Onneksi olin ehtinyt tutustua vauvaan jo muutaman kuukauden ajan ennen tulevaa koitosta ja pystyin luottamaan siihen, että kaikki menee hyvin ja pärjäämme. Omasta työstä pois jääminen tuntui hyvältä. Olin loman (vai sanoisko tauon) tarpeessa.
Ensimmäiset pari päivää tuntuivat melko pitkiltä ja tuntui, että ei oikein ehdi mitään. Ensimmäinen viikko oli raskaampi. Havahduin öisin vauvan ääniin, enkä nukkunut hyvin. Pakkanen paukkui -30 asteessa ja yhtäkkiä kaikki oli vastuullani. Päivä kerrallaan mentiin ja aina vauvan päiväunien aikaan lösähdin sohvalle kaikkeni antaneena. Kropaltakin näköjään ottaa aikansa tottua uuteen tilanteeseen.
Nyt 2 viikkoa myöhemmin huomaan, että hommat ovat rullanneet mukavasti ja viikko mennyt loistavasti. Ihanat aamut takkatulen ääressä. Minulla kahvimuki kädessä, vauvalla purulelu suussa hymyilemme toisillemme. Päivällä rauhalliset kävelylenkit ja illalla muutama tunti omaa aikaa. Tähänhän voisi oikeastaan tottua.
Muiden lasten apu on ollut arjessa korvaamatonta minun hoitaessa vauvaa. Täytyy toki myöntää, että vaimoehdokkaan pakkaseen valmistamat ruoat ovat jeesanneet myös paljon. Ei tarvitse olla koko aikaa vääntämässä ruokaa.
Se, että vaimoehdokas lähti reissuun pitkäksi aikaa. Olin vain iloinen hänen puolestaan..että pääsi muihin maisemiin vähäksi aikaa.
Omalta osalta on tuntunut, että alkoi nauttia arjesta ja sen tuomista jutuista eri tavalla, kuin ennen. Toisaalta olen tajunnut että omakin työ on aika rankkaa. On ollut kiva olla kotona pidemmän aikaa. Vauva on helppo tapaus ja kaikki sujuu niin hyvin että omat voimavarat eivät joudu koetukselle. Hienoa tehdä hommaa, jolla on merkitystä ja joka palkitsee. Omassa työssä ei aina tunnu samalta. On jännä nähdä kun palaa takaisin leipätyöhön, minkälaisia ajatuksia syntyy - tuleeko kaipuu päästä pois?
Kaiken kaikkiaan on ollut hienoa oppia ihan perusarjen pyörittämistä yksin. Monissa jutuissa auttaa hyvä ennakointi ja organisointi.
Ikävä meillä on tietenkin kova, mutta terkkuja vaimoehdokkaalle: voit jatkaa matkaasi vielä toisen kuukauden. Hyvin me täällä vedetään.
Mies
Mahtavaa :) Ja suuri hatunnosto, keskeneräisen Ilonan rinnalla on selkeästä mahtava keskeneräinen Mies.
VastaaPoistaVau! Asenne on teillä molemmilla niin hieno tuota työtä ja kaikkea kohtaan! Tätä blogia on ollut hieno seurata, ootte mahtavia! ★
VastaaPoistaMahtavaa kuulla! Ja hei tuo otsikko on jo kerrassaan loistava, tekstistä puhumattakaan. Hyvää toisenlaisen arjen jatkoa teille sinne! Lasten kanssa aika juoksee, joten kuukausi on ohi ihan hetkessä.
VastaaPoistaTähän tykkäyspeukku ISOLLA kirjoitettuna :) Hyvin te tosiaan vedätte!
VastaaPoistaJa kaikkeen jo edellä kommentoituun lisäten : mahtava kuva
VastaaPoistaHei mahtava homma! Upeeta, että oot päässyt fiilistelemään toisenlaista arkea. Se kuulostaa melkein leppoisalle, vaikka voi kuvitella, että yh-aika, monta lasta ja vanha talo ei ois ihan helppo yhdistelmä. Tuntuu että nää tällaiset talvet on melko haasteellisia noin niinkuin vanhojen talojen kannalta. Siinäkin on oma hommansa aina putkien, lumien ja lämmitysten kanssa. Tsempit sinne siis.
VastaaPoistaMä muuten tulin tästä tekstistä ja otsikosta ihan hyvälle tuulelle:) Te ootte kyllä upee tiimi.
Hyvin te vedätte! :)
VastaaPoistaTutunkuuloisia ajatuksia, vaikka täällä kirjoittaa nainen ;) Oma yksinäinen vetovastuuni johtui miehen kuukauden työmatkasta, aika lailla muuten vuosi sitten. Olin silloin pari pv viikossa töissä ja lapset niiden työtuntien ajan isovanhempien kontolla. Lunta tietenkin tupsahti välillä kunnon määrät ja mietin, missä välissä sitä linkoan, kun lasten kanssa sitä hommaa ei voinut turvallisuussyistä tehdä (no illlala sitten lasten nukahdettua) ja vähän jänskäsi myös, kun miehen isän asunto 45 km päässä oli myös kontollani oman talovanhuksemme lisäksi (muistaakseni siitä ei onneksi ollut paljoa vaivaa silloin). Muutama eläin lisäksi. Aluksi oli tosiaan ihan uupunut ja tuntui vain suorittavan kaikkia hommia, mutta siitä se sitten lähti rullaamaan.
VastaaPoistaYksinollessa myös sai onneksi jotenkin paremmin tartuttua toimeen. Varmaan se, kun tietää jo etukäteen, että eipä niitä välttämättömiä hommia ole kukaan muukaan tekemässä. Olenkin miettinyt, että joskus se nimenomaan on raskain asia, että odottaa, että toinen tulisi jakamaan hommia, mutta sitten toisella puoliskolla meneekin ylitöiksi ja joutuukin sitten itse hoitamaan homman ns. yllättäen.
Siihen kantsii myös varautua, että voi vähän ottaa kupoliin, kun paluun aika koittaa. Menee hyvä systeemi taas uusiksi ;) Vaikka kyllä se kuitenkin kokonaisuudessa oli positiivinen asia, että se mies sieltä työmatkalta palasi, ei sillä.
Hienoa! Mutta eipä siitä ollut varsinaisesti epäilystä jotteiko hyvin sujuisi.
VastaaPoistaOsoittaa myös isoa luottamusta kumppanilta että malttaa jättää moneksi viikkoa.
Tällaisessa vaihdossa kaikki voittavat, luulisin.
Meitsi kiittää miehen puolesta kaikkia. Ja pyytää miestä kohteliaasti vastaamaan itse teille ihanille kommentoijille :)
VastaaPoistaTapahtunee aikanaan.
no siinähän se jo asia tulikin. luulen että on enemmän naisten juttuja tuo "vastaaminen vastaukseen" ja sellaisten odottaminen :))
VastaaPoistaNo niinhän se tuli.
PoistaItse pidän bloggaamisessa tärkeänä juuri vuorovaikutusta lukijoiden kanssa ja siksi kommentteihin vastaaminen on ainakin mun prioriteettilistan kärkipäässä :)