Kyllä kelpasi

Asiat eivät mene aina suunnitelmien mukaan. Mitä enemmän suunnittelet, sitä metsempään menet.


Ei tullut keväällä taukoa töistä. Edellisen lainavauvan lähdettyä tuli seuraava vauva samalla ovenavauksella. Ei tullut mahdollisuutta suunniteltuun virkistyshetkeen. Siihen, jonka olisimme rankan talven ja työrupeaman jälkeen viettäneet perheen kesken voitettuani yön Aallonkotien Finlandia Penthouseen.


Kevät meni. Kesä tuli. Josko syksyllä vauva olisi jatkanut matkaansa ja olisi aika vapaalle? Yö täytyy nyt varata, ettei jää unholaan. Se olisi perjantai keskellä elokuuta. Elokuu tuli ja vauva oli ja pysyi. Alkoi vapaayöperjantaita edeltävä viikko. Ja mitä vielä, tuli teini.  Äsh, peli menetetty ja tonnin kattohuoneistoyö luisuu vessanpöntöstä alas? En enää ikinä suunnittele mitään!


Perjantai koitti ja pakkailujen lomassa kirjoitan kotoa miehelle tekstiviestin Vaimoehdokas se täällä keittelee miehelle lihakeittoa kauden juureksilla. Illalla katselemme salamoita kattohuoneiston saunasta. Poika, minä ja hyvä ystävä. Aikuiset nauttivat kuplivaa korkeista laseista ja poika saa syödä karkkia saunassa. Terassin takassa palaa tuli ja taivas muuttaa koko ajan väriään. Kello on huomaamatta ehtinyt puolille öin, mutta ei se haittaa, nyt on vapaayö. Mennään vielä kerran löylyihin. Kietoudumme maailman muhkeimpiin ja lämpimimpiin peittoihin terassituolien uumeniin ja juttelemme syvällisiä Helsingin yllä, taivasalla. Niin kauan, että silmät painuvat kiinni.


Hitaan aamun jälkeen mies tulee juna-asemalle vastaan. Väsyneenä, mutta virkistyneenä halaan miestä ja vauvaa. Kävelemme ostamaan kennollisen luomukananmunia torimyyjältä.





Kiitos Varpunen voitosta. Kiitos Aallonkodit täydellisestä palvelusta. Kiitos ystävä ja poika parhaasta seurasta. Kiitos mies vilpittömyydestä. Ja kiitos siitä, että meillä on töinä ihania lainalapsia, joita en vapauteen vaihtaisi.



P.S. Suosittelen.





Ilona