lauantai 16. toukokuuta 2015

Sisäiset voimat jakoon










Sisäinen voima-kirjat lähtevät uusiin osoitteisiin muutamin saatesanoin.


Arpaonni osui nimimerkin Stellina kohdalle. Stellina kirjoitti;

Täällä yksi stressaaja ja ahdistuja ilmoittautuu. Olen viime aikoina tajunnut, että aiheutin itse itselleni stressin sillä, että vaadin itseltäni liikaa vapaa-ajalla. Töissä on välillä kiire, juu, mutta ei sekää tunnu niin kuormittavan, kun työ on kivaa, mutta se että itseään vaatii supersuorituksiin sitten vapaa-ajalla... Huhhuh! Ei kukaan muu kuin minä niitä to do-listoja laadi ja itse minä itseäni soimaan, kun en suoriudu itselleni asettamassa ajassa noista askareista. Sitten ahdistaa lisää. Että sitä omannäköisen leppoisan elämän opettelua ja noista kauheista vaatimuksista poisoppimista tänne kiitos! Uskon, että tuo kirja auttaisi hurjasti siinä! <3 

Hänelle lähtee ensimmäinen Sisäinen voima kirja, josta tahdoin poimia hänelle ajatuksen;

Vapaus on sitä, että teet asioita, joita haluat tehdä. 
Onnellisuus on sitä, että olet siellä, missä tahdot olla.

____________________________________________




Kuinka kauniita ja koskettavia kommentteja kirjoitittekaan kaikki. Nimimerkki Hurmioitunut kirjoitti kommentissaan ystävästään ja ystävyyssuhteestaan;

Näitä asioita on tullut mietittyä lähiaikoina paljon. Kuinka saada arjesta kaunis ja muuttaa oman elämänsä suuntaa siihen suuntaan kuin itse haluaa? Itse olen opintojeni myötä oppinut elämään hetkessä ja nauttimaan arjesta. Luulen, että kuvataiteen, taidehistorian ja estetiikan opiskelun myötä olen tullut herkemmäksi ympäristölle ja osaan pysähtyä huomaamaan, huomioimaan ja aistimaan niitä elämän pieniä, hyviä hetkiä. Oma arki ja elämä tuntuvat tällä hetkellä paremmalta kuin koskaan, mutta kuinka opettaa sitä avoimuutta, positiivisuutta, esteettistä herkyyttä ja itseensä luottamista sellaiselle ystävälle, jolle asiat tuntuvat vierailta? Rakastan ystävääni paljon, mutta peruspositiivisen luonteen omaavana on välillä todella raskasta keskustella perusnegatiivisen henkilön kanssa. Kuinka sanoa asioista kauniisti ilman että toinen loukkaantuu: pitäisikö sinun kiinnittää huomiosi valittamisen sijaan päivän hyviin hetkiin? Pitäisikö sinun itse muuttaa elämäsi eikä piiloutua tekosyiden taakse? Vaikeita sanoja lausua, kun tietää että satuttaa toista sanomisillaan. Mikäli voittaisin kirjan, aion lahjoittaa sen ystävälleni saatekirjeen kera. Noiden kuvien perusteella kirjassa on sellaisia sanoja ja ajatuksia, jotka haluaisin itse uskaltaa sanoa. Ehkä hän kirjan luettuaan ymmärtäisi oman ajattelutapansa kuluttavuuden ja minuakin paremmin. Voisimme keskustella aiheesta rakentavasti, kun toiselle saisi vihjattua ystävällisesti, että "tahtoisin sinun muuttavan elämänasennettasi". Isoja ja vaikeita, mutta tärkeitä aiheita. Kiitos.

Hurmioituneelle tahdon antaa toisen kirjan. Toivotaan oivalluksia ystävälle ja hyvää ystävyydelle.
Hurmioituneelle poimin ajatuksen;

Olen rohkea ja otan ensimmäisen askeleen. Näytän itse esimerkkiä ja olen sitä, mitä haluan, kaipaan tai toivon. Jos toinen ei osaa ottaa tunteitani vastaan, annan hänen olla, siirryn eteen päin. Muistan kuitenkin, että se äkäisin ihminen kaipaa eniten huomiota, halauksia ja rakkautta.




P.S. ♥







Ilona





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos!