Lasten kasvattamista voisi toisaalta luonnehtia yhtä helpoksi ja yksinkertaiseksi, kuin koirien kouluttamista. Kun kiistaton laumanjohtaja on kaikkien tiedossa, on lapsilla (koirien lisäksi) turvallista olla. Kun hoivaa, huolenpitoa, rakkautta ja kuria on sopivassa suhteessa, voivat niin lapset, kuin koiratkin hyvin.
Kasvatuksessa rajojen asettaminen ei aina kuitenkaan ole niin yksinkertaista. Ei varsinkaan silloin, kun pidät huolta ja kasvatat kotonasi jonkun muun synnyttämää ja kasvattamaa teini-ikäistä. Silloin kun et ole alusta alkaen ollut hänen elämässään. Et ole vauvana kieltänyt häntä heittämästä lusikkaa syöttötuolista lattialle kymmenennettä kertaa. Et ole taaperona napannut hänen kädestään kiinni estääksesi häntä juoksemasta autotielle. Et ole ekaluokkalaisena kertonut hänelle, että varastaminen on väärin. Etkä ole yläasteelle mentäessä saarnannut hänelle tupakan vaaroista.
Ei se ole yksinkertaista silloinkaan, kun yrität kunnioittaa nuorta ja tämän iän mukanaan tuomaa itsenäistymisvaihetta. Ei silloin, kun yrität kunnioittaa nuoren toisia vanhempia ja heidän toiveitaan. Ei silloin, kun tahdot samalla olla reilu nuorta kohtaan ja samalla yrität olla menettämättä järkeäsi pohtiessasi pahaa maailmaa ja kantaessasi huolta tärkeästä ihmisestä.
Niin ja ei tietysti silloin, kun et ole koskaan kasvattanut omaakaan lastasi teini-ikäisenä.
Siinä sitä sitten pohtii, mitä itse teki 15-kesäisenä tyttönä ja millainen varaäiti sitä tahtoo olla 15-kesäiselle tytölle. Vetää rajoja jonnekin reiluuden ja turvallisuuden välimaastoon ja toivoo, että kesästä tulee nuorelle ikimuistoinen muutenkin, kuin epäreiluilta tuntuvien kotiintuloaikojen suhteen.
P.S. Olinko se minä 13-vuotiaasta lähtien festarireissuilla kavereiden kanssa kaksi yötä putkeen? Tuntien matkustamisen päässä kotoa? Ilman kännykkää? Taisin olla. Toisinaan loppui rahat kesken reissun, toisinaan nukuttiin yö makuupussissa kuolleella junaseisakkeella ja toisinaan istuttiin sukujuhlissa naama kalpeana oksennusta pidätellen, kun reissu huipentui sunnuntaiaamuisiin serkun ristiäisiin, joihin matkustettiin suoraan festarijunalla.
Ilona
Oliksä vasta kolmetoista? Nymmäenkestä. On meillä ehkä vähän vapaampaa ollut :D
VastaaPoista-pilvi
Ps. Hyvin sä vedät!
Niin sähän olit JO 15 :D
PoistaKultainen keskitie siis tässäkin asiassa, tsemppiä sinulle arjen valintoihin.
VastaaPoistaJuuri näinhän se on. Pätee aika moneen.
PoistaKun oma esikoinen o kohta 15, on ehtinyt moneen kertaan miettiä että apua minkälainen minä olin nuorena ja kuinka nuoresta asti. Silti toivoisi, että oma nuori ei ihan samaa polkua menisi - eikä tämä yksilö ole mennytkään. Paljon fiksummasti kulkee polkujaan. Mutta 2 on vielä tuloillaan tähän ikään, joten keskustelua saattaa tulla osan kohdalla enemmänkin :) Vaikka kyllä itsenäistymistä on ilmassa ja opettelua tämä on äidillekin :)
VastaaPoistaJa niinhän se kyllä on, että kaikkien on opittava omat läksynsä. Sitähän se nuoruus on meidän kaikkien kohdalla.
PoistaMä olen saanut elää villin ja vapaan nuoruuden - vastapainoksi olin kuitenkin kiltti kympin tyttö enkä pettänyt luottamusta (toki join Ofeliaa ja sähläsin, mutta you know). En tiedä miten ikinä osaan kasvattaa kapinoivan, koulusta lintsaavan teinin jos meille sellainen kasvaa, olen niin tottunut avoimuuden ja rehellisyyden toimivuuteen, ja varsinkin jos kyseessä olisi lapsi jonka kanssa sitä kunnioitusta ei ole rakennettu lapsesta asti. Tsemppiä rajojen hakuun myös varaäidille,
VastaaPoistaKyllä mä uskon, että se mahdollisuus villiin ja vapaaseen nuoruuteen lähtee kuitenkin sieltä vanhempien luottamuksesta ja sen ansaitsemisesta. Fiksu ja luotettava nuori kun on paljon mukavampi päästää sinne menoilleen, kuin kapinoiva ja haistatteleva uhoaja.
PoistaVaikka meidän teini sattuu olemaan varsin kypsää ja hyvin käyttäytyvää lajia, ei se tule silti saamaan ikimaailmassa lupaa lähteä yksin festareille. Ei varsinkaan ennen 18 ikävuotta. Sen jälkeen voidaan pikkuhiljaa alkaa keskustelemaan aiheesta :D
Vaikeita kysymyksiä! Mä olen vannonut että olisin rennompi kuin omat vanhempani, mutta nyt 10 vuotiaan kanssa huomaan silti siirtäväni samoja asenteita huomaamatta.
VastaaPoistaJotain kultaista keskitietä sitten kai. Lucka till ;)
Siis Lycka till....
PoistaRentoudessa, mitä tulee kotiintuloaikoihin ja muuhun sallivuuteen, mä tulen varmasti häviämään kasvattajana vanhemmilleni.
PoistaNo me voidaan aina vedota siihen, että maailma oli niin erilainen silloin, kun me oltiin lapsia ja nuoria ;)
Ilonaiseni ja Pilviseni : Olemme luottaneet teihin, kun olitte mielestämme sen arvoisia :)
PoistaJa enpä muista, että ihan 13 vuotiaana festareille? mutta aikas varhain kuiteskin