Hirveen rankkaa tää

Toinen puoli perheestä lensi Afrikkaan. Kyllä, näin sijaisperheen lomailut hoituvat smootheimmin. Se menee ken pääsee- periaatteella.


Reissua on kestänyt puolitoista vuorokautta ja mies lähettää toiselta mantereelta tekstiviestejä Jaksamisia ja Pärjäile. 


Kiitos myötätuntoyrityksestä, mutta ei hemmetti. Kyllähän mä pärjään. Jos ei lasketa sitä, että meinaan maantua sohvalle. Siis samalla tavalla, kun lehdet maantuvat, jos makaavat liian kauan maassa paikallaan.


Illalla luettuani Frozen-prinsessalle pitkän iltasadun (tällä hetkellä luvun alla Supermarsu lentää Intiaan, joten menee monesti lukijalla iltasatu hihittelyksi), pääsen jonottamatta suihkuun ja sen jälkeen voin rauhassa katsoa Hottiksia, Paratiisihotellia tai jotain muuta laadukasta ajankohtaisohjelmaa. Kun miehiä ei ole talossa, on ruoan kulutus minimissään, tiskikonetta ei tarvitse pyörittää edes kerran päivässä, eikä pyykkivuori kasva normaaliin tahtiin. Koira nauttii siis aivan kohta hänen mittakaavassaan gourmet-tason päivällisen, kun valmistamani kanaperunakiusaus ei ota millään loppuakseen muilla keinoin. Itsehän en syö lihaa, joten nautin tänään lounaaksi kaksi Bebe-leivosta. Eikun ainiin, kyllähän kävin lounaallakin yksin ulkona syömässä. Sen lisäksi olen kävellyt paikallisessa kauppakeskuksessa päästä päähän aina välillä heräten ajatuksistani. Ainiin se himalajan kristallisuola! ..mutta tää on vaatekauppa! Eikun käännös ympäri ja uusi yritys.



Että ihan hirveen rankkaa.





Ilona

Kriisistä kriisiin

Edellinen lainalapsi on saateltu pois ja seuraava jo muuttanut taloon. Pikkuruiset vauvanvaatteet niin odottivat valmiiksi viikattuina kaapissa uutta käyttäjää ja minä malttamattomana odotin, että pääsisin lepertelemään jollekin minityypille tuituitui ja nuuskuttelemaan tuoreen vauvan tuoksua.


Mies yrittää aina kovasti tiputella minua alas vaaleanpunaisista lainavauvakuumehöyryistä - Miten sä hullu haluat vapaaehtoisesti pilata yöunesi? Miten sä niitä vauvoja aina vaan haluaisit, kun nehän on hullun vaikeita? Sanokoon mitä sanoo, olen parantumaton vauvanarkkari (suomenna: voisin hoitaa lainavauvoja vaikka aina ja koko ajan. Ja tui tui vielä päälle.)


Niin soi kuitenkin eräänä päivänä puhelin pullan leivonnan tiimellyksessä. Vielä samana iltana meille tupsahti Frozen-prinsessa. Tiiätkö on pinkkii, glitterii ja Frozenii.


Aina jaksan hämmästellä sitä, kuinka nopeasti kriisissä tulevat lapset omaksuvat olon ja elon uudessa perheessä. Kuinka sana koti voi saada uusia merkityksiä muutamassa päivässä, kuinka uni voi tulla niin nopeasti illalla ja kuinka täpäkästi omat mielipiteet osataan ja uskalletaan uusille aikuisille kertoa. Urheita tyyppejä.





Ilona

Päivän supersäästövinkki

Etsimme miehelle laadukasta talvitakkia. Mies asetti takille kolme kriteeriä. Takin tulisi olla lämmin, tummansininen ja siinä pitäisi olla karvareunuksinen huppu (joo o). Kun kaksi pihiä yhdistää viisaat ja pihit päänsä yhteen ja lähtee shoppailemaan, on lopputulos herkästi laiha. Seilasimme paikallisen kauppakeskuksen vaateliikkeet kahteen kertaan läpi ja lähdimme kotiin tyhjin käsin. Ostamattajättämispäätöstä siivitti ajatus "Kyllähän on kuitenkin olemassa se vanha ja kylmä talvitakki."


Ajaessamme kotiin ja pohtiessamme kauppoihin jätettyjä hienoja talvitakkeja, minulle syttyi lamppu ja aloitin miehelle - Hei arvaa mitä. Mullahan on se tummansininen superlämmin untuvatakki, jossa on karvareunuksinen huppu.


Hetken päästä kävelimme koiran kanssa iltalenkillä. Miehellä oli päällään talvitakki, joka pesi mielestämme hienoudessaan ja istuvuudessaan kaikki ne kaupoissa kokeillut ja kauppoihin jätetyt lukuisat takit ja täytti kaikki miehen talvitakille asettamat kriteerit. Totesin takin olevan miehen päällä toki hiukan naisellinen. Mies totesi takaisin, että on käsittänyt metroseksuaalisuuden olevan nykyään ihan normaalia ja hykerteli samaan hengenvetoon, että tuntuu kuin hän olisi juuri saanut jostain ylimääräiset 300 euroa.


Pikku sivuseikaksi jää vielä kysymys, mitä takkia minä käytän kovilla talvipakkasilla.. se jääköön kuitenkin sen ajan murheeksi.


Ja nyt se päivän säästövinkki. No se on tietysti;
Hanki samankokoinen puoliso.




P.S. Eikä tuo takki muuten ole ensimmäinen asia, jonka mies on sosialisoinut tai perinyt minulta.

Ilona

Hanki unelma

Olin erään ystäväni tukena mukana hänen ensimmäisellä psykologikäynnillään. Käytyämme pikakelauksella läpi hänen elämässään koetut haasteet ja pulmien paikat käänsi psykologi keskustelun aika pian unelmiin. Hän esitti ystävälleni kysymyksen -  Onko sinulla unelmia?


Niin. Unelmathan vievät ihmistä eteen päin. Kun on unelmia, on jotain, mitä tavoitella. Kun on jotain mitä tavoitella, on jotain minkä vuoksi elää.


Toiset unelmat ovat realistisia ja toiset taas epärealistisia. Ne realistisemmat ja jossain määrin tavoiteltavissa olevat unelmat ovat niitä, joita kohti kannattaa puskea. Voit toki unelmoida lottovoitosta, mutta luultavasti viikko toisensa jälkeen petyt tarkistaessasi lottorivin. Loppujen lopuksi koko touhu käy lannistavaksi ja haistatat pitkät unelmallesi miljoonien voittamisesta.


Kun unelmat ovat konkreettisempia ja hieman helpommin saavuteltavissa olevia, on niiden tavoitteleminen elämässäsi eteen päin vievä voima. Näinpä jos joskus unohdut pyörimään kehää ympäri tai suunta on kadoksissa, voit palauttaa mieleesi unelmasi ja lähteä kulkemaan kohti niitä.


Psykologilla ystäväni tajusi, että hänen elämästään on jäänyt kokonaan puuttumaan unelmat. Minä taas tajusin, että minulla on elämässäni ollut useampiakin isoja unelmia, jotka ovat pikkuhiljaa yksi kerrallaan toteutuneet. Olen saanut lapsen. Olen omistanut kodin useista eri osoitteista, joissa olen aikanani haaveillut asuvani. Teen työtä ja elän elämää, jollaisesta haaveilin varovaisesti jo vuosia ennen oman lapseni syntymää. Asun omassa puutalossa, josta olen haaveillut luultavasti koko elämäni.


Monta vuotta olen unelmoinut pidemmästä irtiotosta, reissusta jonnekin kauas. Lentoliput talveksi on jo ostettu ja reppureissu ystävän matkassa on siis vihdoin toteutumassa.


Yksi on näköjään vielä toteutumatta. No kaikki aikanaan.





Ilona

Opetus

Pidän kovasti opetuksista. No koska ne nyt sattuvat olemaan opettavaisia. Ja koska poikani sattuu olemaan sen ikäinen, että ymmärtää jo paljon, on minusta mukavaa välillä päästä toteamaan - Mitähän se äiti sanoi?

Eräänä päivänä äiti ja poika olivat viettämässä äiti-poika-laatuaikaa. Odotellessaan sirkuksen alkamista, pyörähtivät he pienessä putiikissa. Poika näki putiikissa tiimalasin, jolla voisi mitata yhden tunnin kestoisen ajan. Poika pyysi saada tiimalasin.

Tuo linjakas kaunis esine miellytti toki myös äidin silmää, mutta turha mikä turha, joten - Ei.

Poika pohti josko hän voisi ostaa tiimalasin omilla rahoillaan, kun on säästänyt aina saamansa rahat eikä ole ostanut rahoillaan itse mitään. Mutta - Ei. Et sä tarvitse sitä kulta.

Poika jatkaa pohtimista ja kertoo kuinka kovasti hän kuitenkin tahtoisi ostaa tiimalasin. - Ei. Ei osteta sitä ainakaan nyt. Voidaan pohtia asiaa ja tulla sitten tänne vaikka takaisin vielä.. 

Äiti tiesi, etteivät he tulisi enää takaisin samaiseen kauppaan. Niin tiesi poikakin. Niin he jatkoivat matkaa, unohtivat tiimalasin ja viettivät mukavan illan sirkuksessa.

Kaksi päivää myöhemmin äiti avasi keskustelun pojalle - Muistatko sen tiimalasin? Tahtoisitko sen vielä? Olisiko kannattanut ostaa se?
Poika vastaa hetkeäkään empimättä ei. Äiti pörröttää pojan päätä ja jatkaa tiskikoneen tyhjentämistä.

Ilona

Överit (Banoffee- ohje)

Perjantain kunniaksi Banoffee-ohje tuosta nuin. Tässä kehittelemässäni ohjeessa kondensoitua maitoa ei tarvitse keitellä tuntitolkulla, vaan toffee on valmis 15 minuutissa.

Pohja:

- 15 kpl Digestive- keksejä

- n. 70 grammaa sulatettua voita

Täyte:

- 1 purkki kondensoitua maitoa

- 1 dl sokeria

- 4 dl kuohukermaa

- 3 banaania

Koristeeksi:

- suklaarouhetta, keksimuruja tai banaania (kanelia)

1. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. 

2. Laita leivinpaperi irtopohjavuokaan. Murenna keksit (esim. irtopohjavuoassa juomalasin pohjaa avulla käyttäen). Sekoita keksien sekaan sulatettu voi ja painele keksi-voi-seos irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille.

3. Paista keksipohjaa uunissa 5 minuutin ajan. Jäähdytä.

4. Sekoita purkillinen kondensoitua maitoa ja 1dl sokeria paistinpannulla. Keitä toffeeseosta paistinpannulla 10-15minuuttia koko ajan sekoittaen kunnes seos sakenee ja paksunee. Anna jäähtyä hiukan ja kaada toffee keksipohjan päälle. Anna jäähtyä kunnolla.

5. Leikkaa banaanit viipaleiksi ja vaahdota ja mausta kerma sokerilla.

6. Lado ensin kerros banaaneja jäähtyneen toffeen päälle. Levitä seuraavaksi puolet kermasta banaanien päälle. Lado kerman päälle kerros banaaneja ja levitä tämän jälkeen loput kermat kuorrutteeksi.

7. Koristele suklaalla, banaaneilla tai keksinmuruilla ja kanelilla.

P.S. Tänään sattuu olemaan onneksi viikon paras päivä ja PPP, eli Perjantain Perinteinen Pesis. Ryhmärämä painaa pelaten pari tuntia Korson hoodeilla. Nuorin kentällä olija on 3-vuotias ja vanhin taitaa olla ylittänyt 65 vuoden iän. Täysillä tietty eikä armoa anneta.

Kyllä luulisi jalan nousevan muutaman kakkupalan energiamäärällä. Oho. Ja taitaa olla karkkipäiväkin.

Ihkuu ja makeeta viikonloppuu sullekin! 

Ilona