokavalioomme. Ainiin ja tummaa suklaata ei pidä unohtaa, Marabou 70-prosenttinen tumma minttusuklaa on ehdoton lempparini ja sitä onkin tarjolla aina. Superherkkuina sen lisäksi kuivia sekä tuoreita taateleita ja maapähkinävoita, jota voisin muuten syödä vaikka purkillisen päivässä (mutta en syö, koska tahdon mahtua vaatteisiini).
Pyrin siihen, että jääkaapissa tai kotona on aina ruokaa valmiina. Meillä kun poika pelaa jalkapalloa ja teini treenaa ja harrastaa paljon, on arki välillä vähän epämääräistä ruokailuaikojen suhteen eikä yhteisiä ruoka-aikoja arkena ole iltapalaa lukuunottamatta. Ruoanlaiton pitää olla mielestäni helppoa ja kriteerejä ruoanlaiton suhteen ovat terveellisyys, se, että ruoka on hyvää myös myöhemmin lämmitettynä sekä se, että ruokaa riittää vähintään kahdelle päivälle. Suunnittelemme ja teemme seuraavan viikon ruokalistan aina sunnuntai-iltana ja merkitsen ruokien kohdalle, millaisina muunnoksina kyseistä ruokaa teen (esim. lihallinen, vegaani ja gluteeniton). Välillä liedellä porisee siis kolme eri kattilaa, joissa on samaa ruokaa kolmella eri muunnoksella. Teen ruokaa ja saan inspiraatiota resepteihini katsomalla kuvia. Teen hyvin hyvin harvoin mitään katsomalla reseptejä tai määriä.
Papumössön reseptin lupasin teille jakaa (täytyy ensin kirjoittaa se resepti) ja joku kaipaili muutenkin vinkkejä ja reseptejä kasvispainoitteisista ruoista. Välillä sitä on armoton tyhjyys päässä, että mitä keksisi ruoaksi ja mitä ruokia on edes olemassa. Niinpä päätin lähestyä asiaa kirjoittamalla esiin meidän kahden viikon ruokalistan. Mikäli kiinnostusta löytyy ja inspiroitumisen tarvetta esiintyy, voin kirjoitella teille aina muutaman viikon välein meidän ruokalistaa. Vähän niinkun että mitä tänään syötäisiin?
_____________
Ma: Sienirisotto (G)
Ti: Chili sin carne (G, VEG) , riisi, kaalisalaatti, hummus, jogurttikastike
Ke: Sama kuin eilen
To: Itämainen tulinen kasviskeitto kermalla (G)
Itämainen tulinen kasviskeitto kookoskermalla (VEG)
Itämainen tulinen kanakasviskeitto kermalla
Pe: Sama kuin eilen
La: Ruokaisa salaatti buffet-tyyppisesti (tarjolla auringonkukansiemen, aurinkokuivattu tomaatti, avocado, mozzarella, cashew-pähkinät, parmesaani-juusto, kana)
Su: Sushi-ravintolaan
_____________
Ma: Hernekeitto (G, VEG)
Hernekeitto lihalla
Ti: Sama kuin eilen
Ke: Kikherne-kidneypapu-kastike, höyrytetyt vihannekset, hummus ja pasta (G, VEG)
To: Sama kuin eilen
Pe: Kasvispyörykät tai falafelit (G, VEG), riisi, salaatti ja feta.
La: Sama kuin eilen
Su: Burritot (VEG) guacamole, salsa ja pähkinät.
_____________
Näin.
Nyt omenapuun kautta aamulenkille. Oho, kröhöm. Eiku siis päiväkävelylle.
Ilona
