Aikamoinen kameleontti

Vannon oman tyylin löytymisen ja löytämisen nimeen. Kun oma tyyli on selvillä, oli kyse sitten sisustamisesta, pukeutumisesta tai jostain muusta, pääsee ihminen helpommalla. Täsmähankintoja voi näin tehdä entisen kulutushyödykkeen tehtyä tehtävänsä, rikkouduttua tai kuluttua puhki.

Hutiostoksia ei tule, kun tietää vaatekaupassa päätyvänsä siihen tutun muotoiseen mustaan neuleeseen, joka sopii niihin 5 vuotta vanhoihin sinisiin farkkuihin, jotka omassa vaatekaapissa odottavat.

Kun kulkee omaa tietään, eikä anna muotivirtausten liikaa vaikuttaa oman vaatekaapin sisältöön tai kodin sisustukseen, ei myöskään tarvitse huolehtia siitä, meneekö joku muodista pois ja pysyykö itse perässä. Tiedätkö, kun vaatekaappisi sisältö vanhenee tietyin väliajoin ja juuri tottuessasi pillifarkkuihin kuulet leveälahkeisten farmareiden olevan nyt se The juttu.

Naureskelen keväisin ja syksyisin siirtyessäni välikausitakista talvitakkiin tai toisin päin. Syksyllä vaihdan eteisen henkarista ohuen tummanvihreän reisipituisen hupullisen takin tummanvihreään reisipituiseen hupulliseen toppatakkiin, hymyilen ja totean olevani aikamoinen tyylikameleontti.

Oman tyylin löytymisen (tai omaan tyyliin jämähtämisen) todellinen huipentuma tapahtui taannoin hankittuani saamallani optikkolahjakortilla itselleni uudet aurinkolasit. Edelliset aurinkolasit olivat vääntyneet koiran tiputettua ne ja astuttua niiden päälle viime kesänä.

Optikolta löytyi minulle aurinkolasit vaivoitta. Nappasin telineestä hyvännäköiset lasit, sovitin niitä ja totesin niiden olevan täydelliset.

Saatuani uudet aurinkolasit kotiini päätin vertailla, miltä uusi päivitetty ja freesimpi ilmeeni näyttäisi vanhojen koiran runtelemien lasien rinnalla. Het...kinen.. ovatko nämä? ..samanlaiset..? Eiku hei! Onhan näissä uusissa tällainen vähän pyöreempi tää linssin alaosa!!

Elää kuin opettaa vai miten se meni?



Ilona

Käsi ylös!

Olen haudutellut mielessäni jonkin aikaa ajatusta lupauksesta. Tai oikeastaan päätöksestä.

Minulla on kaikkea. En tarvitse mitään. Toiset elävät yltäkylläisyydessä, joka raastetaan toisten selkänahasta. Maapallo hukkuu moskaan, jonka teettämiseen käytetään maapallon ehtyviä luonnonvaroja.

Vuosi 2016 ilman uusia vaatteita.  Olen valmis. Oletko sinä?

Ilona

Minun minimalismini

Puhun (kirjoitan) paljon tavaroiden karsimisesta ja harkitusta ostamisesta. Välillä lauseiden välissä vilahtaa sana minimalismi. Mitä minimalismi sitten on, mitä se on minulle?


Minimalismista saattaa helposti saada kuvan, että se on pelkkää tavaroiden karsimista ja elämää vähemmän maallisen omaisuuden siivittämänä. Toivottavasti en ole antanut aiheesta niin yksinkertaista ja suppeaa kuvaa. Toivottavasti edes joku on nähnyt ehkä hieman tylsän ja yksitoikkoisen Älä osta mitään- paasaukseni takaa jotain laajempaa ja isompaa. Napannut kiinni ajatuksistani ja löytänyt sen kuuluisan punaisen langan. Jos punainen lanka on edelleen karkuteillä, yritän nyt auttaa löytämään sen.


Mitä se minimalismi sitten on?
Se on minulle tapa elää. Se on ajattelumalli, joka helpottaa ja selkeyttää elämääni. Vie kohti tietynlaista lopputulosta. Auttaa toteuttamaan niitä arvoja elämässä, joiden mukaan tahdon todella elää. Minimalismi olisi siis tavallaan vastaus nykypäivän ihmisten melko yleiseen arjen ongelmaan - kun aika ei riitä eikä saa aikaiseksi niitä asioita, joita todella pitäisi saada aikaiseksi?


Minimalismi muotoutuu oikeastaan kolmesta asiasta.


Ensimmäinen on vähentäminen ja karsiminen. Tarvitsemme tavaroita, mutta tarvitsemme huomattavasti vähemmän tavaroita, kuin omistamme. Kun pyrimme karsimaan turhaa tavaraa ympäriltämme, muuttuu elämämme helpommaksi ja yksinkertaisemmaksi.


Toinen minimalismin periaate on olla hankkimatta lisää turhaa tavaraa. Ensimmäinen periaate (karsiminen) vesittyy, mikäli hankit tai otat vastaan lisää tavaraa.


Kolmas periaate on laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Mitä elämältäsi tahdot? Mitä arjeltasi tahdot? Kenen kanssa tahdot viettää aikasi? Ja mihin tahdot aikasi kuluvan?
Pelkkä asioiden tärkeysjärjestykseen laittaminen ei auta, vaan sen lisäksi tarvitaan myös tekoja. Jos priorisoit esimerkiksi läheisten kanssa vietetyn ajan listasi kärkeen, mutta puhelimesi näyttö snäpchatteineen ja instagrameineen varastavat kaiken aikasi perheeltäsi, tiedät, että toteutus mättää.





Hyvää alkanutta viikkoa! Lähden tästä haravoimaan pihamaalle pudonneita keltaisia koivun lehtiä. Sen jälkeen kerään maahan pudonneet omenat ja vien ne läheiselle hevostallille herkkupaloiksi.





Ilona

Helposti

Miten onnistuu nelihenkisen perheen muutto kymmenellä muuttolaatikolla ja muita kysymyksiä.

Vastaus Helposti.

Reaaliaikaiset kuvat kotoamme kertovat totuuden minimalistin kaappien sisällöstä. 

Eilen innostuin siivoamaan ullakkoa ja sain hetkittäisen kaaoksen lisäksi aikaan innostuneet karsintatapahtuman. Keskeneräisyyttä kestämätön minäni joutui taas tavaran myymisen sijaan kiikuttamaan puoli kuutiota ylimääräistä sälää kierrätyskeskukseen. Tai yritinhän toki laittaa tavaraa myyntiin nettikirpputorille..mutta.. hiukan kärsimätön minä, poisti tavarat (kierrätyskeskukseen menevään säkkiin) myynnistä 15 minuutin odotuksen jälkeen, mikäli myyntiyritys ei ollut tuottanut tulosta.

Tulosta tuottanut myyntitapahtuma taas jatkui viestittelyn muodossa seuraavasti;

Hei!

Varasit sisustustavaroita minulta. En tiedä milloin olen kotona, mutta jos kiikutan tavarat etupihamme kesäkeittiön pöydälle, niin voit hakea ne sieltä itsellesi sopivan aikataulun mukaan.

Rahat voit jättää pöydälle.

Et ei oo penniikään kii.

Hyvää viikonloppua! 

Pullantuoksuinen äiti tästä kurottautuu uunipeltiä kohti, syö vielä yhden överikanelisen korvapuustin ja lähtee kunnostamaan huonekaluja. 

Huomenna muuten aamuvarhain lähtö ja Loviisan vanhoja taloja katsomaan. Moikataan jos tavataan.

P.S. Meitsin mietteitä aiheesta karsiminen ja minimalistinen elämäntapa löytyy ensi kuussa eräästä lehdestä - pysytään siis tutkalla!

Ilona

Terveisiä roskalavalta ja roskalavalle

Kevät on roskalavojen kulta-aikaa. Ihmiset yrittävät saada kotinsa kuumeisesti tehokevätsiivottua ja mikä sen helpompaa, kuin kiikuttaa tavarat taloyhtiön pihalle tilaamalle jätelavalle. Luontokaan ei tuota vielä jättimäärää puutarhajätettä, joten ihmiset pyhittävät jätelavat usein huonekaluille ja muulle kodin ylimääräiselle irtaimistolle.


Kun näen roskalavan, kääntyy suu hymyyn ja katsahdan vaistomaisesti ympärilleni - onko lavan hoodeilla muita dyykkaajia, täytyykö toimia nopeasti? Hyppään lavan reunalle ja kartoitan tarjonnan. Usein pikaisella silmäyksellä näkee, onko lavalla mitään potentiaalista. Onko kyydissä vain kaatopaikalle kelpaavaa jätettä vai olisiko seassa edelleen käyttökelpoista tavaraa, kenties löytöjä?


Vaikka roskalavojen reunoilla hengailu saattaa tuntua tökeröltä ja aiheuttaa sitä harrastavalle eikaikukaanvaannähnyt- ajatuksia, kannustan rohkesti toimintaan. Roskalavalta tavaroiden dyykkaaminen on nimittäin kaikki voittaa- tyyppinen ratkaisu. Roskalavan tilaaja saa lavalleen lisätilaa ja mahdollisesti huokeamman jätemaksun, sinä saat kaipaamasi huonekalun tai hyödykkeen ja samalla teet hyvän työn vähentämällä kaatopaikkojen jätemäärää.


Jos oikein analyyttiseksi heittäydytään, voidaan toki pohtia, miksi roskalavoja on edes olemassa? Siis juuri näitä taloyhtiöiden asukkaiden isoja jätteitä varten olevia roskalavoja. Asia on nimittäin niin, etteivät roskalavat oikein perimmäisen käyttötarkoituksensa turvin tue kierrätystä. Onhan se nyt vaan niin, että tilaisuus tekee varkaan ja monessa tilanteessa lavalle päätyy täysin käyttökelpoista ja kierrätykseen kelpaavaa tavaraa. Vain koska laiskuus. Lava nyt sattuu olemaan pihassa ja ajatuksena se on vähän vaivalloista lähteä kiikuttamaan vanhaa sohvaa kierrätykseen (vaikka hei haloo - esimerkiksi Kierrätyskeskuksella on noutopalvelu!). Että eikun ehjä nahkasohva lavalle ja kaatopaikan kukkulaa kasvattamaan. Peace ja please - miettikää nyt vähän ja nähkää vaivaa vähän, ennen kuin annatte tavaroillenne ja huonekaluillenne roskalavatuomion. Onko tämä ihan oikeasti roska? Eikö tästä saa enää hyvällä tahdollakaan käyttökelpoista? Jos vastaus on käsi sydämellä ei, niin nauttikaa helposta taloyhtiöelämästä ja antakaa mennä heittäen roskalavalle.


Liityin taannoin alueemme Roskalava-ryhmään Facebookissa. Ryhmä ei ole järin aktiivinen, mutta seurailen intensiivisesti niitä hiljakseltaan tulevia päivityksiä roskalavabongailijoilta. Ilmoitan toki ryhmään myös itse bongaamiani roskalavoja kuvineen, osoitteineen ja roskalavan sisältölistoineen.


Eräänä sateisena päivänä selailin tylsyyttäni facebookia ja silmääni osui kuva roskalavalta muutaman kilometrin päästä kotoamme. Huomioni kiinnitti keltainen pinnatuoli, jollainen kotimme pinnatuolikokoelmista löytyi jo ennestäänkin. Päätin koittaa onneani. Hyppäsin kiireellä autoon ja hurautin ilmoitettuun osoitteeseen. Siellähän se oli. Märkä, nuhjaantunut, huonossa maalissa oleva kärsinyt tuolireppana. Päätin antaa tuolille mahdollisuuden. Muutaman päivän tuoli sai kuivatella auringossa ulkosaunamme terassilla miehen kotiin kiikuttaman roskalavalöytötuolin kaverina. Sitten hiomakone heilumaan ja uutta arviota tekemään. Miehen löytämä tuoli sai polttotuomion pinnojen ollessa halki ja istuimen vaneriosan vahinkojen ollessa mittavat. Keltaisesta tuolista sen sijaan kuoriutui hionnalla oikein ehjä ja terve puu ja kelpo tuoli. Kierrätyksen nimeen kun nyt vannotaan, olisi ollut synti lähteä maaliostoksille. Niinpä otin riskin ja koitin josko alkujaan komuutin maalaukseen tarkoitettu ja sittemmin myös liinavaatekaapin pintaan päätynyt litran kokoisen maalipurkin anti venyisi vielä pinnatuolin maalaukseen. Ja niinhän siinä kävi, että maali riitti viimeiseen maalisudin viimeistelyvetoon tuolin pinnalla. Näin alkujaan kuolontuomion saanut pinnatuoli sai kenties 50 lisävuotta elämäänsä. The end.

Ilona

En osta mitään

Sisäinen älä osta mitään-tyyppini on alkanut nostaa taas päätään. Koko ajan se on toki siellä ollut, välillä vaan uinunut. Pitänyt lepoa ja langennut esimerkiksi kolmekymmentäviisi euroa maksavaan julisteeseen. Kyllä. Sellaiseen, joka kotiin kannettua herättää ihmetystä talon miehissä Mitä toi esittää ja onks tossa jotain järkeä? Niin. Onhan kauniissa asioissa järkeä siinä määrin, että ne näyttävät kauniilta. Ja jos saa valita, niin mieluummin sitä katselee ympärillään kauniita, kuin rumia asioita.


Siihen älä osta mitään-aiheen pariin. Niin sitä vaan aloin taas pohtimaan, josko ryhtyisi ostolakkoon. Ei ostaisi mitään, kun ei tarvitse mitään. Tuo "mitään" on siitä harhaanjohtava sana, että se ei minun tapauksessani toki pidä sisällään kulutushyödykkeitä. Kulutushyödykkeitä, kuten ruoka, bensa, avantosarjaliput ja ehkäpä jopa kalustemaali (on nimittäin muutama maalaamaton kohde vielä jäljellä odottelemassa). Mitään sen sijaan käsittää kaikenlaisen materian, tavaran, vaatteet (jopa jokavuotiset loppukevään uudet bikinihankinnat), huonekalut ja muun turhan sälän, jota ihminen voi harkiten tai harkitsemattomasti ympärilleen haalia.


Hyvin kriittinen ostaja olen nykypäivinä, tuota julistehairahdusta lukuunottamatta, toki ollutkin. Sellainen, joka kirpputorilla jotain löydettyään ja hetken matkaa mukanaan kassalle kantaneena palaakin lähtöruutuun ja palauttaa löytämänsä asian sille kuuluvalle kirpputoripöydälle. Tiedätkö, tulee ostokatumus jo ennen ostotapahtumaa. Kuitenkin eräänä päivänä törmätessäni aitoihin Taalainmaan hevosiin kierrätyskeskuksessa kolmen euron kilohintaan, tiesin heti, että minun pitäisi ostaa ne eräälle kanssaihmiselle. Materian hankkimisesta aiheutunut ahdistus meinasi saada minut jättämään konit alennuslaariin. Päätin kuitenkin voittaa ahdistuksen ja kävelin pollet kainalossa kassalle, jossa pulitin kahdesta puisesta hevospatsaasta kaksikymmentä senttiä. Kotona päihitin Taalainmaan hevoskaupoista aiheutuvan ostomorkkiksen huippuunsa kasvamisen postittamalla ne vielä samana iltana Kuopioon.


Tässä vaiheessa tiesin hetken koittaneen. Olisin kypsä julistamaan ääneen "EN OSTA MITÄÄN".


Eiku hei... meillähän ei ole vielä riippumattoa ...tip tap tip tap... *kävely olohuoneeseen ja katsahdus ikkunasta kohti pihan kahta lähekkäin olevaa omenapuuta. Jep, täydellinen riippumaton paikka.


No jos vielä se riippumatto? Sen jälkeen huhti-ja toukokuun kestävä lakko? Ootko mukana?






Ilona

Muutto kymmenellä laatikolla

Taisin käydä viime vuonna 92-neliöisen kotimme irtaimiston kahteen kertaan läpi. Ei meillä koskaan ole kovia hamstraajia oltu, mutta tarve vähentämiselle oli. Ainakin pään sisällä.


Ajattelin, ettei meillä ole enää muuton koitettua paljoa tavaraa. Sen jälkeen karsin vielä muutaman jätesäkillisen kierrätyskeskukseen ja päätin, että meidän nelihenkinen porukka, plus koira, saa pärjätä muuton kymmenellä muuttolaatikolla.


Vaikka tavaran määrä yllättää jokaisessa muutossa ja sitä tavaraa ON, ei ongelmaksi muodostunut pakkaaminen tai tavaroiden mahduttaminen muuttolaatikoihin vanhassa kodissa. Mutta kylläpä tuli minimalistillekin tenkka poo uudessa paikassa. Talovanhuksessa ei nimittäin ole kaappeja. Paitsi ne keittiön. Ei vaatekaappeja, ei eteisen kaappeja, ei siivouskaappia, ei kodinhoitohuoneen kaappeja (no ei kyllä ole kodinhoitohuonettakaan). Ei kaappeja! Eikä muuten kellariakaan.


Lopputulos on niinkin kätevä, kuin lakanoita keittiökaapeissa, imuri portaiden alla, vauvanvaatteita vanhan puusohvan sisällä ja kausivaatteet lämminvesivaraajan suojaksi rakennetun komuutin yläkerrassa. En ole tullut siihen päätelmään, että säilytystilaa tarvittaisiin enemmän. Olen tullut siihen päätelmään, että tavaraa pitää karsia lisää. Näin ollen kerään tylsyyttä vielä tovin, jonka jälkeen tartun toimeen ja sitten saa tavara kyytiä.





P.S. Säilytystilanpuutteen ja pihiyden vuoksi siellä ne elelevät sulassa sovussa lukottomassa ulkorakennuksessa Arabian kukkaruukkukokoelma, Niemen tehtaiden lastensänky, Lundiat ja ylimääräiset pinnatuolit ystävineen. Toivottavasti täällä päin ei käyskentele varkaita, joilla sattuisi olemaan kanssani samanlainen sisustusmaku. Toisaalta, jos käyskentelee, niin eipähän tarvitse itse karsia kaikkea.



P.P.S. Eikä toki nykyään kokonaan kaapitonta ja säilytystilatonta elämää eletä. Kyllä mukanamme muutama kaappi ja lipasto vanhasta kodista uuteen muutti.






Ilona

Natsiäitivaimokkeen tuliaismanipulointiaikaansaannos

Mies teki pari viikkoa sitten lähtöä lomamatkalle. Kyllä, ilman perhettä. Sehän passasi kaikille ja viihdyttiin.

Ennen reissua käytiin keskusteluja tuliaisista. Mies valitti, kuinka minulle on mahdoton tuoda mitään tuliaisia. Kuinka hän lannistuu, kun kerta toisensa jälkeen epäonnistuu. Minä siihen, että eikö hän minua yli kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen sen vertaa tunne, että olisi jättänyt sen mummohajuveden sinne Egyptiin, tai sen keltaisen matkamuistoturistipaidan sinne Tunisiaan?


Entä lapset? - Pojalle et kyllä tuo mitään turhaa ja jos lainateinille ostat jotain, niin osta jo Suomen päästä lentokentältä, ettei tule mitään feikkiä.


Niin sitä mies soitteli minulle jo lentokentällä ahdistuksissaan, kuinka hän ei osaa ostaa mitään teinille - Korujen ostaminen on mahdotonta! Onko täällä edes mitään koruliikettä!??
Oiskohan tää hyvä?


Reissun aikana tasaisin väliajoin mies lähettää ahdistuneita viestejä siitä, kuinka hän on kiertänyt useita kertoja ja useita tunteja lomakohteessa etsien pojalle tuliaisia - Se kyllä tykkäis jostain pelipaidasta vai ostaisinko mä sille jonkun jalkapallojoukkueen pyyhkeen? Nää on kyllä kaikki feikkejä. - Enkä haluis ostaa mitään karkkia, kun en oikeen tue sellaista.


Minä vastaan vuoropäivinä
- Et kyllä osta mitään turhaa halpatyövoimalla teetettyä krääsää.
- Minä täällä yritän karsia ja päästä eroon kaikesta turhasta, että et varmasti osta. 
- Mitä sitten jos poika pettyy, kun ei saa peliasua, kyllä elämässä täytyy oppia pettymään.
- Kyllä se tietysti tykkäisi fudispyyhkeestä, mutta EI SE TARVII!
- Osta vaikka lentokentältä karkkia. Voi sitten karkkipäivinä syödä vähitellen.


Mies palaa valehtelematta viikon jokaisena päivänä samaan tuliaisasiaan ja minä alan jo ahdistua, että keskittyisi hemmetti olennaiseen - lomailuun!


Viimeisenä lomapäivänä mies lähettää viestin - Mä en sitten tuo pojalle mitään ja sä saat selittää sille.


Ja niin koitti lauantai ja miehen kotiinpaluupäivä. Poika sai tuliaisiksi jättimäisen tikkarin, vaimoke sai ison valkoisen Tobleronen ja lainateini sai arvokkaan Guessin hopeakorun. Tasan meni onnen lahjat, kaikki olivat tyytyväisiä eikä kukaan joutunut selittelemään kenellekään enää yhtään mitään.


Mitä tästä opimme?
Olisit kuunnellut mua heti kättelyssä. 
Nainen on aina oikeassa.





Ilona

Peilikaapilla

Ihan ensimmäiseksi joutuu sanoa, että inhoan peilikaappeja. Paitsi sellaisia kauniita 50-lukulaisia. Ensimmäinen suunnittelemani asia tämän kodin remontissa oli peilikaappien eliminointi. Tilalle olisi tullut yksinkertaiset vähäeleiset peilit. Wc.n ja kylpyhuoneen peilikaapeissa oli kuitenkin sähköt ja valaisimet, joten ilman sähkömiestä en peilikaappeja uskaltanut lähteä repimään seinästä. Kyseisissä tiloissa ei ollut (eikä ole) mitään muita säilytysratkaisuja peilikaappien lisäksi, ei kaappeja eikä hyllyjä. Ennen kuin aikanani ehdin alkaa tilailemaan sähkömiestä, huomasin peilikaappien olevan yksinkertaisesti todella käytännölliset. Tälläkin kertaa käytännöllisyys meni turhamaisuuden edelle ja peilikaapit saivat jäädä.

Peilikaappien sisällössä pätee sama, kuin muuallakin kodissa. Mitä vähemmän, sitä parempi. Peilikaappeihin mahtuu erinomaisesti kaikki perheen kosmetiikka- ja ihonhoitotuotteet sekä hiustenhoitotuotteet ja pyykinpesuaineet. 

Vuosien mittaan olemme löytäneet minulle ja miehelle sopivat ihonhoitotuotteet ja näin ollen virheostoksia ei enää pääse sattumaan. Niitä, kun päätät ostaa " sen hyvän tuotteen", mutta hetken tuotetta käytettyäsi huomaat sen olevan täysin epäsopiva ihollesi ja päätät siirtyä seuraavaan yritykseen. Jokainen nainen tietää (ja mies huomaa), että purnukoita ja puteleita voi kertyä aikamoinen arsenaali kaappien perukoille. Kun löydät itsellesi ja ihollesi sopivat tuotteet, voit unohtaa ylimääräiset purnukat peilikaapissa. Rahat, luonto ja hermot säästyvät. Ja se jos mikä on vapauttavaa.

Ihonhoidossa panostan mieluummin, kuin pihistän. Maksan mielelläni tuotteesta, jonka tiedän olevan toimiva ja laadukas. Laadukkaat tuotteet ovat kokemukseni mukaan todella riittoisia. Suurempi tuotteen yksikköhinta ei siis tunnu kalliilta, kun pieni purkki voidetta kestää jokapäiväisessä käytössä puoli vuotta.

Kuten peilikaappien sisällöstä voi päätellä, olen hyvin merkkiuskollinen. Olen löytänyt sekaiholleni sopivat tuotteet kosmetologien ihoanalyysien perusteella. Alettuani käyttää minulle sopivia tuotteita, on vuosien mittaan ihoni kunto parantunut huimasti. Ihoni on nykyään sellaisessa kunnossa, ettei meikitön naama tuota ahdistusta. Ihonhoitotuotteiden lisäksi meikkipussini sisältö on vakio. Meikeissä minulle tärkeää on meikkaamisen helppous ja meikin kestävyys. Iholle levitettävä meikkipohja ei saa olla ihoa tukkivaa, jottei huolella tehty ihonhoito ja puhdistus mene hukkaan.

Arki- sekä juhlameikin tekemiseen riittää hyvin viisi tuotetta. (Eikun kuusi. Juhlaan lisätään mahdollisesti vielä huulipuna, jota ei ole kuvassa.)

Päivittäiset ihonhoitorutiinini/kauneusrutiinini

Aamuisin

- Puhdistan kasvoni Aco.n kasvovedellä (aamuisin en pese kasvojani, välttääkseni ihon turhaa kuivumista).

- Levitän kasvoille sävyllisen kosteusvoiteen. Suojakerroin 20 läpi vuoden suojaa kasvojen herkkää ihoa.

- Jos meikkaan, levitän iholleni Flow.n mineraalimeikkiä, joka peittää sopivasti, antaa ihon hengittää, eikä tuki ihohuokosia. Eloa tuomaan kasvoille lisään Kreikasta lähtöisin olevan iho-ja ymäristöystävällisen sarjan, Korresin, aurinkopuuteria. Poskille sipaisen We Care Icon.in poskipunaa. Kulmakarvoja korostan perus marketti-meikkikynällä. Ripsiin sipaisen pari kerrosta Sensai 38-ripsiväriä, joka ei muuten päivän aikana leviä koskaan mihinkään, ei sateella eikä sukeltaessa ja on kaikessa yksinkertaisuudessaan vaan parasta.

Iltaisin

- Pesen kasvoni suihkussa saippuattomalla puhdistusgeelillä, joka poistaa meikin ja lian kuivattamatta ihoa.

- Hieron kasvoni Himalajan suolasaippualla. Saippua on Himalajan vuorisuolapala. Saippuan mineraalit desinfioivat ja ravitsevat ihoa ja auttavat säilyttämään ihon kosteustasapainon.

- Joka toinen päivä kuorin ihon mikrokuorinnalla, joka kuorii ihon pinnalta elottoman solukon ja tekee ihon kirkkaaksi.

- Suihkun jälkeen levitän iholle vuoropäivinä Bio-oilia, joka lupaa tasoittaa arpia ja ihon epätasaista väriä tai vaihtoehtoisesti kookosöljyä, jota löytyy ruokakaapistamme tai kosteuskyllästettyä boosteria, joka kosteuttaa ihoa, antaa iholle elinvoimaa, suojaa ja joustavuutta.

- Ihon kosteutukseen käytän tehokkaasti kosteuttavaa ja ihoa tasoittavaa voidetta.

P.S. Tämä ei ollut mainos. Ei maksettu. Eikä yhteistyössä. Jaan mielelläni kokemuksiani hyväksi havaituista asioista ja olen tyytyväinen jos jotkut vinkkini voivat olla jollekin avuksi.

P.P.S. Meikkisiveltimet- ja kynät, voiteet, vanupuikot ja vanulaput pysyvät peilikaapissa kauniisti ojennuksessa vanhoissa hillopurkeissa, joista on poistettu etiketit.

P.P.P.S. Eikun peilikaapin siivoukseen.

Ilona

Ei aivan kapseli

Karsintakierrokseni eteni vaatekaapille. Superkriittinen linjani karsinnan suhteen sai jatkua. Vaikka edellisestä vaatekaapin raakkaamisesta on aikaa vain noin puoli vuotta, päätyi tällä kertaa kiertoon yhdeksän kiloa (siis 9 kiloa!) tekstiiliä. Konkreettisemmin ilmaistuna tämä tarkoittaa noin kolmen muovikassillisen verran vaatetta. Häpeä! Häpeän.

Tähän väliin puolustuksen sana. Viimeisen vuoden aikana tekemäni vaatehankinnat voi laskea kahden käden sormilla. Olen ostanut yhteensä noin kaksi pitkähihaista paitaa, yhdet bikinit, kaksi mekkoa, kolme kappaletta urheiluvaatteita sekä kahdet housut. Heräteostoksia nolla.

Unelmoin kapselivaatekaapista, capsule wardrobe. Vaatekokoelmasta, joka on rajoitetun kokoinen ja jonka kaikki osat sopivat keskenään yhteen. Superihanteellisessa tilanteessa kapselikokoelman vaatteet mahtuisivat yhteen matkalaukkuun ja sen kaikki osaset pystyisi pesemään samassa pesuohjelmassa. 

Kapseli tai ei, toimiva vaatekaappi lienee käytännöllinen ja kompakti kokoelma vaatteita, jotka kattavat juuri sinun elämäsi eri osa-alueiden käyttötarkoituksia. Yksi osatekijä käytännöllisyyden suhteen on yhtenäinen värimaailma, jonka kautta vaatteiden yhdisteltävyys on helppoa. Myös se, että tunnet oman elämäsi ja omat käyttötarpeesi helpottavat vaatteiden hankkimista ja vaatekaapin kurissa pitämistä. Tämän takia minun vaatekaapistani ei esimerkiksi löydy kuin yksi musta jakku, enkä omista yhtiäkään korkokenkiä. Kun vaatekaapista löytyy vain ne vaatteet, joista itse pidät, on vaatteiden valinta käyttöön helppoa. Kun jo olemassa olevan vaatekaapin ja oman tyylin suhteen on selvät sävelet, ei vika-ja heräteostoksia satu helposti ja vaatekaappi pitää niin ikään itse itsensä kuosissa.

Minun pukeutumiseni kulmakiviä ovat farkut ja neulepaidat. Kesällä farkkushortsit ja topit. Tyylini (jos sitä nyt tyyliksi voi kutsua) on yksinkertainen ja vaatekaappini värimaailma on yhdistelmä mustaa, harmaata, tummansinistä ja valkoista.

Vaatekaappini sisältä noin:

Alaosat

- 4 siniset farkut

- 1 mustat farkut

- 1 pellavahousut

- 1 chinot

- 3 legginssit

- 1 urheiluhousut/juoksutrikoot

- 3 olo/kotihousut

- 4 shortsit

- 3 hametta

Yläosat

- 8 neulepaitaa

- 5 neuletakkia

- 2 collegepaitaa

- 4 hihatonta paitapuseroa

- 3 mustaa toppia

- 3 valkoista toppia

- 1 musta jakku

- 3 teknistä paitaa/urheilupaitaa

Mekot

- 4 arkimekkoa

- 3 trikoista kesämekkoa

- 1 musta kotelomekko

- 1 juhlava mekko

- 1 juhlava kesämekko

= 60kpl.

Inspiraatiota keskiviikkoiltaan toivottaa hän.

P.S. Tyhjiä hyllyjä vaatekaapissa aiheuttaa muuten melkoisen tyydytyksen tunteen.

Ilona

Ammattijärjestäjä-wannaben tavarankarsimisvinkit

Syyskuussa 2013 haaveilen ammattijärjestelijän urasta. Lokakuussa 2013 kirjoitan tavara-ahdistuksesta. Helmikuussa 2014 hairahduin. Elokuun alussa 2014 lupaan karsia 200 tavaraa. Elokuun lopussa 2014 jatkan karsimista. Syyskuussa 2014 kiikutan peilipalloa kirpputorille.

Karsimis- ja järjestelyvimmallani on pitkät perinteet. Raskaana ollessani, vuonna 2006, kävin läpi vanhempieni 3-kerroksisen omakotitalon paremman tekemisen puutteessa. Kierrätykseen lähti noin peräkärryllinen tavaraa. Muutama vuosi sitten anopin tehdessä muuttoa päästin sisäisen karsija-järjestelijäni valloilleen. Voin vaan sanoa, että lähtipä muuten monen muun tavaran ohessa lasten 30 vuotta säästetyt maitohampaat kaatopaikalle. Viime kesänä sain ensimmäisen kerran kutsun ystäväni suvun kesämökille. En pystynyt pitämään näppejäni erossa. Taaskaan. Yhteistyössä talonväen kanssa muuttui tekokukilla ja lastulevyhuonekaluilla kuorrutettu keräilyhelvetti moderni mummola-tyyppiseksi kaikkia osapuolia miellyttäväksi viihtyisäksi mökiksi.

Voin myöntää, että minulla saattaa olla vielä hieman tekemistä hienotunteisuuden kanssa, kun ollaan muiden reviirillä ja kyse on tavaroiden karsimisesta ja järjestelystä. Puolustan tekosiani kuitenkin sillä, ettei koskaan kukaan ole joutunut pettymään. Lopputulos on aina ollut enemmän kuin pidetty, eikä karsittujen tavaroiden perään ole haikailtu. Ellei sitten anoppia ja niitä maitohampaita lasketa.

Tiedätkö, että niin se vain menee. Mitä vähemmän tavaraa, sitä helpompaa on kodin järjestyksessä pitäminen. Mitä vähemmän tavaraa, sitä helpompi siivota. Mitä vähemmän tavaraa, sitä helpompi hengittää. Mitä vähemmän tavaraa, sitä vähemmän ahdistusta. Mitä vähemmän tavaraa, sitä helpompi elämä.

Nyt mennään lokakuussa ja aikaisemmin loppuvuodelle asettamani tavoite 200 tavaran karsimisesta on jo saavutettu. Loppua ei kuitenkaan näy ja tänään kiikuttaessani taas kaksi kassillista tavaraa kierrätyskeskukseen päätin jakaa muutaman tipsin teillekin.

Onko vaatekaappisi äyräitään myöten täynnä, mutta käytät vain muutamaa luottovaatetta? Tuntuuko lastenhuoneen siistinä pitäminen mahdottomalta tehtävältä? Onko sinulla kaappeja, joita ei voi tavaroiden alas romahtamisen pelossa enää avata? Etkö uskalla enää käydä varastossa tai verkkokellarissa ahdistuskohtauksen pelossa? Ja tuleeko sitä silikonista kakkuvuokaa ihan tosissaan koskaan käytettyä?

Noniin. Aika siis tehdä jotain.

1. Aseta päätavoite

Ensimmäinen tehtävä on määritellä mitä haluaa. Kun tavoite on hyvin määritelty, on sitä helpompi ryhtyä toteuttamaan. Tavoite voi olla se, että lastenhuone saataisiin pysymään paremmin siistinä. Tavoite voi olla vaatekaappien selkiyttäminen tai pöytäpinnan löytyminen keittiön tasoilta. Tavoite voi olla paremmin toimiva eteinen lasten kausiasusteröykkiöineen tai seuraavan muuton sujuminen ilman valtaisaa mistätätätavaraalöytyyjalöytyy-ahdistusta. Tai sitten tavoite voi vain yksinkertaisesti (ja kunnianhimoisesti) olla toimivampi koti, jossa on vähemmän tavaraa.

2. Aseta välitavoitteita

Kaikkea ei tarvitse tehdä heti eikä kerralla. Ota yhden hetken tavoitteeksi kirjahyllyn siivoaminen tai yhden laatikoston tavaroiden läpi käyminen. Jos tavaraa on paljon, päätä avata vain yksi kaapinovi kerralla tai edetä keittiön tasolla metrin pätkissä. Ota tänään yksi paperipino selvitettäväksi eteisen tason päältä ja huomenna toinen.

3. Toiminta tavoitteiden saavuttamiseksi

Kun aloitat järjestelyn/tavaroiden karsimisen, päätä kolme kasaa, johon lajittelet tavaroita. Kolme kategoriaa, jotka ovat:

- 1. Säästettävät

- 2. Kierrätettävät

- 3. Roskiin menevät

Jos tilanne on täysin toivoton ja tavaraa on ahdistukseen saakka, ymmärrän ettet jaksa alkaa lajitella tämän enempää. Tällöin säästettävät menevät varmasti takaisin kaappiin, kierrätettävät lähtevät jätesäkissä kierrätyskeskukseen tai UFF.iin ja roskasäkkiin sullotaan sulassa sovussa paperitavara ja muovitavara. Pienellä hifistelyllä ja pitkäjänteisyydellä tässä vaiheessa saavutetaan kuitenkin tilanne, joka hyödyttää varmasti useampia osapuolia luonto mukaan lukien.

___________________________________________

Jos siis kuitenkin jaksat paneutua asiaan vielä hieman enemmän, niin jaa edellä mainitut kolme aluetta vielä alalajeihinsa esimerkiksi näin:

1. Säästettävät

- Käyttöön jätettävät 

- Arkistoitavat/säilytykseen menevät

Pohdi mitä oikeasti käytät ja tarvitset tällä hetkellä. Millä tahdot kaappisi täyttää? Mitkä asiat ovat aktiivisesti käytössä ja mitkä saavat jäädä kaappiin odottamaan lähiaikojen käyttöä varten? Mitä voisi arkistoida komeron tai varaston perälle pahvilaatikkoon?

Puinen junarata on ikuinen ja tahdot säästää sen tuleville sukupolville. Onko talossa kuitenkaan tällä hetkellä junaradalla leikkijöitä vai voisiko sen pakata pahvilaatikkoon odottamaan kymmeneksi vuodeksi? Lasten piirustuksia on ihana katsella vanhempana, mutta voisiko ne mapittaa yhteen paikkaan sen sijaan, että niitä pursuilee joka laatikosta ja kaapista? Muumimukeja ei viitsisi myydä, mutta rehellisyyden nimissä, käytänkö niitä tosiaan ja jaksanko katsella niitä joka päivä avatessani keittiön kaapin?

2. Kierrätettävät

- Lahjoitettavat

- Myytävät

- Uusiokäyttöön

Kierrätettävät tavarat voi jakaa kahteen kategoriaan, myytäviin ja lahjoitettaviin, riippuen tavaran arvosta ja omasta viitseliäisyydestä. Kuinka moneen paikkaan jaksaa tavaraa ripotella ja missä mikäkin tavara olisi eniten hyödyksi? Tahdonko tehdä hyvää vai tarvitsenko itse rahaa?

Kierrättää voi monella tavalla. Tavaroita voi lahjoittaa kierrätyskeskukseen, UFFiin, paikalliselle kirpputorille, järjestöille, neuvoloihin, kouluihin tai ystäville. Tori.fi, Huuto.net, Facebook-kirppikset ja perinteiset kirpputorit vaativat hieman viitseliäisyyttä ja aikaa, mutta voivat palkita muutamalla roposella. Vanhoille tavaroille voi keksiä uusiokäyttöä. T-paidan voi leikata trikookuteiksi ja virkata kuteista säilytyskorin. Vanhoista verhoista voi ommella koristetyynyjä. Mielikuvitus rajana.

Itse olen aika suurpiirteinen rahan kanssa, eikä myymättä jääneiden tavaroiden takaisin kotiin kantaminen kirpputorilta innosta. Siksi lahjoitankin suuren osan tavaroista riippuen siitä, missä hyötysuhde tuntuisi olevan suurin. Imetystyynyn olen lahjoittanut neuvolaan, pojan vanhat monot ja luistimet kouluihin tai päiväkotiin. Kaiken sälän, arvottomammat tavarat ja vaatteet kerään kasaan ja vien kierrätyskeskukseen. Vanhat silmälasini aion viedä optikkoliikkeeseen, josta ne jatkavat matkaa kehitysmaihin.

Brion uudehkot vaunut tai Iittalan vähän käytetyt astiat kelpaisivat totta vie lahjoitettuna ystäville, mutta arvokkaammat esineet ovat löytäneet netin kautta uudet kotinsa.

3. Roskiin menevät

- Keräyskartonki

- Keräyslasi

- Keräyspaperi

- Lääkejätteet

- Pienmetalli

- Puu

- Vaarallinen jäte

Paristot ja akut eivät kuulu sekajätteeseen. Vanhat lääkkeet voi viedä apteekkiin hävitettäväksi ja pienmetallille on oma lajittelupisteensä. Toimi vastuullisesti, äläkä heivaa sekajätteeseen sinne kuulumattomia asioita.

Lopuksi. Nauti.

Ilona

Älä osta mitään

En ole koskaan ollut mikään varsinainen ostelija. Luokittelisin ostostottumukseni enemmänkin harkitsevaksi kuluttamiseksi. Vanhojen kauniiden tavaroiden ja kirpputorilöytöjen kanssa on kyllä joskus mennyt överiksi, myönnän. Alkoi kuitenkin ahistaa toden teolla jo aikaisemmin. Tavarat ja ostaminen. Sellainen kaikki turha. Ahdistus kasvaa hetki hetkeltä ja on alkanut muuttumaan sellaiseksi möykyksi. Jonka tekee Stockmannin yläkerrassa mieli räjähtää ja huutaa, että -Mitä ihmettä tää kaikki on. Hemmetin pintaa! Lopettakaa hyvät ihmiset.


Nykyään ihmiset hankkivat asioita jotenkin no.. niin kuin pitäisi omistaa. -On niin in ja monissa blogeissa ja sisustuslehdissäkin näkyy. No vitsit, eihän siinä sitten mitään, kai se on pakko ostaa ja omistaa, ettei olisi paskempi kuin kaveri. Entä sitten ostaminen tottumuksesta tai tavan vuoksi? Joulut, syntymäpäivät, tuliaiset -must. Uusi koulureppu joka syksy? Juu ei voi poiketa totutusta. Kuulin erään suusta puolison syntymäpäivien lähestyessä -Mä en tiedä mitä mä voisin sille ostaa, kun sillä on jo kaikkea, eikä se tarvitse mitään. Mielestäni tuo järjetön lausahdus oli jo vastaus itseensä. -Älä sitten osta mitään!


Ei tarpeesta ostaminen ahdista. Ei pojan tarvitse kulkea liian lyhyissä lahkeissa. Kyllä me talokin yritettiin juuri ostaa. Ja toden totta miehen superostamaton elämänote alkaa naurattaa minuakin (ahdistui taannoin saadessaan jalkaan syvän haavan ja ostaessaan siihen 8 euron erikoislaastareita). 


Joka tapauksessa nyt on käynyt niin, että se ostamisahdistusmöykky on alkanut laajentua ja kasvaa pahemmanlaatuiseksi tavara-ahdistusmöykyksi. Vaikka meillä on kotona monia tyhjiä kaappeja. Vaikka olen puolen vuoden sisällä käynyt koko kodin irtaimiston läpi ja laittanut kiertoon ylimääräiset. Vaikka sisustus alkaa muistuttaa minimalistista. On minulla silti kova tarve päästä eroon. Turhasta. Kaikesta turhasta. Käyn päivittäin mielessäni läpi kaappeja ja vaatehuonetta. Mitä olen tarvinnut lähiaikoina. Mitä en tarvitse. Mitä tarvitsen. Miksi säästäisin. Miksi en luopuisi.


Sanotaan, että 200 tavaraa tai asiaa, josta luovun. Jotka kierrätän.
Enkä osta mitään. Turhaa.
Se on tämän vuoden tavoite.




Mitä sinä lupaat tehdä, jotta emme hautautuisi kaatopaikkojen alle?





P.S. Ei oo poika todellakaan saamassa. Uutta penaalia tai koulureppua tulevaa tiistaita silmälläpitäen. Ja kynäthän saa koulusta, eikö?




Amen
Ilona