Mies lanseerasi kesällä uuden termin. Lyhytlomalainen.
Koska minä olen miehen näkökulmasta lomaillut tammikuusta lähtien, hän laskee lomani kestäneen kahdeksan kuukautta. Tammikuussahan meiltä lähti edellinen kriisisijoitettu vauva uuteen pitkäaikaiseen perheeseensä ja jäin tauolle vastaanottoperhetyöstä. Tämän tauon aikana olen ollut vastuussa vain 9-vuotiaan pojan ja teinin "hoitamisesta". Ja talomme remontoinnista ja kotitöistä, kaupassa käynnistä ja kaikesta, mikä liittyy arjen pyörittämiseen kotona.
Niin no. Olen minä kyllä tainnut lomailla jokaisen mittapuun mukaan. Eipä tämä arjen pyörittäminen tehden asioita, joista tykkää, ole nimittäin kovin kuormittavaa ollut. Ja lomaa tai töitä, ei ne kotityöt siitä paletista katoa.
Joka tapauksessa. Mies normaaleine työkuvioineen vietti kuukauden pituisen kesäloman. Kuukausi lomaa vastaan kahdeksan kuukautta lomaa - kuukauden pituinen lomailija on lyhytlomalainen. Koska lyhytlomalaisen loma on lyhyt, pitää siitä ottaa kaikki irti. Näin ollen lyhytlomalaisen tarpeet saattavat mennä välillä elämäntapalomailijan ohitse.
Mutta niin koitti sekin päivä, kun minun vastaanottoperhetyöhön paluu alkoi häämöttää ja lomaa oli jäljellä enää kuukausi. Kaiken logiikan mukaan siirryin siis lyhytlomalaiseksi. Tähän sellainen kyyneleet silmissä naurava hymiö.
Mitä tekee lyhytlomalainen juhlimisen, rannalla makailun, huonekalujen kunnostuksen ja pihatöiden lisäksi?
Lyhytlomalainen pakkaa makuupussin, ruokaa, marjapoimurin, bikinit ja teltan mukaan ja lähtee yöksi metsään. Kahtena viikonloppuna peräkkäin. Ystävän kanssa, ilman lapsia. Hän keskustelee syvällisiä myöhään yöhön, syö suklaakuorrutettuja kuivahedelmiä, peseytyy järvessä, ui lumpeiden seassa, kuuntelee loputonta hiljaisuutta, vähän jännittää nukkumista keskellä ei mitään, poimii marjoja pimeän tuloon ja aloittaa aamun marjojen poimimisella. Nauttii joka hetkestä ja palaa taas virkistyneenä kotiin.
Ja jos säästä puhutaan, on lyhytlomalaisen säälomat olleet mitä mainioimmat. Aurinko on paistanut noin joka päivä.
Ilona
Kuulostaa mahtavalta!
VastaaPoistaPitäisköhän ottaa vielä kolmas viikonloppu perään :)
PoistaTähän sellanen sydämet silminä hymiö.
VastaaPoistaJoo !!!
PoistaOnnea, iloa ja voimia taas vastaanottoperheeksi! Arvostan työtäsi jota teet parhaillaankin teinin muodossa <3 Olen edelleen blogisi lukijana täällä taustalla, harvoin vain muistan/ehdin kommentoida. :)
VastaaPoistaps. Täällä elellään kohta viisikuisen pikkuisen, niin rakkaan pojan kanssa uutta arkea kotiäitinä. Ihanaa, välillä väsyttävää, kuitenkin palkitsevaa. Poju on ollut tyytyväinen ja ( muiden äitien kertoman mukaan, minullahan ei ole vertailupohjaa ;) ) helppo tapaus. Hän on suloinen otus suurine pöllön silmineen ja hymykuoppineen <3 -M
Hei taas M-
PoistaSä olet yksi lukijoista, joka pysyy mun mielessä aina. Välillä mietin näes, että mitähän sille ja sille kuuluu, kun ei ole hetkeen kommentoinut :)
Ja sä tulet aina mieleen, kun käytän Kreikasta tuotuja saippuoita ;)
Kiva, kun jaksoit kommentoida ja kerroit kuulumisia.
Ihanaa äiti-poika-arkea teille sinne!
Oi, olipas kiva kuulla, että olen jäänyt mieleen :') Tiiäkkö, mäki muistan aina saippuoista sinut ja miehellekin olen postauksiasi välillä ääneen lueskellut, joten hänkin "tietää" kuka on "se keskeneränen" :D
PoistaKiitos! -M
Ei vitsi en muista koska olisin nukkunut viimeksi teltassa. Varmaan joskus lapsena. Silti muistan hyvin miltä teltan sisällä tuoksuu ja miltä tuntuu herätä kun aurinko alkaa lämmittää telttaa. Ja miltä kuullostaa kun hyttyset inisee, eikä tiedä tuleeko ääni teltan ulkopuolelta, vai sisältä. Ihan huipulta kuullosti sun viikonloput :)
VastaaPoistaJoo ja miltä tuntuu kivi tai käpy retkipatjan alla teltassa maatessa!
PoistaSen verran kermapeba mä kyllä olen, että olisin kaivannut tyynyn mukaani. Tai sitten se on vanhuus.
Teltassa nukkumiseen on olemassa vain yksi oikea paikka - metsä !! Festareille en suostu sen kapistuksen kanssa menemään, se on kaameaa. Metsässä se on luksusta. Tahtoisin myös pitkästä aikaa.
VastaaPoista