tiistai 13. elokuuta 2013

Aikaa vain






Kun ihmisellä on ylimääräistä aikaa, saa se tekemään erilaisia asioita. Asioita, kuten viettämään aikaa kierrätyskeskuksissa ja kirpputoreilla, haahuilemaan  netin syövereissä, muuttamaan huonekalujen järjestystä kodissa (usein), haaveilemaan sisustusaisoista, pohtimaan elämää ja sen erilaisia ilmiöitä. Minun tapauksessani ylimääräinen aika sai myös perustamaan blogin. Tässä sitä ollaan.

Elämästä, kodista, sisustamisesta, vanhoista asioista ja pienistä havainnoista siis.



Ainiin, miksi sitä aikaa on? Koska olen arjenrakastaja ja teen töitä kotona. Töinä mitä ihanimpia nyyttejä - pieniä tuhisevia lainavauvoja (toimimme vauvojen vastaanottoperheenä).



Käykää sisään ja jääkää pidemmäksikin aikaa!


Ilona

15 kommenttia:

  1. Mäpäs aion nyt korkata tuoreen blogin kommentit :D Ootan innolla minkälaiseks tää kehkeytyy! Ja pyydän heti postausta, jossa käsittelet tota sun työtä.

    VastaaPoista
  2. Hei Sonja ja tervetuloa!
    Kerron jossain vaiheessa lisää työstäni. Tämähän on oivallinen kanava lisätä ihmisten tietoutta asiasta ja saada ihmiset kiinnostumaan - tarve sijaisperheistä kasvaa nimittäin koko ajan!

    VastaaPoista
  3. Blogisi vaikuttaa juuri sellaiselta mitä kaipaan piristämään esim. tällaisia sateisia päiviä. Olipa hyvä että eksyin paikalle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa Hietzu! Tää lähtee Kierrätyskeskukseen ja SPR.n Konttiin sadepäivän iloksi ;)

      VastaaPoista

      Poista
  4. Kuulostaa mielenkiintoiselta tuo työsi, en ole kuullutkaan vastaavasta. Ja blogisi näyttää jo nyt ihanalta. Vaikea uskoa, että olet juuri aloittanut. Itsekin aloitin kesälomalla blogin kirjoittamisen, ja toivon löytäväni siihen aikaa jatkossakin, kun ei ole enää opintoja työn ohella. Ja kohta alkaa äitiysloma! :) Kivasti tietysti kuvittelen silloin olevan aikaa kun olen kahden kanssa kotona! heh...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pyrkimyksenä on hoitaa mahdollisimman moni sijoitettu lapsi perheissä lastensuojelulaitosten sijaan. Mitä pienempi lapsi, sitä tärkeämpää on, että hänelle pystytään tarjoamaan rauhallinen arki ja pysyvät hoitajat (joka on laitosolosuhteissa mahdotonta). Kun lapsi tarvitsee äkillisesti turvallisen paikan, sijoitetaan hänet vastaanottoperheeseen, jossa lapsi on selvittelyjen ajan (kunnes vanhemmat saavat asiansa kuntoon tai kunnes lapselle löydetään pitkäaikainen sijaisperhe). Näin pähkinänkuoressa :)

      Ja kiitos!

      Jospa sitä aikaa riittää sinulla hetken tietokoneen ääressä oloon vaikka onkin vauva tulossa. Tai riippuu tietysti vauvasta :)
      Itse en jaksa viettää aikaa koko päivää lattian tasossa ja tietokone, mikäs muukaan, on oivallinen tapa päästä hetkeksi "pois" (vaikka vauva olisikin hereillä).

      Poista
  5. Onnea uudelle blogille! Minä kiinnitin aivan ensimmäisenä huomion sun "logoon". Väritys, fontti ja nimi jotenkin natsaa. Tasapainoinen kokonaisuus. Ja tämä sun vauvahomma pakotti kommentoimaan! Mua kiinnostaa sijaisperhe- yms. jutut. Ei vielä ajankohtaista, mutta ehkä joskus tulevaisuudessa. Elämästä kun ei koskaan tiedä...

    -Riikka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos käynnistä ja tervetuloa uudelleen.

      Jos sylissä on tilaa, mutta ei jostain syystä koe "tarvitsevansa" perheenlisäystä, on tämä lyhytaikaisena perhehoitajana toimiminen oivallinen vaihtoehto. Pysyy vauvakuume loitolla, kun saa hoitaa pieniä ja jos vauvakuume välillä meinaisikin hiipiä, pitää jatkuva univaje sen kuitenkin tarpeeksi kaukana :)

      Poista
  6. Onnea uudelle blogille! Ja kiva, että kävit jättämässä kommenttisi blogiini ja löysin tieni tänne! Ja tulen uudelleenkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa Aniliini! Käynkin usein blogissasi kurkkimassa, mutta huono tapa jättää kommentoimatta :(

      Poista
  7. tällaista lukee sitten mielellään varsinkin näin pimenevinä syysiltoina! kiitos :)

    VastaaPoista
  8. Hei, Tirsoista löysin luoksesi :) ja hyvältä näyttää, tulen toistekin.

    Ja voi miten arvokasta työtä teet! Mieheni on lastensuojelutyössä, yksityisessä nuorisokodissa ja hänen siskonsa pienten lasten vastaanottokeskuksessa eli hiukan olen sivusta seurannut tuon alan työkuvioita. Itse hoidan sitten sitä toista elämän ääripäätä, ikäihmisten parissa on vierähtänyt kymmenkunta vuotta ja tykkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Kiva kun löysit :) ja kiitos samoin, teet myös arvokasta työtä!

      Ilona

      Poista
    2. Niinpä teen, kiitos :) Mietin tuossa seiniä maalatessa, että jäi itseltäni kirjoittamatta se tuohon :)

      Poista

Kiitos!