Ajattelin, että olisin kirjoittanut teille The vaaleanpunaisesta kirjasta. Siitä, jonka jopa isäni on lukenut. Mikäli olet välttynyt törmäämästä ilmiöön vaaleanpunainen kirja, niin hyvin oot kyllä väistellyt. Hypetys on nimittäin luokkaa hysteria ja uskon, että kaikki, lähes kaikki, ovat lukeneet ilmiöstä jo uuvuksiin asti.
En siis ole kirjoittamassa teille tiivistelmää kirjasta, enkä kerro miten ja missä järjestyksessä kodin irtaimisto tulisi käydä läpi tai millä kriteereillä luopua tavaroista. Jos ihan pari sanaa saan kuitenkin sanoa kyseisestä aiheesta, jooko? Yritän pitää lyhyenä. Silti pieni varoituksen sananen:
HUOMIO- jos sinulla on Konmari-ähky, lopeta lukeminen välittömästi.
Itse olen vuosien ajan ollut pysäyttämätön järjestelijä, minimalisti, turhan tavaran ja kaiken muunkin ylimääräisen tehokas karsija, ostolakkoja pitävä harkitseva kuluttaja, jonka paasauksilta ja "mitä vähemmän tavaraa omistat, sitä helpompi kodissasi on hengittää"- julistuksia ehkä vähän ärsyttävyyteenkin asti jakeleva tyyppi. Vuosia sitten minuun iskenyt tavara-ahdistus ei ole ottanut laantuakseen ja koen edelleen huonoa omatuntoa ja katumusta, mikäli kannan kaupasta kotiin jotain muuta, kuin selviytymisen kannalta tärkeitä asioita.
Täytyy sanoa, että luettuani japanilaisen järjestelygurun kulttiteokseksi nousemassa olevan kirjan ja seurattuani ihmisten onnistumistarinoita ja ahaa-elämyksiä Konmari-facebook-ryhmässä olen kyllä positiivisesti yllättynyt. Sen lisäksi, että ihmiset saavat kotinsa järjestykseen ja elämä muuttuu tämän myötä helpommaksi ja stressittömämmäksi on minusta hienoa se, että kirja näyttäisi todellakin muuttavan (ja vielä huomattavan nopealla tahdilla) ihmisten suhtautumista tavaraan, ostamiseen ja kuluttamiseen. Ihmisten maailmankuva on siis kuluttamisen suhteen saanut pienen sysäyksen oikeaan suuntaan eikä me ehkä hukutakaan kaatopaikkojen alle ihan niin nopeasti, kun ennustettavissa on ollut tätä maailmanmenoa seuratessa. Jeij - peukku! Tiedättehän, pienistä puroista kasvaa suuri joki ja niin edespäin.
P.S. Omistan kyseisen kirjan ja lainaan sitä mielelläni eteen päin. Opus on käynyt jo äidillä ja isällä ja on matkalla ystävälle. Jos tahdot olla lainajonossa seuraava, niin huikkaa mulle.
Ilona
Arvaa vaan, mistä mun on pitänyt kirjoittaa :). Mutta nähtyäni kaikki tän päivän KonMari-aiheiset postaukset, päätin jättää omani väliin. Mutta sanonpahan vaan, että kun olen tässä ihan omatoimisesti raivannut kaikkea turhaa menemään ihan omalla tyylilläni ja ajatellut, että mulla ei ole nyt aikaa lukea mitään opuksia, kun pitää sen sijaan toimia, niin kyllä vaan olin liekeissä, kun hetken mielijohteesta viime viikonlopun ruokakauppareissulla ostin kirjan. Tajusin sitä lukiessani, että määhän olen itseasiassa toiminut justiinkin KonMarin periaatteiden mukaan, vaikken niistä ole mitään tiennytkään. Ja myöskin säästänyt just kaikkea siellä mainittua ihan hölmöä tavaraa (niinkuin nyt vaikkapa tyhjiä sähkölaitteiden pahvilaatikoita :D). Voi morjens, miten ihanaa ja samalla nöyryyttävää löytää itsensä sieltä teksteistä. Sukatkin on "perunoina" vetolaatikossa, mutta ne saa sentään olla. Viikkaamiset ei ole mun juttu. Enkä varmaan muista töistä tullessani kiittää kenkiä päivän hyvästä työstä tai purkaa laukun sisältöä joka päivä, mutta suurin osa kirjasta on mulle ihan täyttä totta. Erityisesti se, kuinka vapauttava olo siitä tavarasta vapauutmisesta tulee ja mihin kaikkeen ihan kummalliseen se on jo ehtinyt vaikuttaa positiivisesti. Ihan superia!
VastaaPoistaMä ajattelin, että luen kirjan ihan yleissivistyksen vuoksi :D
PoistaJa vaikka meiltä ei tavararöykkiöitä löydy eikä konmarin myötä ole paljoa tavaraa lähtenyt, niin mun mielestä pelkästään "iloa tuottavien " tavaroiden ja asioiden jättäminen elämään ja kotiinsa on vaan järjettömän hyvä ajatus/kiteytys.
Toi on just hieno juttu, että ihmiset on tosiaan liekeissä eikä sillain että plaah-onkspakkosiivota-tyyppisesti.
Miten multa on voinut mennä tuo ohi! Kirjastossa jonossa on 68 ennen minua, joten taidan etsiä sen käsiini jotakin muuta kautta. Toki jos itselleen hankkisi niin luettuaan voisi sitä lainata eteenpäin ja innostaa muitakin. Sitäpaitsi, pienen pieni kirjahyllyni kaipaa hieman vaaleanpunaisuutta tylsien värien keskelle :)
VastaaPoistaHeh. Oot vaan sattunut kulkemaan laput silmillä :)
PoistaOnnea kirjan metsästykseen!
Just tota ajattelin itsekin. Kun lukee tuon, niin tietää mistä ihmiset puhuu ja voi lähteä innostamaan muita ja siinä samalla päästä vähän auttamaan muita raivausurakoissa (nimimerkillä Kyltymätön karsija).
KonMari-asiaa, jee! Mä luin kirjan viime syksynä ja allekirjoitan kyllä elämänmullistavan taian. Ensin lähti kasoittain sitä "sinä olet nuori opiskelija joten tarvitset koko suvun vanhat rojut"-krääsää, sitten opin pitämään kodin siistimpänä ja aloin kyseenalaistaa kulutustottumuksiani, sen jälkeen meni koko rahankäyttö uusiksi ja opin säästämään säännöllisesti, ja samaan aikaan opin tuntemaan omaa arvomaailmaani ja itseäni. Tulipa minusta myös minimalisti, ja ompahan 1500 euron opintolainakin maksettu jo pois.
VastaaPoista-Mirena
Vau Mirena! Juuri tällaisia tuhkimotarinoita tuo siivousfilosofia saa aikaiseksi!
PoistaItse olen pyrkinyt karsimaan tavaraa jo vuosia, joten Konmarin lukeminen viime syksynä ei aiheuttanut mitään mullistuksia omaan ajatteluuni. Olisin kyllä toivonut, että mieheni olisi lukenut sen, ehkä hänelle olisi voinut tulla jotain ahaa-elämyksiä. Jokatapauksessa kirja oli mukava lukea ja kannusti minuakin. Kaikki Konmari postaukset on hyviä, eivät kaikki ole siitä vielä kuulleet.
VastaaPoistaMulla on sama. Ei mitään uutta elämänmullistavaa..mutta silti ihan älyttömän mielenkiintoista seurata ilmiön leviämistä ja ihmisten intoa.
PoistaAiniin. Paitsi luovuin mä Oiva Toikan lasilinnuista, jotka olin saanut anopilta..ja jotka eivät tuottaneet mulle iloa kaapin perällä.
Luettu - jotain ajatusmuutosta se hyvinkin teki, mutta toimenpiteisiin en ole itseäni saanut :D
VastaaPoistaOdota vaan, kun pääset sinne toteutuksen tasolle ja lopputuloksen myötä elämä oikeasti helpottuu.. niin kyllä se ajatusmaailman muutoskin alkaa varmasti näyttelemään suurempaa osaa elämässä.
PoistaSe on kyllä mahtava kirja, vaikka olenkin tällainen keräilijä niin olen todellakin tajunnut, että kaikkea ei voi eikä pidä säilyttää. Mutta rakkaat kokoelmani saavat silti olla rauhassa, jos ne on kunnolla järjestetty :)
VastaaPoistaNo mutta. Rakkaat huolella kerätyt kokoelmat ovat varmasti sulle niitä iloa tuottavia asioita!
PoistaKeräily ja hamstraaminen on muutenkin eri asia. Välttäkäämme jälkimmäistä :)
Voi kun olen tätä miettinyt - ja karsinut, mutta silti tuntuu, että tavaraa on liikaa. Minä olen kyllä siinä määrin vähän hölmöläinen, että muistelin esimerkiksi edellispäivänä kauluspaitoja, jotka olin laittanut kirpparille myyntiin muutama vuosi takaperin; etsin niitä laatikoista ja laukuista, eikä mistään löytynyt. Ja sitten muistin: myin ne! Voi että harmitti - vaikken ollut niitä viimeiseen viiteen vuoteen käyttänytkään. Mutta nyt olisin. Ja olen kyllä niin huono ostamaan uusia vaatteita; jotenkin uuvuttavaa ;)
VastaaPoistaJa vaikka meidän äidin varasto ja vaatekomero on aivan kaamean sotkuinen, sillä siellä on aivan kaameasti vanhaa tavaraa, osaan jotenkin arvostaa tuota säilyttämistäkin. Sieltä on löytynyt 60- ja 70-luvun vanhoja verhoja, lasten vaatteita ja vaikka mitä. Oikea tutkimusmatka, kun sinne pääsee penkomaan. Mutta tämä on sivullisen havainto: äitini on kerta kaikkisen ahdistunut asiassa useinkin. Kyllähän epäjärjestys uuvuttaa!
Nykyisin yritän vähentää kierrättämisen ja luopumisen tarvetta (mikä tuntuu vaikealle musta) sillä, että yritän ostaa vaatteita ja tavaroita, jotka oikeasti kestävät kauan - parhaimmassa tapauksessa isältä pojalle ;) Varsinkin vaatteiden osalta tämä on välillä haastavaa laadun ja muotituulten takia, mutta sisustuksessa mulla kyllä on säilynyt sama linja pikkutytöstä lähtien :D
Mutta: niin paljon on tuosta kirjasta puhuttu, että ehkä edin sen joku päivä lukaista!
Näinhän se toisaalta on, että jos kaikki olisivat aina hävittäneet kaiken ylimääräisen, ei noita äitien ja mummojen varastoja ja komeroita ihanine löytöineen olisi.
PoistaJos sinulla on sellainen olo,että kotona on liikaa tavaraa ja tavarapaljous vaikeuttaa elämää. Tavaroilla ei ole selkeitä paikkoja, asioita täytyy etsiä ja kaivella eri paikoista, kaapit eivät ole käytännöllisiä yms. Silloin suosittelen karsimaan tavaraa ja konmarin avulla saat hommaan hyvin ryhtiä.
Tavaroiden karsiminen on kyllä helppoa, ja voi kuinka sitä karsittavaa olisikin. Mutta ongelma on siinä mihin mä sen kaiken kaman sit kippaan. Kaatikselle ei omatunto anna periksi viedä ja kierrätyskeskukset sun muut ovat niin valikoivia. Ja eri osoitteisiin kuskailu vie kauheesti aikaa ja energiaa... Kirppareista puhumattakaan. Olisin valmis vaikka maksamaan siitä et joku hakis kaikki turhat kamani kotoa ja sitoutuisi kierrättämään ne ekologisesti.
VastaaPoistaMissä päin asut?
PoistaMeillä täällä vantaalla ei kierrätyskeskus onneksi ole vielä valikoinut vastaanotettavaa tavaraa, jota on sinne viety.
Laitan aina tavarat pahvilaatikoihin tai säkkeihin ja vien suoraan kierrätyskeskuksen tavaran vastaanottoon.
Mä en myöskään kannata sitä, että ehjiä tavaroita laitettaisiin roskiin.
Yksi hyvä keino on ollut myös laittaa tavaraa vähän aiheittain kasaan, ottaa kuva ja laittaa paikalliselle facebook-kirppikselle, että annetaan (ja mukaan teksti " kaikki tai ei mitään" ;) ..ettei ihmiset rupea valikoimaan,että ton ottaisin ja tota en ja näin sulle tulee vaan hirveä homma).
Meillä on tavarat löytäneet näin kyllä alle minuutissa ottajansa ja jonoksi asti olisi ottajia.