Petin

Näin potentiaalin. Tilanne johti toiseen. Vaikka tiesin tekeväni väärin, en voinut vastustaa kiusausta. En pystynyt kieltämään itseltäni houkutusta. En pystynyt pysymään lupauksessani.


Ihan oikeasti me kyllä tarvittiin tämä. Olen katsellut kaappimarkkinoita sillä silmällä jo puolen vuoden ajan, löydettyäni tämän talon. Talon, jossa ei ollut keittiökaappien lisäksi yhtäkään kiinteää kaappia. Ja kun toiveissa on lapsiluvun jopa tuplaantuminen syksyllä, tarvitaan myös säilytystilaa. Tuvan vanhan puusohvan aluslaatikko ei nimittäin esimerkiksi ole maailman kätevin vaatekaappi vauvan vaatteille. Ei kai tässä selittelyt auta, myönnän, menin ja sorruin kauneuden edessä. (No oikeasti ei kyllä edes kaduta.)

Niin ja siihen potentiaaliin..

Tämä seilorityyli ei mielestäni ollut ihan osuvin kaappivanhukselle. Kaapin nähtyäni tiesin kuitenkin heti, mikä helmi tuon kuultovalkoisen purjevenesablonoidun pinnan alla piilotteli. Siinä meni kaksi ja puoli tuntia, kun kaappi oli kotiutumisensa jälkeen uudessa asussaan. Hiottu huolellisesti ja maalattu kahteen otteeseen. Kaapin uusi sävy on Tikkurilan Akvarelli (Y441). Kyseinen maali valikoitui kaapin uudeksi sävyksi ihan säästösyistä. Samaisella maalilla kun maalasin aikaisemmin tuvan puisen komeron.

P.S. Olisitko muka itse pystynyt vastustamaan, jos sinulle olisi tarjoutunut mahdollisuus saada omaksesi tuo 50-lukulainen 61 eurolla?



P.P.S. Yritän kyllä tästä eteen päin pysyä uskollisesti lupauksessani ja olla oikeasti ostamatta enää mitään huhti-ja toukokuun aikana.






Ilona