Väliaikakatsaus

Niinhän mä julistin huhtikuun alkupuolella, etten osta mitään koko huhtikuun ja toukokuun aikana. Ajattelin, että en osta mitään kun en tarvitse mitään. Enkö sitten ole tarvinnut mitään? Kyllä olen huomannut tarvitsevani moniakin asioita. Mutta olenko ostanut? En. Ostanko tarvitsemani asiat kesäkuussa, kun ostolakkoni loppuu? Ehkä.


Niin. Ajatushan ei toki ole kituuttaa kahta kuukautta ostamatta mitään ja olla muka-niin-eko. Ja sitten painella toukokuun loputtua kesäkuun alussa kauppaan ja rykäistä mukaan kaikki se, mitä ei lakkopäissään ole pystynyt edellisinä kuukausina hankkimaan.


Tarkoitus on saada itseni miettimään, tarvitsenko tosiaan uusia tavaroita vai selviänkö ilman? Kun ei suin päin painele kauppaan ostamaan sitä, mitä luulee tarvitsevansa, saattaa luovia asiassa eteen päin jollain muulla tavalla tai jopa unohtaa tarpeen ja pärjätä ilman. Ja maailma pelastuu. 


Mitä olisin tähän mennessä tarvinnut ja harkinnut ostavani,  jos en olisi ollut lakossa?


- 10 litran sangallisen ämpärin, jonka kanssa keikkuisin talon tikapuilla ämpärissä vettä ja toisessa kädessä vanha tiskiharja, jolla kuuraisin ränneistä ja tikapuista pinttynyttä moskaa pois.

- Toisen 10 litran ämpärin, johon olisin laittanut siman käymään.

- Pienen puutarhalapion ja kuokan kukkapenkkien penkomista ja kasvien istutusta varten.

- Yhden uuden haravan.

- Puutarhaletkun pihan ja kasvien kastelua varten

- Pojalle syntymäpäivälahjan

- Pojan opettajalle Marimekon ystävämyynneistä valmiiksi jonkun lahjan kevätjuhlia varten

- Kierrätyskeskuksesta bongaamani kivan vanhan jakkaran (mitä mä edes teen kierrätyskeskuksessa katselemassa, jos en tahdo ostaa mitään!?)

- Uudet mustat sormikkaat itselleni vanhojen ollessa auttamattoman rikki.

- Pimennysverhot. Aamut alkavat aivan liian aikaisin valon tunkiessa sisään makuuhuoneeseen pitsiverhojen läpi.

- Haulikon. Saako omalla pihalla aamuisin kukkoa leikkivän fasaanin ampua ja laittaa pataan?



Luovittu on:


- Rännit ja tikapuut ovat pesemättä, mutta reipastuessani aion valjastaa ämpärin tilalle edellisen kodin roskavaunusta repäistyn biojäteämpärin.

- Simankäymisastian lainasin vanhemmiltani, niin kuin edellisinäkin vuosina ämpäritarpeissani.

- Puutarhaa olen hoitanut ikivanhalla isolla rautalapiolla ja käsin.

- Olen hyväksynyt, että vanhasta Fiskarsin haravasta harvenee joka haravointikerralla muutama oranssi piikki ja näin ollen haravointiteho laskee kuin lehmän häntä. Tämän hyväksyttyäni en ole uutta haravaa kaivannut.

- On ollut kostea kevät ja puutarhaletku olisi ollut joka tapauksessa tarpeeton.

- Annoin pojalle syntymäpäivälahjaksi 15 euroa. Ei hän loppujenlopuksi olisi tavaroita toivonutkaan.

- Marimekon ystävämyyntien sivuuttaminen teki kipeää. Perinteenäni on ollut käydä Ystävämyynneissä ja ostaa sieltä päiväkodin tädeille/eskarin tädeille/opettajille jokin laadukas muistaminen ja kiitos kuluneesta lukukaudesta. Opettaja saakoon tänä keväänä kuohuviinipullon.

- En mä olisi sitä kierrätyskeskuksesta löytämääni jakkaraa tarvinnutkaan. Ihan oikeesti. Joudun jo nyt sijoittamaan osan huonekaluistani kylmään ulkovarastoon (nyyh).

- Sormikkaita lainaan aina salaa teiniltä, joka ei näköjään sormikkaita enää huhtikuussa käytä.

- Pimennysverhojen puutteessa vedän aamuisin tyynyn naamani eteen ja silmieni suojaksi. Hieman kuuma ja vähähapekas vaihoehto.

- Se oli vitsi. En mä mitään haulikkoa oikeasti käyttäisi. Pitää päästää joku aamu Rossu-kettuterrieri pihalle kukonlaulun aikaan. Siis fasaanin laulun.




Näillä näkymin todellinen tarve on siis vain makuuhuoneen pimennysverhoilla. Niin ja kesän tullen TOIVOTTAVASTI puutarhaletkulla. Yksi helteinen ja kuiva kesä kiitos!!  Mä en niin tajua, kuka urpo on voinut tällaisia asioita viime heinäkuussa kirjoittaa? (klik)





Ilona