Ei niin paskaa, ettei jotain hyvääkin

Jet lag painoi päälle armottomalla voimallaan. Silmät painuivat kiinni, eikä edes uni tuntunut auttavan tähän ennenkokemattomaan olotilaan. Onneksi universumi kuuli pyyntöni ja lähetti viikonlopun luokseni juuri oikeaan aikaan ja bonuksena kuivakaapissa olevat sushi-kamat muistuttivat minua olemassaolollaan. Vauva, teini ja mies olivat lähteneet yökylään ja viettäisimme perjantai-iltaa pojan kanssa kahden.


Päätimme nauttia äiti-poika-laatuaikaa sushien ja elokuvaillan merkeissä. Niinpä sushien valmistus, ajo kylälle elokuvavuokraamoon ja ajo kotiin. Vatsan kurniessa ääneen saapuminen lihapatojen (edit. kasvispatojen) ääreen tapahtui juuri oikeaan aikaan. Pöydän kattaminen. Eiku hetkinen, Japanilainen soija on loppu.


Eiiiih. Mitä me nyt tehdään!!?  Ultrasupermegaponnistelu takaisin kylälle ja kauppaan vai soijattomat sushit? Okei. Ei tässä mitään. Mennään käymään kaupassa. Toivottavasti siellä on sitä hyvää soijaa. Sormet, kädet (ja silmät) ristissä ajo kauppaan. Ole luottosoija kaupan hyllyllä, ole pliis! Ajo kotiin. Paskaa soijaa hyvien sushien kanssa.


No mut ei se mitään. Katotaan se leffa. Pojan hartaasti toivoma Kätyrit esiin ja levy laitteeseen. Mitä päivitystä tää pyytää? Ai ei toimi. No tehdään se päivitys. Ai tarvii nettiyhteyden eikä meillä ole langatonta nettiä. No katotaan tietokoneen kautta? Kannettavan tietokoneen virittely olohuoneeseen, kone päälle ja levy sisään. Miks tää ei lähde pyörittämään tätä ja sylkee tän levyn vaan koko ajan pois!?


- Äiti. Ei se mitään. Kyllähän meillä on jotain leffoja nauhallakin. Katotaan vaan niitä ja unohdetaan toi.


Lopputuloksen äiti ja poika vierekkäin sängyllä yhteisen huovan alla hyviä irtokarkkeja mutustellen huonon leffan hyville vitseille nauraen tuumaavat -Aika putkeen meillä taas meni. 




Ilona