Muutama viikko yhteiseloa tirppojen kanssa takana. Fiilis on kuin ympärivuorokautisella perhepäivähoitajalla..tai vähintään junnujoukkueen erotuomarilla. Mielenrauhaa etsitään värityskirjoista, kuulosuojaimia on ikävä monta kertaa päivässä, kymmeneen tulee laskettua useasti ja tiskikoneen tyhjennys tuntuu ylelliseltä omalta ajalta.
Vaikka elo ja arki tirppojen kanssa on välillä vähintäänkin uuvuttavaa, on se myös palkitsevaa. On mahtavaa huomata lasten käytöksessä edistysaskeleita päivittäin. Kuinka totisista ja hymyilemättömistä lapsista kuoriutuu pikkuhiljaa nauravaisia. Kuinka kiukkukohtausten pituus lyhenee. Kuinka sisarusten yhteisten riidattomien leikkihetkien pituus kasvaa. Ja kuinka monen tunnin nukuttamisiin ja iltajuoksuihin tottuneet lapset osaavat rauhoittua ja nukahtaa kymmenessä minuutissa. On myös liikuttavaa kuulla biologisilta vanhemmilta kiitosta ja tehdä töitä hyvässä yhteisymmärryksessä, niin, että kunnioitus ja arvostus on molemminpuoleista.
Lempeää lujuutta, päämäärätietoisuutta, hellyyttä, huumoria ja rajoja. Niistä on arki lainalasten kanssa tehty.
Ilona
Kyllä just näin on ! <3
VastaaPoista♡
PoistaVoi sitäpä! Toisinaan (usein tai aina on aika rajusti sanottu?) tuntuu siltä, että sitä juoksee päin tiiliseinää seitsemän kertaa päivässä ja puhe menee kuin synkkään pimeyteen kailottaisi. Sitten kuitenkin lopulta miettii, että haluan lisää tätä ja kovinkaan montaa päivää en toiseksi vaihtaisi. On se ihmisen mieli aika kummallinen.
VastaaPoista-Pappadiippa
Meillä nämä tirpat ovat tosin sen verran pieniä,että meno voisi tuntua lähes samalta olisivatpa sitten omia tai toisten lapsia. Tämän ikäisten kanssa arki kun aina noudattaa tietynlaista kaavaa..
PoistaViikon loma muuten lapsista juuri takana (ikkunaremonttiloma) ja paluu arkeen tapahtunut. Jotenkin tuon loman jälkeen vaan ei ole kovin levännyt olo. Eilen olin vielä kattoa maalaamassa pari minuuttia aikaisemmin, kuin lähdin hakemaan lapsia kotiin lomitusperheestä :D