Äiti on vähän väsynyt?
Elämä muuttuu täysin, kun perheeseen syntyy vauva. Valveilla ollessaan vauva vaatii vanhempien täyden läsnäolon, vie kaiken ajan ja kaiken huomion. Työ ei lopu öisin, sillä vauva vaatii palveluita vuorokaudenajasta riippumatta.
Alle kolmivuotiaiden vanhempien keskuudessa yleinen puheenaihe on vauvan tai lapsen nukkuminen ja oma unen puute ja väsymys. Nukkuuko lapsi yhtäjaksoisesti koko yön? Nukkuuko lapsi koko yön omassa sängyssä? Miksi vauva ei nuku?
Ihmisen hyvinvointi on paljolti kiinni hyvistä ja tarpeeksi pitkistä yöunista. Sekä lapsi, että vanhempi tarvitsee unta voidakseen hyvin. Vanhemman hyvinvointi heijastuu lapseen ja levänneinä vanhemmat jaksavatkin hoitaa lastaan hyvin. Monet ihmiset selviytyvät muutamasta huonosti nukutusta yöstä, mutta ongelmia syntyy, kun unettomat yöt jatkuvat pitkään. Väsymyksestä tulee uupumusta ja uupumus voi tuoda mukanaan masennuksen piirteitä, ahdistusta, apaattisuutta ja jopa väkivaltaa. Myös monet toiminnot kärsivät, kun ihminen ei saa tarpeeksi unta. Henkiset toiminnot, kuten muisti ja keskittyminen ovat herkkiä unenpuutteelle. Uni vaikuttaa tunne-elämän tasapainoisuuteen ja käytösongelmat ovatkin yksi yleinen unenpuutteen mukanaan tuoma ilmiö. Impulsiivisuus ja äkkipikaisuus sekä itsehillinnän pettäminen lisääntyvät unenpuutteesta kärsivillä ihmisillä.
Vauvan uni ja unen häiriöt
Vastasyntynyt ei voi nukkua liikaa. Vauvojen unentarve on yksilöllistä, mutta keskimäärin vastasyntynyt nukkuu 16–17 tuntia vuorokaudessa. Puolen vuoden ikään tultaessa lapsen unentarve on noin 13–14 tuntia vuorokaudessa. Vastasyntyneen uni vaihtelee ruokailuun liittyvien lyhyiden heräämisjaksojen välillä. Ensimmäisten elinkuukausien aikana uni-valverytmi vaihtelee ja unijaksot kestävät 20 minuutista kuuteen tuntiin. Vauvan uni on erilaista kuin aikuisen uni. Alle puolivuotiaan lapsen uni on aktiivista, uneen kuuluu liikkumista ja ääntelyä. Pienillä vauvoilla on suhteellisesti enemmän pinnallista REM-unta kuin aikuisilla. Tämän vuoksi vauvojen uni on kevyempää ja helposti häiriintyvämpää kuin aikuisten uni.
Suurin osa yhdeksän kuukauden ikäisistä lapsista nukkuu yön heräämättä, mutta yöheräämiset ovat tavallisia kahden vuoden ikään asti. Jo syntymästään lähtien vauvat jakautuvat hyviin ja huonoihin nukkujiin.
Yleisin ongelma vauvaiässä on vauvan toistuva herääminen yöllä. Öisin herääminen on vanhemmille raskasta ja se saattaa paisua
pääongelmaksi koko vanhemmuudessa. Vaikka vauva saisikin tarpeeksi unta, vaikuttavat yöheräämiset usein äitiin, jonka uni huononee huomattavasti tilanteen stressaavuuden takia.
Yleisin syy vauvojen yöheräämisiin on nukuttamiskäytännöissä. Kun vauva ei ole oppinut nukahtamaan itsekseen, vaan hänet nukutetaan joka kerta tavalla tai toisella seuraa siitä tapahtumaketju nimeltä
uniassosiaatio. Vauvan uni kevenee fysiologisten rakenteiden mukaisesti ja unen kevetessä ja vauvan huomatessa olevansa eri paikassa ja tilanteessa kuin nukahtaessa, seuraa itku. Itkusta seuraa vanhempien lohdutus tai syöttö ja vauvan rauhoittuminen ja näin tavaksi tullut (assosioitu) nukahtamisrituaali uusitaan.
Unikoulu
Unihäiriöiden hoidosta, eli lapsen unen rytmittämisestä käytetään yleensä nimitystä unikoulu. Unikoulussa siis opetellaan pois totutuista uniassosiaatioista. Uni-valverytmin säätelyn vaikeuksista johtuvien unihäiriöiden hoito ei ole kovinkaan vaikeaa, suurimman osan lapsista ehdollistuessa nopeasti ja helposti uusiin käytäntöihin. Unikoulussa sekä vauva että vanhemmat oppivat uusia taitoja ja vanhemmat saavat mahdollisuuden kasvaa vanhempina. Puolivuotiaana vauvan unen fysiologia muistuttaa aikuisen unta. Tällöin uneen puuttuminen on mahdollista. Vauvan tulee olla terve, kun hänelle pidetään unikoulua.
Kuinka?
Unikoulusta on olemassa monenlaisia muunnoksia. Eri unikoulumallit eroavat toisistaan siinä, kuinka niissä vastataan lapsen luottamuksen ja turvallisuuden tarpeeseen. Se, kuinka ja kenen unikoulua tulisi lähteä toteuttamaan riippuu mielestäni monesta asiasta. Minkä ikäinen lapsi on? Millaisella temperamentilla ja luonteella lapsi on varustettu? Millaisella temperamentilla ja luonteella vanhempi on varustettu? Mikä on vanhemman väsymystaso (ja stressitaso)?
Yksiselitteistä ohjetta on siis vaikea antaa. Tässä tulee kuitenkin hyväksi havaittua yleiskaavaa. Korostan, että tämä on vain yksi malli ja sinä tiedät, mikä sopii lapsellesi parhaiten. Ota tai jätä.
Herkimmille varoitus: saattaa sisältää järkyttävää materiaalia. Lopeta lukeminen tähän.
Kun teet päätöksen unikoulun pitämisestä, ota sellainen vire, että pysyt päätöksessäsi. Läpi unikoulun pidä tavoite mielessäsi. Tavoitteenahan on opettaa lapsi nukahtamaan itse. Lapsi on sopeutuvainen ja oppivainen ja näin unikoulu tuottaa usein hedelmää jo kahdessa tai kolmessa yössä. Jos minkäänlaista muutosta ei tapahdu, olet luultavasti toiminut lapsen silmissä epäjohdonmukaisesti.
Pidä päivärytmi selkeänä. Mikäli illoissa ei ole rutiineja, kehitä sellaisia. Tee asiat illalla aina samalla tavalla, näin lapsi oppii ennustamaan mitä milloinkin tapahtuu ja mitä mistäkin seuraa. Sanota lapselle asioita, kerro mitä nyt tapahtuu ja mitä kohta tapahtuu.
"Nyt pestään hampaat ja sitten äiti laittaa sinut sänkyyn ja antaa iltapusun. Sen jälkeen käydään nukkumaan."
Päätä, missä lapsi tästä lähin nukkuu. Jos lapsen paikka on pinnasängyssä, päätä, että paikka (ja lapsi) on siellä ja pysyy siellä. Protestia tästä päätöksestä tulee, tiedosta se. Lapsi protestoi päätökseesi itkemällä tai huutamalla. Tämä on lapsen keino kysyä ja ihmetellä, miksi asiat eivät menekään enää niin kuin hän on ne kaavaillut. Sinun päätöksesi ja siinä pysyminen on
tärkein seikka koko unikoulussa ja sen onnistumisessa. Sen jälkeen loppu on helppoa.
Kun lapsen oma paikka (sänky) on päätetty, ei sikäli ole väliä, missä sinä yösi vietät. Voit nukkua eri huoneessa ja lapsen herättyä mennä lapsen luokse. Lapsen sänky voi olla sänkysi vieressä tai voit siirtää patjan lapsen sängyn viereen.
Kun uniaika tulee, laita lapsi sänkyyn unisena, mutta valveilla. Sano nyt nukutaan, hyvää yötä. Helpointa on tehdä päätös, että tämän jälkeen et enää puhu mitään. Mikäli mahdollista, poistu paikalta. Jos lapsi itkee, nousee sängystä, poistuu sängystä, huutaa, karjuu, raivoaa.. Palauta lapsi aina rauhallisesti ja mitään selittämättä sänkyyn, pysy lapsen sängyn vierellä ja laske lapsi aina takaisin sänkyyn makaamaan. Aikuisen rauhallinen, mutta jämäkkä kosketus rauhoittaa lasta. Kun olet lapsen vierellä, etkä hylkää häntä yksin, hänellä on turvallista olla. Pidä kättäsi lapsen selän tai vatsan päällä, jotta tämä pysyisi paikallaan ja rauhoittuisi. Okei, tämä saattaa kuulostaa rajulta, mutta vinkkini on, että jos tahdot lapsen oppivan nukkumaan/nukahtamaan, älä nosta lasta pois sängystä. Lapsi itkee ja huutaa protestin merkiksi, kun hän ei saa totuttua palvelua yöllä. Sinä olet vieressä, eikä lapsella ole näin hätää, hän ei ole yksin. Oli lapsi sitten 8 kuukauden ikäinen tai kaksivuotias, huomaa hän ennen pitkään, että vanhempi on järkkymätön. Tässä voi kulua puoli tuntia tai kolme tuntia. Ole silti järkkymätön. Ja ole rauhallinen. Kun lapsi luovuttaa, lopettaa itkun, ei kiipeä seisomaan tai pois sängystä, ole paikalla, mutta älä enää kosketa lasta. Älä anna lapsen nukahtaa niin, että kätesi on hänen päällään tai silität häntä. Tavoitteesihan on opettaa lapsi nukahtamaan itsekseen, ilman sinun apuasi, eikö?
Kun otat kätesi pois lapsen päältä, saattaa itku alkaa uudestaan, saattaa lapsi nousta kymmenennen tai kahdenkymmenennen kerran ylös ja aloitat taas alusta. Kun saat taas lapsen rauhoittumaan, hivuta kätesi rauhassa pois lapsen päältä. Istu hiljaa lapsen sängyn vieressä. Kohta lapsi nukahtaa.
Kun lapsi taas seuraavan kerran herää illalla tai yöllä, toista sama. Pikkuhiljaa huomaat lapsen luovuttavan nopeammin ja nopeammin. Nukahtavan nopeammin. Osaavan ilman sinun apuasi. Kun kehitystä tapahtuu, hivuttaudu itse aina enemmän taka-alalle. Pidä kättäsi lapsen päällä lyhyemmän ajan. Siirrä tuoliasi tai patjaasi sängyn vierestä kauemmas. Tai lähde pois huoneesta, mikäli tilanne sen sallii.
Pian huomaat, että sinulla on hyvin nukkuva lapsi, saat itse nukuttua ja pikkuhiljaa alat taas nähdä maailman hieman eri tavalla.
Onnea ja menestystä!
P.S. Itse pidin pojalle unikoulun hänen ollessaan 10kk ikäinen. Imetin öisin ja hänellä oli käytössä tutti. Yöt olivat yhtä puuroa ja heräilyjä saattoi kertyä 20kpl/yö. Ajatus unikoulusta oli ylitsepääsemätön, koska väsymys oli niin kova. Kun päätöksen tein, en katunut hetkeäkään (ja olen siitä lähtien jakanut tätä ilosanomaa kaikille sitä tarvitseville).
Niin.. ja samalla läks tutti.
Ilona
LÄHTEET
Kannas, Tuula 2007. Tavallisimpia vauva- ja leikki-ikäisen pulmia. Teoksessa (toim.) Annukka, Armanto & Paula, Koistinen. Neuvolatyön käsikirja. Helsinki: Tammi. 229-233.
Kuosmanen, Minna 2007. Kotiunikoulu lastenneuvolan tuella. Teoksessa (toim.) Annukka, Armanto & Paula, Koistinen. Neuvolatyön käsikirja. Helsinki: Tammi. 465–471.
Lehtimaja, Irma 2007. Lapsen kasvatus. Teoksessa (toim.) Annukka, Armanto & Paula, Koistinen. Neuvolatyön käsikirja. Helsinki: Tammi. 235–240.
Mäkelä, Jukka 2003. Vauvojen unihäiriöt. Teoksessa (toim.)Pirkko, Niemelä, Pirkko, Siltala & Tuula, Tamminen. Äidin ja vauvan varhainen vuorovaikutus. Helsinki: WSOY. 170–184.
Niemi, Helena 1997. Baby Blues -palvelut apuna vauvaperheen väsymiskierteessä. Teoksessa (toim.) Helena, Niemi. Soiko äidin ja isän sydämessä Baby Blues? Raportti ensikodin mahdollisuuksista auttaa väsyneitä, masentuneita, itkeviä äitejä, isiä ja vauvoja. Helsinki: Ensi- ja turvakotien liitto. 14–45.
Pearce, John & Bidder, Jane 1998. Vauvan ja leikki-ikäisen nukutusohjelma: Kuinka saat lapsesi nukkumaan läpi yön, joka yö. Helsinki: Tammi.
Saarenpää-Heikkilä, Outi 2007. Miksi lapseni ei nuku? Helsinki; Jyväskylä; Minerva.
Sinkkonen, Jari 2008. Mitä lapsi tarvitsee hyvään kasvuun. Helsinki: WSOY.
Sterling, Siobhan 2003. Vauvan uni: Käytännön ohjeita vanhemmille. Helsinki: WSOY.
