tiistai 8. syyskuuta 2015

Minun minimalismini









Puhun (kirjoitan) paljon tavaroiden karsimisesta ja harkitusta ostamisesta. Välillä lauseiden välissä vilahtaa sana minimalismi. Mitä minimalismi sitten on, mitä se on minulle?


Minimalismista saattaa helposti saada kuvan, että se on pelkkää tavaroiden karsimista ja elämää vähemmän maallisen omaisuuden siivittämänä. Toivottavasti en ole antanut aiheesta niin yksinkertaista ja suppeaa kuvaa. Toivottavasti edes joku on nähnyt ehkä hieman tylsän ja yksitoikkoisen Älä osta mitään- paasaukseni takaa jotain laajempaa ja isompaa. Napannut kiinni ajatuksistani ja löytänyt sen kuuluisan punaisen langan. Jos punainen lanka on edelleen karkuteillä, yritän nyt auttaa löytämään sen.


Mitä se minimalismi sitten on?
Se on minulle tapa elää. Se on ajattelumalli, joka helpottaa ja selkeyttää elämääni. Vie kohti tietynlaista lopputulosta. Auttaa toteuttamaan niitä arvoja elämässä, joiden mukaan tahdon todella elää. Minimalismi olisi siis tavallaan vastaus nykypäivän ihmisten melko yleiseen arjen ongelmaan - kun aika ei riitä eikä saa aikaiseksi niitä asioita, joita todella pitäisi saada aikaiseksi?


Minimalismi muotoutuu oikeastaan kolmesta asiasta.


Ensimmäinen on vähentäminen ja karsiminen. Tarvitsemme tavaroita, mutta tarvitsemme huomattavasti vähemmän tavaroita, kuin omistamme. Kun pyrimme karsimaan turhaa tavaraa ympäriltämme, muuttuu elämämme helpommaksi ja yksinkertaisemmaksi.


Toinen minimalismin periaate on olla hankkimatta lisää turhaa tavaraa. Ensimmäinen periaate (karsiminen) vesittyy, mikäli hankit tai otat vastaan lisää tavaraa.


Kolmas periaate on laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Mitä elämältäsi tahdot? Mitä arjeltasi tahdot? Kenen kanssa tahdot viettää aikasi? Ja mihin tahdot aikasi kuluvan?
Pelkkä asioiden tärkeysjärjestykseen laittaminen ei auta, vaan sen lisäksi tarvitaan myös tekoja. Jos priorisoit esimerkiksi läheisten kanssa vietetyn ajan listasi kärkeen, mutta puhelimesi näyttö snäpchatteineen ja instagrameineen varastavat kaiken aikasi perheeltäsi, tiedät, että toteutus mättää.





Hyvää alkanutta viikkoa! Lähden tästä haravoimaan pihamaalle pudonneita keltaisia koivun lehtiä. Sen jälkeen kerään maahan pudonneet omenat ja vien ne läheiselle hevostallille herkkupaloiksi.





Ilona




17 kommenttia:

  1. Mahtavaa, varsinkin viimeiseen periaatteeseen tulisi itsellä panostaa vielä enemmän <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä auttaa esimerkiksi se, että kirjoittaa asioita ylös.
      Huomaa juuri helposti sen, että ajatus ja toteutus ovat eri asioita..

      Eikä kannata heti vaatia itseltään mahdottomia vaan aloittaa pienin askelin. Näin onnistuminen on helpompaa.

      Poista
  2. Kiitos, kiteytit minunkin ajatuksiani. :)

    VastaaPoista
  3. Ajankohtaisia ajatuksia täälläkin :). Mitään uutta en ole ostanut miesmuistiin, koska koko ajan painaa takaraivossa kaikki se, mitä on jo ennestään ihan liikaa. Vaan nyt on karsiminen hyvällä alulla ja jotenkin siihen tulee ihan sellanen himo, että pitää ihan toppuutella itseään, ettei tuu haukattua liian suurta palaa kerrallaan, koska siitä yleensä seuraa vaan turhautuminen kaiken edessä ja lopulta lamaannus. Nyt olen luottavaisella mielellä sen suhteen, että onnistun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa siltä, että siellä on varsinainen prosessi käynnissään.

      Himo kuulostaa tutulta. Liian suuren palan haukkaaminen kerralla myös. Ja turhautuminen - kyllä.
      Jos nyt puhutaan turhan tavaran karsimisesta ja siinä onnistumisessa, niin pieni pala, vaikka yksi kaappi, kerrallaan on hyvä keino. Muuten huomaa helposti olevansa keskellä kotia, joka muistuttaa kaatopaikkaa.

      Tsemppiä touhuihin!

      Poista
  4. Olet olennaisten asioiden äärellä! Tuohon minäkin olen alkanut pyrkimään, mutta olen ihan täysin vielä alussa prosessini kanssa. Kaiken tuon lisäksi olen viime aikoina muistuttanut itseäni siitä, miten tärkeää on elää tässä hetkessä ja olla onnellinen niistä asioista, mitä on, sillä minulla ja perheelläni on kaikki, mitä tarvitsemme. Se pitäisi aina muistaa ja olenkin nyt viime aikoina herännyt aamuisin kiitollisena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa siltä, että siellä ollaan tosissaan pohdittu asioita. Hienoa pohdintaa ja tuottaa varmasti lisää positiivista moodia elämään ♥

      Poista
  5. Muillakin on näköjään samoja ajatuksia kuin minullakin.

    VastaaPoista
  6. Minun kokemukseni karsimisesta on juurikin sama - meillä täällä on muutenkin ihan liikaa tavaraa ja ostamista.. jotenkin se jopa ahdistaa ja tekee ähkyä. Maailman laidalta tulee ihmisiä hädän keskeltä - josko vaikka sinne sitä liikaa antais ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ostoahdistus on ihan positiivinen juttu ;)

      Se on se, kun luulee kaiken olevan karsittu ja voi senkin jälkeen löytää kotoaan vielä kassikaupalla (auton takakontillisen tarkalleen ottaen) tavaraa lahjoitettavaksi. Meillä poika on selvästi sisäistänyt äidin asenteen ja tietynlaisen tavaroihin kiintymättömyyden.. sinne lähti parin kuukauden takaiset synttärilahjat kassissa lahjoituksena pakolaisille ;)

      Poista
  7. Allekirjoitan ajattelumallin täysin. Tosin minimalismi sanana on ehkä hieman harhaanjohtava, toisaalta en kyllä keksi parempaakaan. Minulle se edustaa ajattelua (ja toimintaa), jonka avulla elämästä (valinnoista, sisustuksesta, pukeutumisesta jne.) ei tule "vähempää" tai askeettisempaa, vaan päinvastoin selkeämpää ja sen kautta rikkaampaa ja täyteläisempää. Kun kaapissa on vain kolmet farkut, jotka kaikki istuvat täydellisesti ja joista tykkää tositosi paljon, on pukeutuminen helpompaa, nopeampaa ja tyydyttävämpää. Verrattuna tilanteeseen, jossa kaapissa on noiden kolmen lisäksi ne kaksi, jotka on ihan kivat ja kolmet, jotka ehkä mahtuvat päälle kunhan laihdun viisi kiloa. Sama pätee myös vaatekaapin ulkopuolella jokapäiväisissä valinnoissa, sosiaalisissa kontakteissa ja jopa ystävyyssuhteissa. Esim. mikä velvoittaa viettämään aikaa ihmisen kanssa, joka on ollut pitkään ystävä mutta tuntuu nykyisin vain ottavan, antamatta mitään takaisin? Hieman epäselviä esimerkkejä mutta ymmärtänet pointin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minimalismilla tosiaan usein viitataan ja se ymmärretään sisustuksen tyylisuuntana.. ja ehkä se (hieman karrikoidusti) mielletään valkoisena kotina, jossa ei yksinkertaisten huonekalujen lisäksi ole muita tavaroita.

      Ehkä oikea sana olisikin joku yksinkertaistaminen tai jotain :)

      Kyllä ymmärrän pointin ja olen täysin samaa mieltä ja noudatan samoja ohjenuoria.
      Olen muuten kirjoittanut vaatekaapin sisällöstä täällä
      http://keskenon.blogspot.fi/2014/10/ei-aivan-kapseli.html

      Tuosta postauksesta vaatekaappi on selkiytynyt entisestään ja sieltä on karsiutunut edelleen vaatteita.

      Poista
  8. Pakko kysyä kun haluisin kovasti itse myös pyrkiä samantyyliseen suuntaan ja jotenkin tietyillä osa alueilla jopa onnistunut: Mitä teet tavaroille joita karsit? Laitatko kaiken myyntiin? SPR kierrätykseen? Roskikseen? Annat jollekkin tutulle? Mun pitäisi taas syksyn kunniaksia käydä läpi kaappeja ja viedä jälleen kerran pois tavaraa, mutta mielellään johonkin muualle kuin varastoon.

    Iso asia joka aiheuttaa meillä 'tavaravyöryä' on lapset (2 ja 4v) Heillä on vielä toistaiseksi aika paljon leluja, ja tahtoisin niiiiiiin karsia, mutta en raaski. Poika on nyt innostunut legoista, joten toivon että tämä vaihe ei olisi ohimenevää, vaan että innostus vain kasvaisi iän myötä ja siten saataisiin karsia kaikki muut (junaradat, autotallit + pikkuautot).

    Tälläsiä mie täällä pohdin iltamyöhään :)

    Kiitos muuten aivan ihanasta blogista. Olen seurannut melkein ihan alusta asti ja oot kyllä ihan yks lemppari bloggareista <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa!

      Mulla on oikeastaan aika selkeä linja siinä, mitä tavaroille tapahtuu kun ne saavat lähtötuomion. Ensinnäkin tavaroihin pitää yrittää luoda sellainen suhde, ettei niihin kiinny liikaa eikä niiden perään surkuttele. Seuraavaksi toimintaa.

      Myyn oikeastaan vain arvokkaimmat jutut, kuten huonekalut. Kun alan karsimaan tavaraa, on minulle olennaista päästä tavaroista HETI eroon enkä jaksa esim. säilöä tavaroita, jotta myisin ne joskus kirpputorilla jossa ne ehkä voivat mennä kaupaksi. Näin ollen kivoimpia tavaroita tarjoan ensin kavereille ja sitten loput kierrätyskeskukseen, spr.lle, pakolaisille, venäjän katulapsille..milloin minnekin.

      Lasten leluissa kannattaa toki pohtia, mitkä lelut ovat lasten mieleen ja paljon käytössä. Jos jotkin lelut jäävät täysin unholaan tai täyttävät vain lelukoria, niin niistä on helppo luopua. Lasten on helpompi keskittyä leikkimiseen ja olemiseen, kun he eivät tee sitä lelumeren päällä, vaan voivat hakea kaapista/hyllyltä itse tietyt lelut, jotka ovat selkeästi otettavissa ja leikittävissä.

      Kannattaa katsoa tämä postaus:

      http://keskenon.blogspot.fi/2014/10/ammattijarjestaja-wannaben.html?m=1

      Tsemppiä touhuihin- ahkeruus palkitaan kyllä ja lopputulos on sen arvoista!

      Poista
  9. Tää oli erittäin hyvä avaus! Ihana sinä <3

    Toi kolmas kohta tekee mulle tiukkaa. Yritän olla liian monessa mukana. Niin monessa, ettei aiaka riitä, enkä ole missään täysillä. Nyt oon kolme viikkoa vetänyt tiukempaa linjaa koneella roikkumisen kanssa. Näkyy siinä, että blogimaailmasta on ihan pihalla, mutta paremmin on tullut nukuttua ja enemmän ulkoiltua.

    VastaaPoista

Kiitos!