Vuolukivitakan muutos ei-niin-vuolukivitakkamaiseksi

Seuraa vuolukivitakan muutosprojekti epävuolukivitakkamaiseksi, sarjassamme kestävän kehityksen remontointia pienellä budjetilla.

Ai siis mitä? No sitä, että omistaessasi vuolukivitakan, voit jättää ajatukset lekan ja muiden purkuvälineiden esille ottamisesta. Sen sijaan ota esille maalausvälineet. 

Kuinka harmillista onkaan, että vanhan talomme vanhat alkuperäiset tulisijat on aikanaan purettu. Eräiden tietojen mukaan talossamme on toiminut ennen vanhaan leipomo. Oletan, että tuon nykyisen tuvassa olevan takan paikalla on siis aikoinaan ollut valtaisa leivinuuni, jossa on leivottu leipää kylän väelle. Niin ja mitä kyseisellä paikalla oli ostaessamme talon? Tuo 80-ja 90-lukujen ilmentymä, harmaa, ankea, suuri kivikasa, also known as vuolukivitakka.

Taas kerran oli dynamiitti mielessä. Ennen purkutuomion antamista päätin kuitenkin antaa takalle mahdollisuuden. Tuntui hölmöltä, turhamaiselta ja epäekologiselta lähteä purkamaan toimivaa takkaa vain tehdäkseen tilalle uusi. Ja olisihan se kerrassaan uusavutonta, jos takkamuurarin tyttärelle menisi sormi suuhun takka-asioissa.

Takan vasemmalla puolella oli tiiliseinämä ja se yhdessä haitarioven kanssa muodosti kaapin, joka kätki sisälleen lämminvesivaraajan (eli tuon tummanvihreän pömpelin, jota ei jonkun neron päähänpistosta ole tuttuun tapaan piilotettu saunaan lauteiden alle, vaan tuvan nurkkaan). Hökötys luonnollisesti purettiin.

Takan takana oleva muuri oli valkoinen ja takan edustalla oleva laatoitus beige.

Sanoinko jo YÄK!!?

Okei. Vihdoin asiaan. Mitä tehdä rumalle vuolukivitakalle?

Purkaa, rapata, pinnoittaa laatoilla vai jopa maalata? Kuinka mikään aine kestäisi irtoamatta ja rapistumatta liukkaan vuolukiven pinnasta? Entä mitä tapahtuisi vuolukiven pinnan kuumetessa ja lämmön mahdollisesti laajentaessa kiveä?

Hetkisen asiaa pohdittuani ja googlea selattuani päätin tehdä jotain rohkeaa, jota moni muukin oli pohtinut tekevänsä, mutta jättänyt tekemättä. Päätin yrittää maalata vuolukivitakan.

Hieman lisää googlea ja löysin vuolukivitakalle tarkoitetun pinnoitteen, jolla takan saisi valkoiseksi. Hienoa - valmis tuote kehitetty minun tarpeeseeni! Ja hieman lisää googlea. Että mitä? Vuolukivitakan pinnoitussetti kustantaisi 400 euroa!? Kiitos, mutta ei kiitos. Tuolla hinnalla opettelisin vaikka itse muuraamaan takan itselleni.

Ei tuo tuosta kyllä rumemmaksi voi muuttua. Hieman takkamuurari-isän konsultointia ja lopullinen päätös. Syteen tai saveen. Maalaisin takan silikaattimaalilla. Se on kiviainespinnoille soveltuva hyvin lämpöä kestävä kuivuttuaan hieman elastinen maali. 

Niinpä:

1. Irrotin takkaluukun.

2. Hioin vuolukiven pinnan kevyesti, jotta saataisiin maalille aikaan parempi tartuntapinta. Hiomalla takan pinnan lähti vuolukivelle tyypillinen hieman öljyinen ja liukas pinta pois.

3. Maalasin takan yhteensä kolmeen otteeseen. Maalausten välillä annoin takan kuivua aina yhden vuorokauden. Maalaamiseen käytin pensseliä ja telaa. Takan saumakohdat maalasin pensselillä ja muun pinnan maalasin ja tasoitin pienellä 10 cm leveällä mohair-telalla, joka oli juuri sopivan ketterä ja siro työväline takan maalaukseen. 

4. Annoin takan kuivua, kiinnitin luukun ja valmis.

Käyttämäni maali on Weberin silikaattimaalia, jota voidaan sävyttää serpo-värikartan sävyillä (värikartassa 36 eri sävyä). Maali kestää muistaakseni 120 asteen lämpötilan.

Maali on pysynyt takan pinnassa moitteettomasti. Se ei ole lohkeillut, rapissut, kulunut, eikä kupruillut takkaa lämmittäessä.

Ainiin ja paljonko maksoi? Tasan nolla euroa. Käytinpä nimittäin isän silikaattimaalin maalipurkin pohjia. 

Takan viereen lämminvesivaraajaa peittämään suunnittelin komeron, jonka isä rakensi valitsemastani helmipaneelista. Komero tehtiin kattoon saakka ja näin lämminvesivaraajan päälle saatiin mahdutettua hylly sekä yksi tanko henkareille. Verhon taakse onkin kätketty silitysrauta, miehen bodausvälineet, eli käsipainot, koiranruokasäkki, muutama paketillinen wc-paperia sekä koko perheemme kaikki kausivaatteet.

Takan takana olevan muurin maalasin vaaleanharmaaksi, jotta valkoinen takka pääsisi paremmin oikeuksiinsa.

P.S. Onhan se vähän matala, edelleen vähän ruma, siinä on ruma luukku, se on väärässä paikassa eikä se ole leivinuuni. Mutta olkoon.





Ilona