Nykyään ihmiset hankkivat asioita jotenkin no.. niin kuin pitäisi omistaa. -On niin in ja monissa blogeissa ja sisustuslehdissäkin näkyy. No vitsit, eihän siinä sitten mitään, kai se on pakko ostaa ja omistaa, ettei olisi paskempi kuin kaveri. Entä sitten ostaminen tottumuksesta tai tavan vuoksi? Joulut, syntymäpäivät, tuliaiset -must. Uusi koulureppu joka syksy? Juu ei voi poiketa totutusta. Kuulin erään suusta puolison syntymäpäivien lähestyessä -Mä en tiedä mitä mä voisin sille ostaa, kun sillä on jo kaikkea, eikä se tarvitse mitään. Mielestäni tuo järjetön lausahdus oli jo vastaus itseensä. -Älä sitten osta mitään!
Ei tarpeesta ostaminen ahdista. Ei pojan tarvitse kulkea liian lyhyissä lahkeissa. Kyllä me talokin yritettiin juuri ostaa. Ja toden totta miehen superostamaton elämänote alkaa naurattaa minuakin (ahdistui taannoin saadessaan jalkaan syvän haavan ja ostaessaan siihen 8 euron erikoislaastareita).
Joka tapauksessa nyt on käynyt niin, että se ostamisahdistusmöykky on alkanut laajentua ja kasvaa pahemmanlaatuiseksi tavara-ahdistusmöykyksi. Vaikka meillä on kotona monia tyhjiä kaappeja. Vaikka olen puolen vuoden sisällä käynyt koko kodin irtaimiston läpi ja laittanut kiertoon ylimääräiset. Vaikka sisustus alkaa muistuttaa minimalistista. On minulla silti kova tarve päästä eroon. Turhasta. Kaikesta turhasta. Käyn päivittäin mielessäni läpi kaappeja ja vaatehuonetta. Mitä olen tarvinnut lähiaikoina. Mitä en tarvitse. Mitä tarvitsen. Miksi säästäisin. Miksi en luopuisi.
Sanotaan, että 200 tavaraa tai asiaa, josta luovun. Jotka kierrätän.
Enkä osta mitään. Turhaa.
Se on tämän vuoden tavoite.
Mitä sinä lupaat tehdä, jotta emme hautautuisi kaatopaikkojen alle?
P.S. Ei oo poika todellakaan saamassa. Uutta penaalia tai koulureppua tulevaa tiistaita silmälläpitäen. Ja kynäthän saa koulusta, eikö?
Amen
Ilona
Toinen amen.
VastaaPoistaAivan samanlaisilla fiiliksillä mennään, tiedä mistä se kumpuaa, mutta tuo kuvaamasi Stockmann -tilanne tuntui niin tutulta. Ärsyttää jossain määrin myös se, että karsiminen ja vanhoilla käyvillä esineillä eläminen vaatii jonkin erityisen perustelun tai vakaumuksen, tai sellainen selittelevä olo tulee tiettyjen ihmisten kanssa. Itse kun voi elää tyytyväisenä niukastikin.
Toisaalta tavaraa on ziljoona kertaa yli tarpeen, mutta kun tarvitsee oikeasti jonkun esineen ja kuvittelee tuotteen olevan perustavara (esim. t-paita, reppu, ballerinat), kuinka voikaan olla vaikeaa löytää pitkäikäinen malli ja laadukas tuote kaupasta tai kirpparilta.
Joo siis nykyään tehdään kyllä harvinaisen vähän pitkäikäisiä tavaroita. Se on kai osa jotain suurempaa. Että tavarat tehdään hajoamaan. Ihmisten pitää kuluttaa, jotta isot pyörät pyörisivät.
PoistaAmen täältäkin. Huomaan myös, että mitä enemmän selaan blogeja/luen lehtiä, sitä enemmän tahdon kaikkea. Miksi edes ostaa niitä lehtiä, kun ne ajaa ihan käsittämättömään pakkosaada- kierteeseen?
VastaaPoistaOlen ostanut tänä vuonna reilusti vähemmän kuin koskaan. Silti olen ostanut ihan hirveästi liikaa. Meilläkin on tyhjää kaappitilaa, ja silti tuntuu että puolet kaikesta saisi lähteä. Olen aina kierrättänyt paljon, mutta pelkkä kierrättäminen ei jotenkin riitä perusteluksi sille miksi tarvitsisin esimerkiksi yhtäkään toppia, kippoa tai vilttiä enää.
Tuo huomiosi kertoo sen, että ihmiset osaavat tehdä työnsä, saada kuluttajat kuluttamaan.
PoistaMuoti (oli sitten sisustus-tai vaatemuoti), muuttuu koko ajan. Perässä on mahdoton pysyä, joten helpompi luovuttaa ja jämähtää ;)
No amen amen :) Minulla on ollut juuri sellainen tunne, että tekisi mieli pakata ainakin 70% "omaisuudesta" pois joksikin aikaa ja sieltä pikku hiljaa miettiä kuinka paljoa oikeastaan tarvitsen elämiseen. Ähkyn tunne on. 200 tavaraa ainakin laitan tämän loppuvuoden aikana pois. Pyrin olemaan ostamatta mitään turhaa tilalle.
VastaaPoistaMä uskon, että sen omaisuuden (tai sen 70%) voi pakata ihan ilman tuota väliaikaisuuttakin. Ja katumatta.
PoistaJoojee. 200 on hyvä! Jospa joku muukin innostuisi.
Mä voin laittaa osan blogiin myyntiin, niin ostelijat voi ostaa ;)
Täällä elävä esimerkki siitä, että koko omaisuudesta pärjää helposti 30%:n määrällä. Kun rakensimme taloa asuimme vuokralla talossa, jonne kaikki tavaramme eivät mahtuneet ja vuokrasimme talon alakerrasta autotallin tuolle jäljelle jääneelle tavaramäärälle. Puolitoista vuotta elelimme oikein leppoisasti yhtään tuota tavaramäärää tarvitsematta tai sitä ylipäänsä edes muistamatta. Autotallillinen tavaraa lattiasta kattoon, ihan älytöntä.
PoistaMä just yhtenä päivänä naureskelin kun uutisoitiin, että varastotilan vuokraus on kovaa vauhtia kasvava bisnes.
PoistaIhmiset vuokraa tavaroilleen varastohotelleista jotain 1-2neliön kokoisia koppeja,joista maksaa n.50euroa kuussa. Omg.
Hei ihan aluksi: tämä on ihan superkiva blogi! En ole tainnut ennen kommentoida, mutta tää on yks mun lemppareista!
VastaaPoistaJa tavara-ahdistus on tuttu tunne täälläkin. Lasten myötä tavaraa tulee koko ajan lisää, isompia vaatteita, joululahjoja, synttärilahjoja… Käyn myös säännöllisesti kirpparilla ja hyviä löytöjä on vaikea jättää hyllyyn, vaikka ei tarvittaisi yhtään mitään!
Teillä on muuten seinällä mun miehen tekemä kalenterijuliste, jee!
Hei Soila, kiitos ihanasta palautteesta, lämmittää mieltä aina kauniit sanat.
PoistaMulla on käynyt nykyään usein niin, että löydän kirpputorilta jotain, mitä en voi jättää. Otan koriin, kierrän kirpputorin ja ennen kassaa palautan tavaran takaisin pöytäänsä.
Mitä telepatiaa tää on? Mulla nimittäin oli luonnosvaiheessa tässä postauksessa kuva tuosta julisteesta! Oli kuitenkin niin tumma kuva näiden vaaleiden seassa, että päätin jättää kuvan myöhempää käyttöä varten.
Se on kyllä mun lempparijuliste. Kerro miehelle terveisiä, että taitava on. Ja toivottavasti suunnittelee samaa sarjaa olevan julisteen ensi vuodeksikin! (Sen lupaan ostaa ;)
Hassu yhteys :) Tommi ilahtui kovasti kiitoksista! Hän vielä vaiheilee tämän vuoden kalenterin kanssa, mutta ehkä tämä palaute kannustaa tekemään uuden! Tuun sitten vinkkaamaan sulle jos näin käy.
PoistaOnpa hyvä idea tuo, että kerää kirpputorilla ne löydöt koriin ja palauttaa sitten lopuksi takaisin, jos ei ole oikeasti tarvetta. Saa sen löytämisen fiiliksen, mutta ei kerry turhaa! Täytyy testata.
Olipa loistava teksti! Tuntuu, että monet blogit lietsovat kulutushysteriaa. Itsellä on menossa nyt aikamoinen kodin tyhjennysprojekti. Kirppispöytäviikko on nyt menossa ja maanantaina Kierrätyskeskuksen auto hakee meiltä muutama isomman tavaran. Minua niin risoo esim. sanonta, että "ei naisella voi olla liikaa koruja, kenkiä tai laukkuja". Kyllä totta vie voi olla liikaa. Sitten niitä rahdataan vuoden päästä ostamisesta kirpparille - jotta saadaan tilaa uusille ostoksille.
VastaaPoistaToivon, että blogeihin tulisi enemmän näitä tekstejä, joissa ei lietsota kuluttamaan vaan mietitään sitä toista puolta. Tarvitseeko ostaa uuden lastenvaatemalliston kaikki vaatteita, vaikka ne olisi kuinka kivoja? Riittäisikö vain yksi paita? Vai onko oikeasti tarvetta sille yhdellekään?
Meillä ostettiin tänään kuopukselle uusi koulureppu. Käytti veljensä vanhaa kaksi ekaa vuotta (jota veli oli käyttänyt sitä ennen jo kaksi vuotta). Nyt kolmannelle luokalle tarvitsee jo isomman repun ja se tänään ostettiin. Valittiin kierrätysmuovipulloista tehty reppu ja toivotaan, että se kestää mahdollisimman pitkään.
Minunkin on ollut tarkoitus kirjoittaa teksti kuluttamisesta blogiini, katsotaan josko saisin inspiksen siihen nyt tästä tekstistä ja saisin lähipäivinä kirjoitettua tekstin.
Hyvä, kun mainitsit lastenvaatteet. Siis satuin törmäämään juuri jossain mammablogissa tekstiin, jossa puhuttiin jonkin lastenvaatevalmistajan uuden malliston julkaisemisesta. Eräänä yönä tuli uudet mallistot nettikauppoihin ja sadat äidit odottelivat keskiyöllä nettikaupoissa, jotta pääsivät heti klikkailemaan uutuudet ostoskoriin.
PoistaMä olin että whaaat??!!? Ihanko oikeasti näin tapahtuu?
Kodin tyhjennys ja tavaroiden läpi käyminen on muuten niin mahtavaa hommaa. Eikö tulekin ihanan vapauttava olo, kun pääsee eroon kaikesta ylimääräisestä.
Toivottavasti kirjoitusinspiraatio iski ja voidaan yhdessä lähteä vastaiskuun materialismia kohtaan.
No niin, nyt kirjoitin tekstin, laitoin siihen vähän muutakin (mitä olin jo alun perin miettinyt laittavani kirjoitukseeni tyhjentämisestä)
Poistahttp://taikasaappaat.blogspot.fi/2014/08/tyhjentamista.html
Niin, minustakin tuntuu käsittämättömältä tuo ilmiö, että keskiyöllä ihmiset tukkivat nettikauppoja, jotta saavat uutuudet heti itselleen. Ja monesti juuri nuo uutuusvaatteet ovat vielä ihan järjettömän kalliita. Ja silti niitä pitää saada. Koska....ööh, minä en tiedä miksi.
Pitää tulla kurkkimaan!
PoistaHyvin sanottu Ilona! Se aika jolloin kierteli kaupassa huvikseen, tuhlaamassa aikaa ja rahaa tuntuu tosi kaukaiselta. Shoppailemassa. Nyt kun on lapsia, siihen ei ole aikaa. Eikä rahaa tuhlattavaksi. Ja vähiten ehkä kiinnostusta. Sitä tulee toimeen yllättävän vähällä kun on pakko. Kirpputoreilta löytää vaikka mitä kun osaa etsiä ja on malttia. Kaikkea ei tarvitse saada heti. Poikani aloittaa eskarin ja vanha päiväkotireppu selässä mennään. Pieni miehenalku ei edes tiedä tarvitsevansa uutta, joten miksi ostaa.
VastaaPoistaOltiin juuri Helsingissä siskon kanssa. Kierreltiin kaupoissa ennen elokuviin menoa. Tuli todella tyhjä olo siellä. Ja jotenkin sellainen, että eikö näillä kaikilla ihmisillä muka ole samat ajatukset tällä hetkellä, kun mulla :D
PoistaToi on muuten niin totta. Ei meilläkään poika edes ajattele moista, että uuden repun ostaminen olisi vaihtoehto.
Mä olen nuorempana ostanut itseni onnelliseksi :D Sitten lasten kanssa kotona ja asuntolainan pyörteissä järkeistettiin hankintoja. Ostamatta ne rahatkin pysyy siellä tilillä. Ja sitten jos ostetaan jotain, ostetaan kunnollista vaikka olisi kalliimpaa :)
VastaaPoistaJoo mä kanssa totesin, että me ollaan kohta rikkaita, kun ei mene rahaa muuhun, kuin asuntolainaan ja ruokaan ;)
PoistaMä olen kanssa todennut, että laatuun kannattaa panostaa. En ymmärrä esim. vaatekaupoissa (isojen vaateketjujen) myytäviä kenkiä, laatu on niin surkeaa, että ovat melkein kertakäyttötavaraa.
Jännä juttu. Tänään vietin aamupäivän lähes raivoten ja tuskaisena yksinäni puhisten ja siivoten komeroita (mies veikkas menkkoja). Sisustuspainotteisena bloggarina koen kyllä välillä aika suurtakin tuskaa siitä, että pitääkseni mielenkiintoa edes jollakin tapaa yllä (ööö pidänkö?), pitäis kehitellä jotain uutta ja kivaa. Kierrätystähän painotan, mutta kyllähän se raja siinäkin tulee vastaan. Kun ei ole tarve millekään, mutta silti pitää. Takinkääntöä ja oravanpyörää..Tosin oma minäni kun on vielä rakennettu rakastamaan sisustamista ja kaikkea kivaa niin moraalinen vaakakkuppi heiluu ylös ja alas tiuhaan tahtiin. Voivoi.
VastaaPoistaOnneksi (hahah.) autoni vaihdelaatikko remontti vei 1400e, joten näillä näkymin elellään äläostamitään - loppuvuotta ihan kevyesti.
Aamen.
Ai puhisit :) Tuottiko tulosta?
PoistaYmmärrän tuskasi. Sulla on tosin taito löytää kuvattavasta asiasta aina sen kauneus ja luonne. Sinuna en siis olisi kovinkaan huolissani siitä, jos ei aina ole jotain niin uutta ja kivaa. Kuviasi jaksaa kyllä katsoa!
Vaihdelaatikon hajoaminen - onni onnettomuudessa :D
Neljän kassillisen verran :D Eli kannatti!
PoistaAhdistaa myös. Tosin ahdistaa se, että elämässä pitää säästää tavaroita siltä varalta, JOS joskus tarvitsee. Esimerkiksi laatikollinen vauvan vaatetta. Jos tuleekin kriisivauva, jos biologinen? Typerää ja typerää. Haluaisin luopua, mutta ei vain pysty. Eikä viitsi raahata kirppikselle. Olen päässyt eroon tavaroiden kirpputorilta kantamisesta, joten askel lähemmäksi kai sekin.
VastaaPoistaSaman olen huomannut tuon omistamisen suhteen. Etenkin nuorilla aikuisilla pitää olla kaikkea ja vähintään tuplasti uudempaa ja hienompaa kuin kaverilla..
Mä mietin kanssa tota, että säästääkö joitain tavaroita sen takia, JOS joskus tarvitsee. Mutta kyllä mä sitten tarpeeseen voin käydä hankkimassa, jos nyt heitän jotain pois, jota 10 vuoden päästä satunkin tarvitsemaan.
PoistaPähkäilen itsekin juuri kirpputorille viemistä. Ei se vielä mitään, että on työlästä hommaa hinnoitella kaikki (itsepalvelukirppikselle), viedä kirppikselle, käydä siivoamassa pöytää päivittäin.. Vaan se, jos tavara ei käykään kaupaksi ja joutuu raahaamaan jotain takas. Siinä vaiheessa mulla menee usein hermo ja kiikutan säkit kierrätyskeskukseen :D
Toi tavaroiden takaisin raahaus on kyllä se kurjin homma. Viimeksi itse ajoin kirppikseltä suoraan Konttiin. Kävin vähän aikaa sitten siellä Korson sunkirppiksellä. Oli siisti ja hyvä kirppari.
PoistaT. Ok m.
Mulla on kyllä pahasti tuota shoppailijan vikaa. Erityisesti lastenvaatteet on vaan niin ihania. Onneksi näillä palkoilla ei mahdottomasti shoppailla ja en tee mitään övereitä ostosten kanssa, vaan on mulla sellainen perusharkinta aina päällä. Tykkään kauniista tavaroista ja monesti mulle riittää ihan niiden katselu kaupoissa. Saan kyllä kiinni tuosta ahdistuksesta ja kauhistuttaa tää maailman hukkuminen roskaan. Parin viime vuoden aikana olen alkanut kiertää kirpputoreja enemmän, mutta mulle saattaa helposti käydä tuo sama, että lopulta vien tavarat takaisin pöytään. :) Onnenkeksillä on suurimmaksi osaksi kirpparilla hankittuja vaatteita. Silti mun ajatusmaailmassa sotii vastaan nämä ihmiset, jotka pyytää kirppareilla ihan törkeitä hintoja. Tai fb:n lasten merkkivaatekirppari. Jengi pyytää ja maksaa ihan tosi kovia hintoja. Eihän se ole kirppiksen tarkoitus, vai onko?
VastaaPoistaMä lähden mukaan tuohon 200 tavaraan. Ilona mä voin mielelläni penkoa sun vaatekaapin ja ostaa, jos löytyy jotain mulle sopivaa. Tän raskaus-imetys-painorallin kanssa olen laittanut omien vaatteiden oston ihan minimiin.
T. Ok:n mama.
P.S Meidän vanhemmilla pojilla lähtee viides vuosi koulussa samoilla repuilla. Vanhimmalta kysyin, että haluaako nyt yläkouluun siirtyessä uuden repun. Ei halunnut. :-)
Mua on ihan suunnattomasti alkanut ärsyttää kirpputorien kiskurihinnat. Idea alkaa mennä koko touhusta!
PoistaPerushankinta koko ajan päällänsä on muuten hyvä just esim. lastenvaatteiden osalta. Niitä kun kuluu ja aina tarvitsee jotain uutta. Mä pidän silmät kanssa koko ajan auki vauvanvaatteiden osalta ja ostan jos tulee jotain superhyviä löytöjä (usein kriteerinä on -60 tai -70 % alennus, tai kirpputorilta löytyminen.). Meillä kun vauvojen mukanakin lähtee aina osa vaatevarastosta, niin sikäli jotain on aina vähän pakko hankkia.
Hmm.. pitää hei miettiä tota vaatekaappijuttua. Mä luulen, ettei siitä ole montaa kuukautta, kun kävin kriittisesti kaapin läpi. Tosin silti käytän tylsänä aina vain niitä samoja vaatteita, jotka ovat ehkä 20 prosenttia vaatekaapin tarjonnasta. Palaan asiaan!
Sama täällä! Odotan innolla siivouspäivää, saan vihdoin tavaraa kiertoon :) Liika tavara ahdistaa ja väsyttää, ja sitäpaitsi on helpompi pitää koti siistinä kun ei ole sitä extraa lojumassa ympäriinsä!
VastaaPoistaMä oon kyllä niin malttamaton. Aloin vähän karsia, mutta kun en jaksaisi myydä tavaroita.. niin tekisi mieli heti viedä kierrätyskeskuskeen. Mutta hyviä ja arvokkaita astioita on esim. vähän ärsyttävä viedä kierrätyskeskukseen, kun siitäkin on tullut sellainen riistopaikka. Ottavat ilmaiseksi ja myyvät hullulla hinnalla.
PoistaMä olin ihan järkyttynyt, kun kävin kierrätyskeskuksessa. Kamalat hinnat!! Esim. vauvan matkasänky, joka oli todella kulunut. Hintapyyntö vaatimattomasti.15 euroa. Auts.
PoistaT. Ok:n m
V
Mulle tuli eilen aamulla ihan hirvee tavara-ahdistus. Myöhemmin illalla kävin lukemassa tän sun postauksen, uskomatonta! Ja tänään aamulenkillä kävin varaamassa pöydän kirpparilta. Nyt olen hiljaa hipsinyt (ipana päikkäreillä) pitkin taloa ja keräillyt kamaa myytäväksi. Jo ajatus siitä, että tavaramäärä vähenee tuntuu huikealta. Toivottavasti menevät kaikki kaupaksi.
VastaaPoistaOnneksi mun blogilla ei ole paljoa lukijoita. Jos kovin monelle alkaisi tulla ahdistusta tavaroista, voisi kirpputorimyynti olla aika heikkoa.
PoistaGo girl!
Pistähän kirjoittaen sitten jossain vaiheessa,kuinka projekti on edistynyt ja kuinka kriittisellä otteella olet pistänyt karsien.
Heti kun Pentti herää, mä jatkan karsimista. Nyt sohvalle vaakatasoon ja kulhollinen vadelmia kehiin.
Amen. Ai että mä tykkään, kun sä kirjoitat tästä. Muistuttelet.
VastaaPoistaMä vasta opettelen. Olen oppinut olemaan ostamatta (edes joskus), ostamaan käytettyä ja korjaamaan, mutta viimeaikoina kiertoon ei ole lähtenyt kovin paljoa. Vaatteita lähinnä. Sisko haki viikko sitten jätesäkillisen. On tässä tekemistä.
PoistaJoo pitää vähän muistutella. Itseä ja muita.
Sen tavaran määrän huomaa usein vasta muuttaessa. Kun sitä muuttolaatikkoa täyttyy toisen perään. Meidän talokaupoista ei vielä tullut mitään, mutta vähän pitää tehdä ennakkoon, jos tästä joskus sitten..
Minä liityn tähän ostamattomuus joukkoon, tai ainakin lupaan yrittää. Olen pahimman luokan törsäilijä, ja en edes kehtaa myöntää kuinka paljon olen elämäni aikana tehnyt heräteostoksia....
VastaaPoistaGo Maikki!
PoistaAivan, heräteostokset ovat vielä yksi aivan oma lukunsa!
Huomenta, pitkästä aikaa kommenttia tännekin! Olen kyllä linjoilla roikkunut, vaikka ihan hissukseen :)
VastaaPoistaJoo, tämä aihepiiri on ajatuksia sekä tunteita herättävä kyllä. Itselläni oli pari vuotta sitten eka kertaa oikein kunnon tavaraähky, jonka seurauksena aloin tehokkaasti raivata kotia turhasta. Viime kesäinen isompi remontti toimi myös hyvänä pakkokeinona, oli tyhjennettävä olohuone ja eteiset, jolloin turhaa tavaraa lähti kiertoon.
Se kyllä selvittää päätä ihan oikeasti kun saa turhaa roinaa pois nurkista. Oletko lukenut Kaaoksen kesyttäjä- kirjan? Sain sen kiitokseksi eräästä kuvauskeikasta, ja on tosi oiva opus. Sinusta varmaan tulisi hyvä ammattijärjestäjä :)
Joo, sitten on se toinen puoli minussa; toisaalta kiinnyn joihinkin esineiseen, vaatteisiin tms turhan paljon ja tunnesyihin vedoten en saa heitettyä menemään jotain yksittäistä asiaa. Tunnistan itsessäni shoppailun aiheuttamaa mielihyvää, lähinnä vaateostoksista, joita olen tehnyt hävyttömän paljon tänäkin vuonna. Kirppikseltä löydetyt vaatteet eivät aiheuttaisi niin paljon morkkista, mutta kun olen ostanut uutena enemmän kuin normaalisti. Jotenkin olen huomannut itsessäni myös semmoista aiempaa hövelimpää rahankäyttöä yleensäkin, ja jos se kohdistuisi vain ruokaostoksiin&palveluihin, esim. ulkona syömiseen tai kulttuurinkulutukseen, niin ei sekään vielä mitään. Mutta siis vaatteisiin ja tavaroihin käyttämäni raha ei murehduta, jotenkin kai sitä on takaraivossa vielä opiskelu-, pätkätyö- ja kotiäitivuosien vähäisempi kulutusmahdollisuus, hah. Jossain vaiheessa ostin muuten kirjoja surutta, koska niiden omistaminen on ollut jotenkin semmoinen statusjuttu mielessäni. Nyt olen saanut sen vaihteen himmattua, koska kertakaikkiaan en ole ehtinyt lukemaan, ja koska meillä on mainio kirjastosysteemi edelleen...
Joo, kovasti sekava tekstiä nyt aiheesta pukkaa, mutta kertonee siitä, että asia on mullekin tärkeä...
http://ilsela.blogspot.fi/2014/07/kirjabloggaaja-matkalla-kohti-hyvan.html
Ilselä- blogissa kirjabloggaaja Minna muuten viettää vuotta, jonka aikana ei osta yhtään uutta vaatetta. Innoituksensa hän on saanut kirjasta nimeltään Hyvän mielen vaatekaappi. Täytyy ottaa itsekin tuo kirja lainauslistalle!
Minä en vielä päättänyt turhakkeiden vähentämisen määrää, mutta tämä vaatehomma kiinnostaa todella. Josko saisin oltua loppuvuoden ostamatta yhtään uutta vaatetta... siinä haasteeni. Ja oikeasti en edes ole mikää muotia seuraava tai jatkuvasti vaatekauppoja kiertävä, mutta sitten kun innostun, niin saatan ostaa kerralla enemmän.
En ole lukenut kyseistä kirjaa, kiitos vinkistä, pitää lainata.
PoistaEhkä tosiaan jos on takana päin pitkä pätkä sellaista aikaa, kun rahaa ei kuluttamiseen ole ollut, on helpompi oikeuttaa itselleen uuden ostaminen? Ikään kuin on ansainnut sen.
Kiitos myös linkkivinkistä. Vaatteiden ostamisesta on muuten aika helppo lähteä karsimaan. Mua kiinnostaisi "kapselivaatekaapin" kokoaminen. Vielä aika ei kuitenkaan ole kypsä siihen. Ehkä sitten enemmän aikuisena ;)
Miun lempiaihe! Vuosi sitten ahdisti paljon ja avauduin blogissakin asiasta (http://aboutmissordinary.blogspot.fi/2013/07/ostamisesta-ja-lainaamisesta.html). Nyt yhden vuoden, yhden muuton, parin kirppisreissun ja jatkuvan tori.fi myynnin jälkeen alkaa helpottaa. Jatkuva karsinta on kuitenkin päällä.
VastaaPoistaAika paljon muuten samoja ajatuksia.
PoistaHeh, sulla on ollut aika massiiviset karsintatalkoot! Hyvä, että alkaa tulosta näkyä ;)
Heippa Ilona!
VastaaPoistaVoi että mää ihhailen tota sun elämänasennetta! Sun tekstit pistää aina miettimään asioita vähän syvällisemmin. Viisas likka olet! Oon ite ihan mahottoman kova hamsteri, kaikki säästän myöhemmälle tarpeelle. Nyt on alkanu totisesti ahistamaan tämä tutha roina kaapeissa ja varastossa. Tartun haasteeseen hävittää 200 tavaraa ennen uuden kodin valmistumista, joka toivottavasti tapahtunee loppuvuodesta. Sinne en turhaa kampetta kanna. Kiitos taas ihanasta tekstistä. Tätä blogia kyllä innolla selailee ku on niin aito ja hyväntuulinen, eikä yhtään pinnallinen. Hyvä sinä!
-peräpohojolan lukija
Kiitos päivän piristävästä kommentista peräpohojolan lukija!
PoistaVaikka tuntuu välillä, että blogin ulosanti on vähän yksitoikkoista, niin joitain tavoitteita on nähtävästi saavutettu. Siis jos tekstit pistävät miettimään.
Toi on muuten tosi hyvä ja helppo tapa karsia tavaraa.. siis olla ottamatta niitä mukaan uuteen kotiin! Tsemppiä syksyyn ja matkalle kohti tavarattomampaa tulevaisuutta :)
Mä olen tänä kesänä useampaan otteeseen oikeasti vähän ahdistunut, jos on ollut puhetta että pitäisi lähteä shoppaamaan. Ostan kyllä kun ostoksilla käydään (ruokakauppa sijaitsee harmittavan kätevästi keskellä kauppakeskusta), mutta että lähtisin ihan vaan shoppaamaan, ei jotenkin nyt innosta. Ehkä se mitta on sitten täälläkin täynnä. Ja kirppikselle tekis mieli. Ei ostamaan vaan myymään (tai jos kirpparilta ostaa, niin se ei ehkä ole ihan sama...! Se parisataa tavaraa kesällä sinne jo menikin, mutta nyt voisin kaivaa ne seuraavat 2000 tavaraa ja jatkaa projektia. Tavaramittari raksuttaa tapissaan. Yritän seurata sun esimerkkiä, vaikka aika kaukana perässä laahaankin :D
VastaaPoistaSe on muuten kumma tunne, kun kiertää esimerkiksi Helsinkiä ja joka paikassa on kaikkea kaunista. Ja itse ei innostu niin ollenkaan. Hyvä tunne oikeastaan.
PoistaAijai kun pistit pahan, isku vyön alle, pang tsung. Just pääsin kirjottamasta niistä ihanista UUSISTA lastenvaatteista jotka hankin. Mutku...mutku....
VastaaPoistaPuolustuksen sanasena voin kertoa että meillä on tyhjenetty ja urakalla, ja viikonloppuna kirppikselle myymään käy tie. Pois ylimääräinen, vaikken kyllä osta sillä itselleni vielä hyvää omaatuntoa. Pitäisi oikeasti miettiä mitä tarvitsee ja mitä hankkii.
Jokatapauksessa hamsterin on ihana lukea tälläistä muistutusta.
Ostolakko on käynyt monesti mielessä, ehkä sen aika onkin juuri nyt! :)
Päästä vaan hamsteri ulos häkistä. Voit ehkä pian huomata muutoksia ja erilaista ajattelutapaa.
Poista