maanantai 29. elokuuta 2016

Lohturuokaa




Mies soitti minulle töistä kotiin. Aloitti vähän vienosti ja kysyi kuulumisia. Jatkoi - Mikä kotona on ruokatilanne? Mä oon jotenkin vähän väsynyt ja kaipaisin nyt sellaista lohturuokaa.


Minä - Ööö..?


- Niin siis älä yhtään ymmärrä väärin. Mä kyllä arvostan tosi paljon niitä sun laadukkaita kasvismössöjä, joita olet lähiaikoina meille niin antaumuksella tehnyt. Mut tieksä kun joskus kaipaa sellasta lohturuokaa?


Minä - Ööö.. No mä otin just tänään teille pakkasesta sitä jauhelihakastiketta sulamaan, että saatte välillä liharuokaakin.


- Jauhelihakastiketta!!!Joo, joo, joooo! Se on hyvää lohturuokaa!!! Kiitos!



Ennen jauhelihakastiketta on kyllä kutsuttu meillä ihan perusruoaksi. Lohturuoaksi mä saattaisin itse määritellä jonkun hieman..no..lohduttavamman. Ja ei ehkä niin ruokaisan? Vaikka niinkuin purkillisen Ben&Jerrys-jäätelöä tai pussillisen juustonaksuja.


Ei siinä mitään, lohdullista, että pakastimesta sattui löytymään juuri tänään vanha jauhelihakastikkeen jämä. Ja ei siinä myöskään mitään - lohturuokansa kullakin.





Ilona





2 kommenttia:

  1. Ihana! Olen kyllä sun miehen kanssa samoilla linjoilla - makaronilaatikko, pasta bolognese tai kylmäsavulohipasta olisi varmaan joitain mun lohturuokia. En osaa sanoa, mikä niistä tekee erityisen lohdullisia, mutta yhdistäviä tekijöitä on ainakin a) tuttuja, kotoisia makuja lapsuudesta (joskin reseptit aikuiseen makuuni tuunattuja ja jauhelihan tilalla kasviskorviketta) b) ruokia, jotka eivät ole meillä tavanomaisia arkiruokia, koska puoliso ei oikein siedä niitä TAI makaronilaatikon kohdalla paistoaika on niin pitkä, että tavallisena arki-iltana ei jakseta nälissään odotella sen valmistumista c) paljon hiilihydraatteja - herkullisinkaan salaatti ei ole samalla tavalla lohturuokaa.

    Ben & Jerry's, Polly-karkit tai balsamicosipsit on herkkuja, mutta eivät ne samalla tavalla lohduta, kuin jotenkin oikealla tavalla kolahtava täyteliään täyttävä kotiruoka. Ehkä myös päivät, joiden jälkeen kaipaan lohturuokaa, ovat sillä tavalla kuluttavia, että on henkisen lohdutuksen tarpeen lisäksi ihan tosi kova nälkä. Helppo siis miellyttää - tässä suhteessa. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla on kyllä hyviä pointteja. Joo tuttuus, toisaalta tavanomaisesta arjesta poikkeavuus ja nälkä.
      (Note to self: Maksalaatikko!)

      Kyllähän mä ymmärrän, että kun lihansyöjä ei ole nähnyt lihaa lautasellaan aikoihin, alkaa sen arvo nousta ja tuo harvinainen "herkku" alkaa tosiaankin tuntua lohturuoalta.

      Poista

Kiitos!