Se, mikä ei tapa

Kuinka paljon jaksaa vielä sen jälkeen, kun luulee voimien loppuvan?


Ihminen on aikamoisen sitkeä. Tehty kestäväksi. Oli kysymys sitten ihmissuhteista, terveydestä, työasioista tai arjessa jaksamisesta, tapahtuu väsymisen jälkeen vielä paljon.


Meillä oli kerran hoitovauva, joka itki. Vauva itki ja itki. Itku alkoi usein kuudelta illalla ja usein taputtelin ja hyssyttelin itkevää vauvaa vielä kahdelta yöllä. Muistan, kuinka käsieni lihakset olivat turtana heijaamisesta ja taputtelusta. Eivät meinanneet enää toimia, jaksaa. Muistan, kuinka nukkumaan päästyä herääminen oli uskomattoman raskasta. Vauvan maitojen sekoittelu keskellä yötä ja syöttäminen silmien painuessa kiinni tuntuivat ylitsepääsemättömiltä. Muistan, kuinka päiväuniaikaan nukkumaanmeno pelotti, koska vauva heräisi juuri, kun minä nukahtaisin. Muistan, kuinka iltaisin laitoin vauvan auton turvakaukaloon ja heijasin turvakaukaloa kahvakuulailun elein. Heilutin niin kauan, kuin jaksoin, jotta vauva olisi edes hetken itkemättä. Muistan, kuinka tuntui, että voimat loppuvat. Muistan, kuinka joka yö luulin, etten jaksa enää. Joka yö mietin kuitenkin, että kyllä sen kohta täytyy loppua, kyllä täytyy kohta helpottaa. Menetinkö jossain vaiheessa toivoni, en.


Meni syksy, talvi ja kevät. Ja kyllähän se lopulta helpotti, vauva lopetti itkemisen. Olin selvinnyt! Olin kokemusta rikkaampi ja entistä vahvempi. Kun vauvan sijoitus loppui, tarvitsivat väsynyt keho ja mieli kuukauden päivät lepoa ja toipumista. Ennen kuin ne olivat taas valmiita kohti uusia haasteita ja uusia töitä.


Kyseinen vauva oli ihan ensimmäinen hoitovauvamme. Tuon sijoituksen jälkeen on tapahtunut jotain käsittämättömän ihmeellistä. Jotain ihan kuin suunniteltua. Sitä varten suunniteltua, että jaksaisin vuodesta toiseen antaa parhaani. Ensimmäisen haastavan ja itkuisen vauvan jälkeen tuli nimittäin helppo ja mielettömän sopeutuvainen vauva. Helpon vauvan jälkeen tuli työläämpi vauva, joka vaati voimia ja jaksamista. Työläämmän vauvan jälkeen tuli taas kuin tilauksesta tyytyväinen ja helppo vauva. Tyytyväisen jälkeen tuli työläs ja superitkuinen vauva. Ja superitkuisen jälkeen tuli taas helppo ja supersuloinen supernukkuja.


Ja tässä sitä ollaan. Elossa ja jaksavana.





Ilona