keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Väliaikakatsaus










Niinhän mä julistin huhtikuun alkupuolella, etten osta mitään koko huhtikuun ja toukokuun aikana. Ajattelin, että en osta mitään kun en tarvitse mitään. Enkö sitten ole tarvinnut mitään? Kyllä olen huomannut tarvitsevani moniakin asioita. Mutta olenko ostanut? En. Ostanko tarvitsemani asiat kesäkuussa, kun ostolakkoni loppuu? Ehkä.


Niin. Ajatushan ei toki ole kituuttaa kahta kuukautta ostamatta mitään ja olla muka-niin-eko. Ja sitten painella toukokuun loputtua kesäkuun alussa kauppaan ja rykäistä mukaan kaikki se, mitä ei lakkopäissään ole pystynyt edellisinä kuukausina hankkimaan.


Tarkoitus on saada itseni miettimään, tarvitsenko tosiaan uusia tavaroita vai selviänkö ilman? Kun ei suin päin painele kauppaan ostamaan sitä, mitä luulee tarvitsevansa, saattaa luovia asiassa eteen päin jollain muulla tavalla tai jopa unohtaa tarpeen ja pärjätä ilman. Ja maailma pelastuu. 


Mitä olisin tähän mennessä tarvinnut ja harkinnut ostavani,  jos en olisi ollut lakossa?


- 10 litran sangallisen ämpärin, jonka kanssa keikkuisin talon tikapuilla ämpärissä vettä ja toisessa kädessä vanha tiskiharja, jolla kuuraisin ränneistä ja tikapuista pinttynyttä moskaa pois.

- Toisen 10 litran ämpärin, johon olisin laittanut siman käymään.

- Pienen puutarhalapion ja kuokan kukkapenkkien penkomista ja kasvien istutusta varten.

- Yhden uuden haravan.

- Puutarhaletkun pihan ja kasvien kastelua varten

- Pojalle syntymäpäivälahjan

- Pojan opettajalle Marimekon ystävämyynneistä valmiiksi jonkun lahjan kevätjuhlia varten

- Kierrätyskeskuksesta bongaamani kivan vanhan jakkaran (mitä mä edes teen kierrätyskeskuksessa katselemassa, jos en tahdo ostaa mitään!?)

- Uudet mustat sormikkaat itselleni vanhojen ollessa auttamattoman rikki.

- Pimennysverhot. Aamut alkavat aivan liian aikaisin valon tunkiessa sisään makuuhuoneeseen pitsiverhojen läpi.

- Haulikon. Saako omalla pihalla aamuisin kukkoa leikkivän fasaanin ampua ja laittaa pataan?



Luovittu on:


- Rännit ja tikapuut ovat pesemättä, mutta reipastuessani aion valjastaa ämpärin tilalle edellisen kodin roskavaunusta repäistyn biojäteämpärin.

- Simankäymisastian lainasin vanhemmiltani, niin kuin edellisinäkin vuosina ämpäritarpeissani.

- Puutarhaa olen hoitanut ikivanhalla isolla rautalapiolla ja käsin.

- Olen hyväksynyt, että vanhasta Fiskarsin haravasta harvenee joka haravointikerralla muutama oranssi piikki ja näin ollen haravointiteho laskee kuin lehmän häntä. Tämän hyväksyttyäni en ole uutta haravaa kaivannut.

- On ollut kostea kevät ja puutarhaletku olisi ollut joka tapauksessa tarpeeton.

- Annoin pojalle syntymäpäivälahjaksi 15 euroa. Ei hän loppujenlopuksi olisi tavaroita toivonutkaan.

- Marimekon ystävämyyntien sivuuttaminen teki kipeää. Perinteenäni on ollut käydä Ystävämyynneissä ja ostaa sieltä päiväkodin tädeille/eskarin tädeille/opettajille jokin laadukas muistaminen ja kiitos kuluneesta lukukaudesta. Opettaja saakoon tänä keväänä kuohuviinipullon.

- En mä olisi sitä kierrätyskeskuksesta löytämääni jakkaraa tarvinnutkaan. Ihan oikeesti. Joudun jo nyt sijoittamaan osan huonekaluistani kylmään ulkovarastoon (nyyh).

- Sormikkaita lainaan aina salaa teiniltä, joka ei näköjään sormikkaita enää huhtikuussa käytä.

- Pimennysverhojen puutteessa vedän aamuisin tyynyn naamani eteen ja silmieni suojaksi. Hieman kuuma ja vähähapekas vaihoehto.

- Se oli vitsi. En mä mitään haulikkoa oikeasti käyttäisi. Pitää päästää joku aamu Rossu-kettuterrieri pihalle kukonlaulun aikaan. Siis fasaanin laulun.




Näillä näkymin todellinen tarve on siis vain makuuhuoneen pimennysverhoilla. Niin ja kesän tullen TOIVOTTAVASTI puutarhaletkulla. Yksi helteinen ja kuiva kesä kiitos!!  Mä en niin tajua, kuka urpo on voinut tällaisia asioita viime heinäkuussa kirjoittaa? (klik)





Ilona





10 kommenttia:

  1. Voih, kiitos päivän nauruista (ja ei kiitos siitä, että vauva heräsi pyrskähdykseen).

    Lapsena järkytyin kuin serkkuni "Kaitsu" (meidän perheen junttivitsien kohde), tuli ampumaan puutarhassa, omenapuiden alla lymyilevän jäniksen. Joka vuosi. Pari vuotta sitten Kaitsu toi lapsuudenkodin pihaan myös fasaaneja, jotka nekin sitten syksyllä ampui. Nykyään sitä huomaa vieraantuneensa tästä maalaismeiningistä. :D

    Mut hei, jos tarviit jeesiä niiden fasaaneiden kanssa niin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi pupua. Toisaalta ymmärrän Kaitsun tilaajaakin. Puput taitavat nimittäin tehdä pahaa omenapuille. Ainakin taimille.

      Poista
  2. Hei, onpa ihana blogi ja kirjoitustyyli. Olen ollut lukijasi jo jonkun aikaa ja nyt vasta laitan kommenttia. Niiin super ihana poikkeus kilpavarusteluissa blogeissa, joita en enää pystykään lukemaan. Erotut massasta ja omaat mielestäni todella kauneudentajua ja omaa tyyliä. Hei älä koskaan ikinä muutu, pysy aina tuollaisena kuin nyt oot. Olen kovasti viime aikoina miettinyt kertakäyttökulttuuria sekä siihen liittyvää ihmisten tyhjyyttä sekä osittain itsetunnon heikkoutta. Uskallan veikata ,että sinulla ei näiden asoiden kanssa vaikeuksia. Oliko se edellinen postaus tähän järkyttävään lasten synttäriralliin osallistumisesta. Itsekin teen töitä vähävaraisten perheiden kanssa ja tiedän mitkä paineet pelkät synttärikemut voi nykyvanhemmille aiheuttaa. Enkä tarkoita, niinkuin et varmaan sinäkään, että näiden järjestämisessä olisi mitään tuomittavaa, rajansa vaan kaikella. Oikein ihanaa ja rentouttavaa kevättä sinun supersuloiselle pojalla ja käske sen fasaanipojan alkoittamaan laulunsa ihmisten aikaan.
    Anu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Anu!
      Olipa kaunis ja mieltä lämmittävä palaute. Kiitos siitä.
      Lupaan yrittää olla muuttumatta ainakaan huonompaan suuntaan ;)

      Asioita on kyllä eri hyvä pohtia ja tiedostaa. Usein se johtaa johonkin. On muuten tuloillaan blogiin lähiaikoina aikas kiva juttu liittyen kaikenlaiseen sisäiseen pohdintaan ja tutkiskeluun. Jätä ihmeessä puumerkkisi myös silloin :)

      Poista
  3. :):) Minä ajattelin ensin, että ostoksethan on tarpeellisia ja siten hyviä ostoksia - mutta kuinka vallan hienosti sinä ratkaisitkaan asiat ilman ostoa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sepä se. Mä nimittäin ajattelin jokaisen kohdalla myös, että tarpeellisia. Sellaisten tuiki tarpeettomien asioiden ostamisen olen nimittäin lopettanut jo aikoja sitten.

      ..mutta yllätyin tosiaan itsekin, kuinka sitä pystyy tsemppaamaan tässäkin asiassa vielä hurjasti.

      Poista
  4. Oon huomannut, että aikalisän ottaminen ostoksia tehdessä tosiaankin toimii. Parissa viikossa suurin osa himotuksista on jo ehtinyt unohtua. Muutenkin ostamattomuudesta tulee tosi hyvä fiilis. Sitä kohti siis :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei hyvä!
      Ja niin tulee. Hyvä fiilis ostamattomuudesta! Voisi kuvitella, että samalla tavalla hyvä fiilis, mitä joku hakee ehkä ostamisesta. Ja tääkin homma koukuttaa :D

      Poista
  5. Jes! Ihana inspiroiva Ilona ♥

    Mä oon pohtinut myös ostamista ihan eri tavalla (osin sun innoittamana, kiitos ♥ ) Kaikkihan alkoi sillä vaatteiden ostamista koskevalla ihmiskokeella viime syyskuussa. Sitten se levisi turhan tavaran hävittämiseen (myyty / annettu pois 145 tavaraa). Olen huomannut, että ostamisen välttely on tehnyt hyvää. Se ajatusmaailma on levinnyt vaatteista muihinkin tavaroihin. Turha jää hankkimatta yhä useammin.

    Tänään muuten luin lehdestä, että suomalainen ostaa keskimäärin 13 kiloa tekstiilejä (vaatteita ja kodintekstiilejä) vuodessa. Huh huh !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo. Se on hirvittävän surullista, että me tämän ajan ihmiset kulutetaan maapallon varat ja rikkaudet alta aikayksikön ja kaupan päälle muutetaan maapallo vielä kaatopaikaksi!

      Poista

Kiitos!