tiistai 24. kesäkuuta 2014

Se, mikä ei tapa





Kuinka paljon jaksaa vielä sen jälkeen, kun luulee voimien loppuvan?


Ihminen on aikamoisen sitkeä. Tehty kestäväksi. Oli kysymys sitten ihmissuhteista, terveydestä, työasioista tai arjessa jaksamisesta, tapahtuu väsymisen jälkeen vielä paljon.


Meillä oli kerran hoitovauva, joka itki. Vauva itki ja itki. Itku alkoi usein kuudelta illalla ja usein taputtelin ja hyssyttelin itkevää vauvaa vielä kahdelta yöllä. Muistan, kuinka käsieni lihakset olivat turtana heijaamisesta ja taputtelusta. Eivät meinanneet enää toimia, jaksaa. Muistan, kuinka nukkumaan päästyä herääminen oli uskomattoman raskasta. Vauvan maitojen sekoittelu keskellä yötä ja syöttäminen silmien painuessa kiinni tuntuivat ylitsepääsemättömiltä. Muistan, kuinka päiväuniaikaan nukkumaanmeno pelotti, koska vauva heräisi juuri, kun minä nukahtaisin. Muistan, kuinka iltaisin laitoin vauvan auton turvakaukaloon ja heijasin turvakaukaloa kahvakuulailun elein. Heilutin niin kauan, kuin jaksoin, jotta vauva olisi edes hetken itkemättä. Muistan, kuinka tuntui, että voimat loppuvat. Muistan, kuinka joka yö luulin, etten jaksa enää. Joka yö mietin kuitenkin, että kyllä sen kohta täytyy loppua, kyllä täytyy kohta helpottaa. Menetinkö jossain vaiheessa toivoni, en.


Meni syksy, talvi ja kevät. Ja kyllähän se lopulta helpotti, vauva lopetti itkemisen. Olin selvinnyt! Olin kokemusta rikkaampi ja entistä vahvempi. Kun vauvan sijoitus loppui, tarvitsivat väsynyt keho ja mieli kuukauden päivät lepoa ja toipumista. Ennen kuin ne olivat taas valmiita kohti uusia haasteita ja uusia töitä.


Kyseinen vauva oli ihan ensimmäinen hoitovauvamme. Tuon sijoituksen jälkeen on tapahtunut jotain käsittämättömän ihmeellistä. Jotain ihan kuin suunniteltua. Sitä varten suunniteltua, että jaksaisin vuodesta toiseen antaa parhaani. Ensimmäisen haastavan ja itkuisen vauvan jälkeen tuli nimittäin helppo ja mielettömän sopeutuvainen vauva. Helpon vauvan jälkeen tuli työläämpi vauva, joka vaati voimia ja jaksamista. Työläämmän vauvan jälkeen tuli taas kuin tilauksesta tyytyväinen ja helppo vauva. Tyytyväisen jälkeen tuli työläs ja superitkuinen vauva. Ja superitkuisen jälkeen tuli taas helppo ja supersuloinen supernukkuja.


Ja tässä sitä ollaan. Elossa ja jaksavana.





Ilona






13 kommenttia:

  1. Niin, elämä ottaa ja antaa! Pitäis vaan muistaa se aina sen myrskyn keskellä, että kohta taas paistaa aurinko!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä. Joskus se on siellä myrskyn silmässä vaikeaa muistaa.. mutta toisaalta muistaa tai ei, niin enivei se helpottaa joskus :)

      Poista
  2. Myrskyn jälkeen on poutasää. <3
    Se on totta, että ihminen jaksaa kyllä käsittämättömän paljon, kun on pakko jaksaa.
    T. Ok:n mama

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukahan nuo nerokkaat laulun sanat on muuten vääntänyt :D

      Poista
  3. Aha. Jaahas. Edeltävä (eli ensimmäiseni ja ainut) oli se vaikeista vaikein ja nyt ihan tarjottimella tarjoillaan seuraavasta helppoa?

    Hmm. Niin odotin jarrua. Herätystä.

    Perhana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se menee. Joka toinen. Sulla ei oo siis mitään hätää ;)

      Se on muutenkin kätevä systeemi, että ensimmäinen vauva on vaikea tapaus. Sen jälkeen kestää mitä vaan..eikä elä ainakaan missään harhakäsityksissä :D

      Poista
  4. Arvostan sua! Ja teidän perhettä!

    Tuon työ tekemistä ei voi verrata moneen muuhun. Se ei kuluttaa sekä ruumiillisesti, että henkisesti. Tosin varmaan myös antaa enemmän, kun moni muu työ. Onneksi asioilla on tapana järjestyä ja teille järjestyy välillä tarvittavia huilihetkiä.

    Musta on kiva, että kirjoitat näistä jutuista. Pistää miettimään omaa elämää, muiden elämää, tarkoituksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Komppaan edellistä kommentoijaa (Lauraa)! Juuri näin. Ja minäkin arvostan.

      ps. Kiitos tuhannesti paketista! Piristi hurjana tätä flunssan rouhimaa rouvaa. Täällä ollaan kipeenä ja loma alkamassa. Perus. Noo, kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu ja kuukausi lomaa töistä tekee varmasti terää! :) -M

      Poista
    2. Kaikista raskaista hetkistä huolimatta kyllä tässä saamapuolella edelleen ollaan!

      Kiitos, kiva kun jaksatte olla kiinnostuneita. Ja aina positiivista jos onnistuu herättämään ajatuksia.

      Ole hyvä M- Kylläpä posti kuljetti kuitenkin nopeasti. Eikö nykyään ole joku systeemi, että jos sairastaa kun loma alkaa, niin kesälomaa voi siirtää sen verran eteen päin. Niinkun sairasloma kesälomalla? Vai oonko ihan hakoteillä.

      Poista
    3. Kyllä näin on, lain mukaan.
      En vaan jaksanu vaivautua hakemaan lääkäriltä todistusta, joten toivon, että tämän on vain pahanen flunssa, joka menee ohi nopeasti eikä alkulomaa liiaksi haittaisi. -M

      Poista
  5. Niin sitä kaikesta selviää, vaikka ei aina tunnukaan siltä. "Asioilla on tapana järjestyä", kaveriani lainaten . Ootte kyllä sitkeitä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä pidän kyllä kaikkia ihan normaalien lapsiperheiden vanhempia paljon sitkeämpinä kuin meitä. Tää on kuitenkin vähän tällasta huijausta, kun ei joudu sitoutumaan vauvoihin ja lapsiin sitä 18 vuotta. Ja me kun saadaan lomaillakin (vauvoista)..mikä ei normaalisti taas vanhemmuuteen kuulu.

      Että mä kyllä arvostan teitä ihan tosi paljon!

      Poista

Kiitos!