Kävi kuitenkin seuraavaa. Olimme aamulla lähdössä kierrätyskeskukseen ja avasin olohuoneen kaapin, jossa säilytän kaikenlaista koristesälää. Kynttilätuikkuja, kipsiveistoksia, erinäisiä koristekäyttöön tarkoitettuja kulhoja ynnä muuta. Ajattelin nappaavani nopeasti muutaman esineen kiertoon. Pasmat menivät kuitenkin täysin sekaisin ja kierrätysasiat unohtuivat. Katseeni kiinnittyi nimittäin miehen partakoneen käyttöohjeisiin ja puhdistusharjaan. What the hell..!!?
Ja miehelle tekstari
Hohoo. Ajatteletko sä tosiaan, että sun partakoneen käyttöohjeet kuuluvat meidän koriste-esinekaappiin, eivätkä esimerkiksi kodinkansioon käyttöohjeet ja takuut- kohdalle?
Ja niin tajusin, että työnsarkaa on edelleen. Mutta kummassa, miehen koulutuksessa vai minun relaamisessa kodin siisteyden suhteen ?
Ilona
Otsikon jälkeen aattelin ai: voitko hetkiseks jättää sun tietokonees? Hohoo
VastaaPoistaMutta aika paha, tuo kysymys. Helpommin ehkä pääsee ton koulutuksen suhteen.
Mä mietin tänään flunssakurjassa-olossa pakkoimuroidessani, jokapäiväistä imurointiani, että onko se oikeesti ne murut lattialla vai mun pää. Niin ja ei puututa siihen että on meillä aika usein sotkuista. Tietyt asiat on vaan vaikeita.
Ps. Voisko tosta kaapiston päältä karsia vielä jotain. Hoh.
PoistaAi säkin oot sitä mieltä, että noi tutit taitaa olla liikaa?
PoistaMulle tuli myös tää biisi mieleen! Olikos se smurffien?
PoistaIhana tuo vaneri! Rakkaus-materiaali.
Mäkin löydän ylimäärästä ja millon mistäkin: on tärkeiden paperien laatikko ja mappi laskuille/yms, jostain syystä kaikki on yhtä ja samaa tärkeää aina. Minä sitten mapitan.
Ihanaa viikon jatkoa! ♥
Smurffejapa hyvinkin.
PoistaMä vähän alan kyllästyä vaneriin. Tekisi mieli laatoittaa tuo kaapiston päällystä (jossa nyt on vanerilevy).
Kyllä sinun on nyt miestä koulutettava lisää. Ei todellakaan käyttöohjeen ja puhdistusharjan paikka ole tuollaisessa paikassa. Eihän sitä sieltä kukaan älyä edes katsoa ;)
VastaaPoistaOnneksi se on aika helposti koulutettava. Vastaus tekstiviestiinikin oli, "joo, ehkä ne tosiaan ei kuuluisi sinne". Nyt vaan odottelemaan, koska ne siirtyvät.
PoistaVaikka aluksi aina päinvastaiselta vaikuttaakin, itsellä on se omien neuroosien kanssa relaaminen tuottanut aina parempaa tulosta. Siis jopa useimmiten johtanut alunperin haluamaani lopputulokseen. Puolisoraukka ei ole tätä vielä tajunnut, vaan koettaa yhä kouluttaa. Meillä vaan ei kukko sen paremmin kuin kanakaan oikein käskien laula! :D
VastaaPoistaMä oon kyllä samaa mieltä sun kanssa. Jos on esimerkiksi tarpeeksi kauan siivoamatta, näkee mieskin sen moskan, joka meitä ympäröi ja toteaa, että pitänee imuroida.
PoistaPiilokoulutusta parhaimmillaan.
Tosiaan, kodinkansio jossa ne takuukuitit olisi hyvä säilyttää - ai hitsi, miksi mulla on sekin vaiheessa :D
VastaaPoistaPropsit kodinkansion keksijälle!
PoistaHei mun mies vois sit käydä saman koulutksen! Ei salee oo vaan mun päässä nää ongelmat, vaikka olenkin välillä oppinut hellittämään - mutta se kamala kaaos johon koti ajautuu jos rentoudun liikaa! En kestä!
VastaaPoistaSä osasit kiteyttää muuten hyvin ; koti ajautuu kamalaan kaaokseen, jos itse rentoutuu liikaa.
PoistaEi lisättävää.
Kultainen keskitie, kultainen keskitie. Jos sä kokeilet hilata itseäsi tien toisesta päästä keskelle ja mä sieltä toisesta päästä. ;-)
VastaaPoistaT. Ok:n m
P.S tänään on PAKKO siivota. Tulee vieraita illasta.Toivottavasti poitsu nukkuu pitkät päivänet. Hänen hereillä ollessaan on turha edes haaveilla siivouksesta.
Tuollaisia asioita ei kyllä kannata sanoa ääneen. Ei edes oikeastaan ajatella (kun sillain ihan salaisesti vaan). Muuten ei salee nuku.
Poista:DDD Kuule mä tuun aina niin hyvälle tuulelle lukiessani näitä sun juttuja. Johtuu varmaan siitä, että alkaa tuntua itsestä ihan normaalille :D
VastaaPoistaEilen viimeksi läksytin Jannea siitä, että eikö hän tiedä missä lenkkiavainten paikka on ja miksi pesukoneeseen oli taas kulkeutunut housun taskuissa jotain sinne kuulumatonta. On tää tätä. Toiselle jotkut asiat merkitsee enemmän, kun toiselle. Siinä voi sitten kiistellä siitä onko helpompi tosiaan vaan hoitaa hommat itse vai saada toinen ymmärtämään, että en osaa rentoutua tilassa missä on epäjärjestys.
Vertaistuki paras tuki.
PoistaJoku joskus suositteli kirjaa Miehet ovat Marsista, naiset Venuksesta.
Pitänee hankkia.
Niin tuttu aihe. Olemme kotona jatkuvasti keskustelleet tästä ihan samasta asiasta. Olen siivousfriikki ja se usein stressaa puolisoa. Hän toivoisi minun relaavan. Meillä onkin tehty selväksi pari asiaa: Minun siivousintoni on minun "harrastukseni" ja jos haluan ylläpitää erittäin kovan siivoustason, minä siivoan itse enkä velvoita siihen ketään muuta. Muilta riittää perussiisteys. Siivoaminen voi olla kivaakin, eikä minun siivoamisestani tarvitse toisten ottaa stressiä - minä pidän siivoamisesta. En siirtele miehen tavaroita paikaltaan. Jos jokin tavara häiritsee minua, kysyn häneltä, voisiko sen siirtää muualle. Miehen tavaroillekin täytyy olla kotonamme tilaa. Koetan tietoisesti relata, ja kestää sotkuja ja sitä, että joitain tavaroita on joskus esillä esimerkiksi keittiön tasoilla. Nämä keskustelut ja "pelisäännöt" sekä tietoinen suhtautumisen muutos ovat auttaneet asiaa paljon. :) En sano, että tilanne on identtinen teillä, mutta kohtalontovereita löytyy.
VastaaPoistaMä muuten tajusin ton homman jossain vaiheessa myös itse. Että tietyn siisteystason yli kun mennään, niin se on mun oman pään sisällä. En velvoita samaa muilta. En natise enää kenellekään siitä, jos sohvatyynyt eivät ole ojossa tai sänky on pedattu väärin (kyllä, sen voi pedata väärin.. ja vielä aika monella tapaa), vaan menen ja teen ne oikoseen ihan kaikessa hiljaisuudessa.
PoistaJoku raja silti. Ja se raja menee just siinä, ettei partakoneen käyttöohjeita laiteta sinne koriste-esinekaappiin ;)
Niin tuttua!
VastaaPoistaMun on täytynyt relata näiden lasten myötä! :)
Haaste blogissani sinulle. :) heh.
Kyllä. Mitä enemmän lapsia tai mitä roskaisempi vuodenaika (jonka antia koira kantaa karvoissaan sisälle), sitä enemmän pitää relata..
PoistaKiitos haasteesta. Mä oon ollut nyt niin kiireinen, etten ole jostain syystä luonasi ehtinyt käymään, vaikka yleensä ensimmäisenä käyn jos jotain uutta.