Kerro terveiset lapsille

Alkukesällä se oli vielä etäinen ja saavuttamaton. -Voisinkohan mä?


Kesällä siitä naljailtiin ystävän kanssa miehelle -Joo sitten me vaan mennään.


Loppukesää kohden ääni muuttui hieman vakavamman tiedustelevaksi -Voisinkohan mä oikeesti?


Alkusyksystä neuvoteltiin jo varovaisesti -Kaksi viikkoa on ihan liian lyhyt..olisko kuukausi paha?


Syyskuussa klikkasin itselleni lennot Siem Reapiin ja paluulennon 23 päivän päästä yksin kotiin Bangkokista. Päätin alkaa käyttää hiusten, kasvojen ja vartalon pesuun yhtä ja samaa palasaippuaa.


Marraskuun alussa istuin sairaanhoitajan vastaanotolla ja jännitin neuloja. Minulle annettiin Hepatiitti-yhdistelmärokotteen ensimmäinen osa.


Kaksi kuukautta ennen lähtöpäivää ilmoitin reissuaikeistani sosiaalityöntekijöillemme. Miehelle luvattiin töistä palkatonta vapaata, jotta hän voisi tarvittaessa hoitaa matkani ajan meille sijoitettuja lapsia. Mikäli sellaisia silloin olisi.


Muistilistallani luki:
- Passikuvat viisumia varten
- Wilma-tunnukset miehelle
- Hanki luottokortti


Marraskuisena iltana olimme päättäneet tavata ystävien kanssa matkan suunnittelun merkeissä. Iltapäivällä lähetin whatsapp-ryhmäämme viestin - Tuli vauva. Mut ei se haittaa. Nähdään silti - tervetuloa meille! Edellisen hoitolapsen lähdöstä oli muutama päivä ja olin nyt viimeistään ajatellut alkaa toden teolla paneutumaan matkan suunnitteluun ja matkavarusteiden pohtimiseen. Niinhän luulin.


Joulukuussa kolme viikkoa ennen lähtöä löysin vihdoin omaan selkääni sopivalta tuntuvan rinkan. Rinkka oli viininpunainen ja alennuksessa puoleen hintaan.


Hoitovauva ei ollut hetkeäkään paikallaan. Tein pakastimeen valmiiksi yhdeksän rasiallista nakkikastiketta, viisi rasiallista jauhelihakastiketta, litran pinaattikeittoa ja kolme tomaattikastikerasiaa. Mies sanoi - Hyvin sä vedät.


Ostin rautakaupasta kuusi metriä narua, jolle voisi ripustaa pyykkejä kuivamaan. Sitten rannalla. Pohdin tarvitaanko moskiittoverkkoa, linkkuveistä ja vaijerilukkoa rinkalle? Entä henkivakuutusta?


Kaksi viikkoa ennen matkaa kävelin vakuutusyhtiön konttoriin ja hankin matkavakuutuksen.


Kaksitoista päivää ennen lähtöä kuulimme, että vauva olisi meillä varmuudella vielä tammikuussa.


Viikko ennen matkaa kirjoitin muistilistan, jossa luki:

MUISTA OSTAA
- linkkupuukko
- rahavyö
- 18 in 1 - saippua
- semmonen superohut matkapyyhe
- niskatyyny/puhallettava


MUISTA PAKATA
- lippis
- kuumemittari, laastareita, särkylääkettä
- taskulamppu
- kamera ja laturi
- pikkupuhelin + laturi
- älypuhelin + laturi
- aurinkolasit
- muutamat piilolinssit
- korvatulpat
- vakuutuspaperi
- lentoliput
- passikopiot
- pesulappu
- palasaippua
- konjac sponge
- kynä
- käsidesi, puhdistuspyyhekitä
- snorkkelit ja räpylät?
- kangastossut?


MUISTA KOPIOIDA SÄHKÖPOSTIIN
- kuvat matkustusdokumenteista
- puhelinnumerot
- vakuutuspaperit
- kuva passista


Mies seuraili pakkaussuunnitelmiani ja totesi - Rambo lähti viidakkoon pelkän veitsen kanssa. Et sä tarvii muuta, kuin veitsen.


Kuusi päivää ennen lähtöä heräsin aamulla aikaisin pojan kömpiessä kainalooni. Selasimme aamuhämärässä puhelimen näytöltä linkkuveitsiä ja retkityynyjä. Poika kysyi - Miks sä äiti lähdet? Vastasin, että joskus äitienkin pitää päästä ja silitin pojan päätä.


Ostin ruokakaupasta kaksi paketillista wc-paperia, 30 äidinmaidonkorvike-tetraa ja 40 hedelmäsosepurkkia, jotka järjestelin kauniisiin riveihin tuvan kaappiin. Siirsin miehen puhelimeen vauvan äidin ja mummien sekä työntekijöidemme puhelinnumerot.





Kuusi yötä lähtöön
Ilona