Ihan pihalla

Aikanaan (okei, se aika päättyi vasta reilu puoli vuotta sitten) katsellessamme taloja, harmittelin aina tonttien pientä kokoa. Tai ei oikeastaan se pieni koko, vaan se, että täällä päin kauniit vanhat tontit on lähes poikkeuksetta lohkottu osiin ja osaset myyty eteen päin. Kaikkeahan ei voi kuitenkaan saada. Ainakaan halvalla ja pääkaupunkiseudulla. Eihän?

Rakastan vanhoja kauniiksi kuluneita ja muotutuneita pihapiirejä. Kaikelle on oma paikkansa ja kaikki tuntuu olevan niin luonnollisessa harmoniassa keskenään. Lohkottujen tonttien osalta käy usein niin, että tonteille rakennetut uudet talot näyttävät väkisin paikalleen tungetuilta ja kantatilalla oleva vanha talo menettää lohkotulla tontilla osan kauneudestaan.

Törmästessäni kotimme myynti-ilmoitukseen viime vuoden lopulla, huokasin syvään. Lähes 2000 neliön tontti - mitä kaikkea tuonne tekisikään! Ja sen jälkeen mielen valtasi epäusko, eikö myyjä ole tosiaan lohkomassa tonttia? Tilaa myi kuitenkin eteen päin perikunta, jolla oli hoppu saada kaupat tehtyä. Tämän takia tontti jäi lohkomatta. Ensimmäisen näytön jälkeen alakanttiin tekemämme tarjous meni kertaheitolla läpi ja iiik - me ostetetaan talo ja saadaan oma piha!

Talven pimeimpään ja karuimpaan aikaan tehdyissä talokaupoissa ostat pihan kuin sian säkissä. Kevään koittaessa samalla, kun lumi suli, olikin mielenkiintoista seurata, mitä sitä on tullut hankittua. No hankittu oli mm. sadoittain ylimääräisiä puiden taimia, kuutiotolkulla mädäntyneitä lehtiä, risuja ja omenoita, sadoittain suuria kiviä, sammaleinen piha ja vuosien haravoimattomat pensaiden ja puiden alustat.

Mutta vastapainoksi kaikelle tuolle, joka on ollut raivattavissa ja siivottavissa, olemme saaneet myös paljon hyvää. Pihalla kasvaa kaksi isoa omenapuuta, valtavasti metsämansikoita, sadoittain ja sadoittain valkovuokkoja ja kieloja, raparperia, pioneja ja monia lapsuudesta mummolan pihalta tuttuja kukkia ja pensaita. Pihalla on myös vanha sauna, varmasti sata vuotta sitten kauniisti kaareen ladotut koristekivetykset sammalineen ja valtavat kuuset. Talo on korkealla paikalla ja iltaisin istumme rappusten edustalla keltaisilla puutuoleilla ja katsomme, kun aurinko laskee ja maalaa taivaan eri väreillä.

P.S. Niin ja onhan meidänkin tontti lohkottu. Talo on kylän vanhimpien talojen joukossa ja lääniä on aikanaan ollut vaikka muille jakaa. Lienee siis kaikkien rajanaapureidemme (joita on peräti 6) tontit olleet alkujaan yhtä tämän kantatilan kanssa.

P.P.S. Meidän minikasvimaalla kasvaa kuin kasvaakin!!

Ilona