Eräänä aamuna heräsin taas hyvissä ajoin ennen, kuin vauvaksikin kutsuttu herätyskellon kanssa samaa virkaa tekevä tyyppi kolistelisi pinnasänky-yksiönsä kaltereita kertoakseen olevansa valmiina uuteen päivään. Hetken unta uudestaan turhaan yritettyäni päätin nousta yksin ennen vauvaa. Unihiekkaa silmistä hieroen kipittelin tupaan noin klo.7.20 ja huomasin tiskikoneen odottavan tyhjentäjäänsä ja pyykkien odottavan telineellä viikkaajaansa. Samallahan sitä siivoaa koko kodin, ajattelen ja päätän aloittaa wc.n pesusta. Noin klo.7.35 kylpyhuone ja wc kiiltävävät raikkaina. Katseeni osuu takan edustalla olevaan mustaksi maalaamaani lattialaatoitukseen Ei hemmetti toi nurkkaus on kyllä ruma..jos ihan pikkasen näyttäis sille maalipensseliä?
Noin klo.7.45 mikro on valmistamassa vauvan aamupuuroa, olen kaivanut esiin imurin, maalarinteipin, mintunvihreän jämämaalin ja hakenut yöunilta heränneen remonttiapulaiseni, a.k.a. vauvan, alakertaan.
Teipattuani kattolistat, lattialistat, seinän vierustat ja lankkulattian saumakohdat maalarinteipillä, hiottuani maalin karheaksi, kannettuani takan vieressä olevan kaksimetrisen halkopinon puut syrjään, syötettyäni vauvan ja itseni, imuroituani alakerran, viikattuani kaksi koneellista pyykkiä, tyhjennettyäni tiskikoneen, saateltuani isommat kouluun ja käytettyäni koiran ulkona lähentelee kello yhdeksää. Innokas remonttiapulaiseni repii vuorotellen maalarinteippiä irti lattiasta ja roikkuu lahkeessani. Mieheltä tulee whatsapp-viesti - Sä se et nykyään paljon turhia kirjottele. Vastaan viestiin kuvalla maalarinteipistä ja pensselistä ja kirjoitan saatteeksi jotain rumasta mustasta lattialaatoituksesta ja sen eliminoimisesta. Mies heittää ilmoille vinkin, jolla saisin ehkä kymmenen minuuttia rauhaisaa ja vauvatonta maalausaikaa käyttööni.
Voisinkohan mä tosiaan laittaa vauvan hetkeksi syöttötuoliin katsomaan piirrettyjä - pohdin. Okei, hätä ei lue lakia. Istutan beben oranssiin syöttötuoliin ja laitan tv.stä pyörimään piirrettyjä. Vauva tapittaa tuota ihmeellistä kuvaa tuottavaa kapinetta silmät ymmyrkäisinä 13 minuuttia ja menettää sen jälkeen sekä mielenkiintonsa, että hermonsa. Siirrän vauvan syöttötuoleineen katselemaan överipastellisen minttupläjäyksen sutimista komeron ja lattialaatoituksen pintaan. Klo. 10.30 sytytän takkaan tulen, jotta lattaimaali kuivuisi nopeammin. Huomaan, etten ole pohtinut alkuviikolla alkanutta viiden päivän herkkulakkoani kertaakaan, eikä minun jostain kumman syystä tee mieli makeaa.
Totean nokeentuneen takan vaativan huoltomaalausta sekä punaisen lääkekaapin värin olevan täysin sopimaton tilan muihin sävyihin. Kaivan valkoisen kalkkimaalin esille, teippaan suojukset ja maalaan lääkekaapin.
Ainiin, se yläkerran aulan ilmastointiputkikin kaipaisi maalausta. No jos nyt sitten sen vielä? Kipuamme vauvan ja maalitönikän kanssa yläkertaan ja kaadan lelulaatikon sisällön viemään vauvan mielenkiinnon hetkeksi. Maalattuani välillä vauva sylissä, välillä reppuselässä ja välillä jalassa roikkuen ilmastointiputken, palaamme alakertaan toteamaan maalatun laattalattian olevan kosketuskuiva.
Kello on 11.30 ja vauva istuu tutti suussa ja unirätti kädessä syöttötuolissa, kun minä laulan Lohikäärme Puffia ja maalaan laattalattiaan toista maalikerrosta.
Klo.12.30 vauva on saanut lounaan, sullottu unipussiin, juonut unimaidon ja nukahtanut. Isä koputtaa ulko-oveen tuodakseen minulle silikaattimaalia, jotta voin myöhemmin illalla huoltomaalata takan. Poika tulee koulusta, syömme välipalan, köllähdämme vierekkäin isolle sängylle olohuoneeseen ja pojan kysyessä sasiko hän katsoa puhelimeltani videoita, sanon katso vaan ja vedän päiväpeiton korviin. Puolikas päivä pulkassa.
Iltapäivän ihastelen tuvan rauhoittunutta värimaailmaa ja kiroan (lämmittämäni) takan pinnan kuumuutta ja pohdin ehtisiköhän takan pinta jäähtyä maalauskuntoon illaksi. Käymme kylällä pojan jalkapallojoukkueen kuvauksissa, apteekissa ja ruokakaupassa. Ostan varmuuden vuoksi kondensoitua maitoa, kolme eri suklaalevyä, pähkinöitä ja kaakaojauhetta jos huomenna herkkulakon loputtua sattuu iskemään akuutti leipomistarve.
Saatuani vauvan yöunille klo.19 jälkeen, kaivan silikaattimaalin esille ja huoltomaalaan vuolukivitakan, vaikka takan pinta hohkaa vielä tulikuumana. Nopeasti telattuna ei maali ehdi kuivua eikä epäsiistejä rajoja synny.
Seuraavana päivänä ostan itselleni tulppaaneja ja pyhitän päivän superlapsentahtiselle ololle ja elolle vauvan kanssa.
Ilona
