Minulle on hiipimässä kuume. Se v-kirjaimella alkava. Tiedättekö, kun kirpputorilla alkaa hypistellä niitä kirkkaanvalkoisia vaatteita koossa 50cm?
Saan päivin ja öin hoitaa vauvaa. Hoivata ja helliä. Antaa niin paljon rakkautta hänelle kuin ikinä vain voin. Sitten iskee selittämätön ilmiö. Hoivata lisää. Enemmän. Montaa kerralla.
Ruusunpunaisissa haaveissani työntelen toista vauvaa vaunuissa, kun toinen kiikkuu samalla tyytyväisenä kantorepussa. Ulkona paistaa aurinko ja elämä soljuu rauhallisesti eteen päin. Kotona valmistan itselleni lounaaksi salaatin samalla, kun katselen vauvojen keskinäistä jokeltelua olohuoneen lattialla. Välillä syötän molempia yhtäaikaa sylissä pitäen. Illalla laitan vauvat nukkumaan, istahdan sohvalle ja pohdin kuinka ihana päivä taas on takana.
HERÄTTÄKÄÄ MUT!
Kun aloitin miehelle - Mulla on vauvakuume. Mies totesi, että hän on viisi vuotta puhunut toisen lapsen hankkimisesta ja nytkö se pitäisi sitten heti saada, kun rouvalle iskee kuume. - Ei, ei. Ei sellainen kuume! Ei omaa vauvaa. Vaan hoitovauvakuume! Mies totesi, että ja sitten sä oot kohta ihan rikki. Mutta kyllä hänelle sopii. Poika sanoi, että tilataan vaan toinen vauva, mutta mistä niitä oikeastaan tilataan?
HERÄTTÄKÄÄ MUT!
Ilona
Mitähän tähän nyt sanoisi. Minä vaan ihailen tuota sinun itsevarmuutta ja tahtotilaa, hoivaamisen tarvetta ja hääräilyä, kykyä nauttia. Että sulta jos keltä se onnistuisi varmasti :) Mutta jos nyt jotain herättävää haluat kuulla, niin ystävällä on kaksoset, ja ihan noin auvoista se ei ole ollut :)
VastaaPoistaToisaalta kun unohtaa ruusunpunaiset haaveet ja ajattelee realistisesti..niin ne on just noi monikkoperheet , joiden takia myös mä voisin selvitä ;) ..että joku muukin on selvinnyt.
PoistaItse asiassa edellisessä työssäni työskentelin mm. uupuneiden äitien kanssa ja näin hyvin läheltä mitä se raskas arki voi pahimmillaan olla.
Ja tosiaan kyllähän itsekin olen väsynyt työssäni välillä (siitä ajattelinkin seuraavaksi kirjoittaa postauksen). Mutta se on osa normaalia elämää.
No nää on näitä..nää kuumeet. Niille ei voi mitään. Sen sijaan sille voi,antaako kuumeilun johtaa johonkin ;)
Hyvä pointti. Niinkun mä sanoin - sulta jos keltä se varmasti onnistuisi ja vielä tuollainen rautainen asenne messissä :)
PoistaNää siun postaukset ihanasta vauvaelämästä aiheuttaa pientä sivuoireilua. Tänne on nimittäin salakavalasti rantautunut se oikea V-kuume..Voi vee. Oma vauva-aikani kun oli suoraan alakerran kuumimista tuoneloista - silloin käytiin porteilla. Ehkä oon unohtanu sen? Ehkä olen saanut voimaa? Ehkä oon tullu höperöksi näistä postauksista (hmmmmm....)? Tai ehkä järkeilen? Nyt tai ei sitten koskaan? Ikä, työelämä, ensimmäinen aloittaa vuoden päästä koulun, voisin olla kotona? Kamalaa, laskelmoivaa? Vai onko tää sitten vaan se onnentila?
VastaaPoistaEhkä luen seuraavan postauksen tarkkaan.
:D :D :D hei mahtavaa.
PoistaKotona oleminen, kun yksi lähti ensimmäiselle luokalle kouluun, oli kyllä aikasen mukava juttu. Kyllähän nyt jo sen takia yksi vauva kannattaa pyöräyttää ;)
Nyt jos joskus!
HEI!!! Missä oli se jarru ja herätys?? :D
PoistaTui tui. Vauvat on ihania. Mieti niitä pieniä sormia ja varpaita. Sitä tuhinaa ja tuoksua. Sitä avuttomuutta ja tarvitsevuutta. Tui tui tui. Se olis ihana.
Poista;) ;) ;)
Minä, vanha, jo mummo-ikäinen ihminen olen saanut myös v-kuumeen. Haluaisin myös tietää mistä niitä vauvoja voisi tilata. Minulle kyllä riittäisi yksikin sillä ei vanha kahta jaksa kerrallaan hoitaa ja mielellään tuo yksikin saisi olla yönsä hyvin nukkuva. Tällä viikolla avaan kyllä sydämeni ja kotini ovet jälleen kerran vieraille sossuille ja pieni toivonkipinä on että ehkä vielä heille kelpaisin hetkiseksi vauvoja hoitamaan. Mutta mikäänhän ei ole varmaa. Samalla kun kuume vaivaa niin pakkaan itkusilmässä 2-vuotiaan tavaroita. Muuttopäivästä ei vielä varmuutta mutta perjantaina se selviää. Vaikka tämä lapsi oli erityinen ja tuntui juuri meidän perheen iltatähdeltä niin sossut ovat eri mieltä asioista. Hallinto-oikeus voi toki päätöksen muuttaa mutta toisaalta se taas pitkittää asioita. Ehkä lapsen vanhemmat luovuttavat tässä vaiheessa ja antavat asian olla. Kipeää tekee vuoden jälkeen luopua lapsesta mutta sehän on osa tätä työtäni.
VastaaPoistaMä luulen, että osasyy tähän mun houreiluun on just se, että tämä yksi sattuu nukkumaan yönsä heräämättä. Jotenkin unohtuu ne elämän realiteetit tällaisen helpon vauvan kanssa ;)
PoistaVoi sossuja. Ovat sellainen laji, ettei heidän päänsisäistä elämää voi aina ymmärtää.
Hohoo. Tilattu! Mä oon edelleen mukana, jos apukäsiä kaivataan päivisin :)
VastaaPoistaJa tosiaan, jos jollain ihmisellä voi onnistua kahden vauvan hoito ilman totaalista kaaosta, niin etköhän se oo sinä.
Mut piti HERÄTTÄÄ, ei YLLYTTÄÄ!
PoistaMä voin herättää. Kerron Onnenkeksin nykyisistä horror öistä, kun nähdään. Tää on takuulla,100%:sti, varmasti ja epäilyksettä mun vika vauva. :) Öitä lukuunottama hän on kyllä ihana vauva. Tavallista söpömpi vauva kuten hänen isoveljensä sanoo. <3 :)
PoistaAiniin, täällä se ihan oikea. Eiks se neljäs menis tossa kevyesti :D Hoh.
PoistaPilvi, Ok.n äiti voi kertoa sulle kuinka kevyesti se neljäs lapsi menee siinä. Mikä se termi oli, taloudellinen itsemurha ?!
PoistaHohoo.
Hohoo.
PoistaNo siis täällä ollaan väännetty nyt aamu yhdestätoista ton seitsenvuotiaan kanssa, vie vähintään yhden aikuisen jakamattoman huomion, plus pistää kapuloita muidenkin eloon.
Minulla oli tuollainen olo ennen Viikaria, tuntui aina syli tyhjältä. Oli kauhea ikävä jotain mitä ei ollut. Se oli kyllä ihan oikeaa vauva kuumetta, ei pelkkää hoivaa...
VastaaPoistaOi ihana Viikari, kun täytti tyhjän tilan.
PoistaHERÄTYS! Nyt alkaa mennä jo melko extremeksi! :D
VastaaPoistaKuulostaa kovin tutulta. Oletan olevani pysyvästi traumatisoitunut biologisesta lapsesta, immuniteetti vauvakuumetta vastaan toimii vielä 3,5v jälkeenkin. Mutta auta armias miten haaveilenkaan pikkuisesta lainavauvasta. Ihan vaan muutamia kuukausia.. Voi kuinka niitä tykkään hoivailla, kunhan eivät ole omaa verta ja verisidettä mukana. Ensi viikolla meille on tulossa 3v pitkäaikaisesti sijoitettu eli lienee kohtalaisen kaukana haaveet kriisivauvoista ;)
Joo jotenkin mulla ei ole kanssa mitään tarvetta saada tällä hetkellä biologisia lapsia. Mutta juuri niin kuin kuvailit, niin lainavauvojen hoivailu ♥ (kaikella sympatialla vauvojen vanhempia kohtaan, siitä mistä he jäävät paitsi).
PoistaOi onnea tulevasta perheenjäsenestä!
Ihanalta kuulostaa, mutta vauvaa kantorepussa kantaaneena ja samalla esikoista rattaissa lykkineenä varoitan vaan, ettei tee hartioille hyvää. Rattaat ja reppu on aivan mainiot menopelit, muttei jatkuvasti samaan aikaan käytettynä! :D Eli tilaa vauvan mukana joku ergonomisempi vaihtoehto liikennöintiin! :D
VastaaPoista