Vähäks oon ihana

Eikö tulekin välillä sellainen "vähänks oon ihana"-fiilis? Silloin, kun tekee jotain oikein pyyteetöntä ja tahtoo ilahduttaa toista?


Kun vaikka neljän tunnin avantosavusaunasession jälkeen on kuolemanväsynyt ja olisi h-e-t-i (!!!) valmis untenmaille, niin valvookin vielä kolme tuntia hakeakseen pikkujouluista kyytiä toivoneen miehen puolilta öin kotiin.


Kun vääntää vaihtelun vuoksi miehelle ja pojalle kanakastiketta ja riisiä, vaikka kasvissosekeittoa tekemällä olisi päässyt helpommalla.


Tai kun purkittaa miehelle viikon työlounaat valmiiksi ja kirjoittaa purkkeihin miehen nimen ja ehkä vielä viikonpäivät.





Silloin voi nyökätä itselleen ja olla sillain, että joo - kyllähän mä oon aika ihana. Ainakin välillä.





P.S. Ja jos ei heti tule vuolaita kiitoksia, niin tietysti ajatus "tajuais nyt olla kiitollinen prkl!". 
Että se siitä pyyteettömyydestä.





Ilona