29

Tulin eilen 29-vuotiaaksi.


Olen:

- Käynyt kerran Ruotsissa
- Omistanut kolme kotia
- Ollut syömättä lihaa 17 vuotta
- Saanut yhden lapsen
- Opiskellut sosionomiksi
- Hoitanut ja saatellut elämässä eteen päin 7 lainalasta
- Työskennellyt Ikean ravintolassa, rakennustyömaalla apurina, Itävallassa au pairina ja S-marketin kassana (ja paljon muuta)
- Elänyt 1/3 elämästäni saman miehen kanssa



En ole koskaan:

- Polttanut tupakkaa
- Asunut yksin
- Matkustanut Thaimaahan
- Juonut punaviinilasillista
- Omistanut hiustenkuivaajaa





P.S. Se on Rosamunda-peruna.




Ilona

Paikallaan

Ajatukset polkevat aika paikallaan. Melkein pysähtyvät. Kymmenen päivää sitten olin vielä että Just bring it on - kyllä mä kestän. No olen kestänyt. Tosin tällä hetkellä odotan, että valo tunnelin päässä kirkastuisi hieman. Koska kyllä mä uskon, että se on siellä. Se valo.


Silmien takana on sellainen paine. Päässä humisee. Ruokahalua ei monestikaan ole. Olen jäänyt koukkuun Pepsi Maxiin. Lidlin Freeway cola käy myös ( jostain syystä aina lainavauvojen tultua alkaa sellainen kausi, että täytyy sihautella auki kylmiä cola-virvoitusjuomatölkkejä).


Niin siis tätä olotilaa kutsutaan väsymykseksi.


Kuvatkin ovat siis melkein paikallaan. Yhdestä kulmasta.





Ilona

Muutto

Eräänä yönä tuli muuttokuume. Ja seuraavana aamuna muutettiin.


Pohditaan toisinaan josko meille mahtuisi isompiakin hoitolapsia. Tai hoitoteinejä. No nyt on huone valmiina.


Pojan huone ja mummohuone ( ja mummohuone ) saivat vaihtaa paikkaa. Toisin sanoen poika pääsi mummohuoneeseen ja pojan vanhasta huoneesta tuli "vierashuone".


Tähän huoneeseen muutti isompi sänky (laveri). Stuva-kaapistot siirrettiin pois Elfa-hyllyjen alta ja tilalle laitettiin vanha pöytälevy. Musta ruokapöytä siirrettiin pois ja huoneesta toiseen seilaava keinutuoli sai tulla tilalle. Pohdinnassa on keinutuolin kiertoon laittaminen. Haikeudella luovuin jo täydellisestä pulpetistammekin (joka näkyy noissa mummohuoneen vanhoissa kuvissa). Toisaalta silloin kun jollain asialla ei ole enää funktiota kodissamme ja jos se jokin on aina tiellä, tietää että lähdön aika on tullut.


Nyt on hirmuisen tilava ja avara huone, jossa mies tykkää nukkua yönsä minun valvoessa vauvan kanssa.



P.S. Pojan uudesta mummohuoneesta myöhemmin. Sekin toki on jo valmis.




Ilona

Päällinen hoitoalustalle (DIY)

Vauvan hoitotasona toimii pyykkikoneen päällinen. Kauan pehmusteena toimi muutama pyyhe, kunnes kirpputorilla silmiini osui vaaleankeltainen nalleilla ja kukilla kuorrutettu hoitoalusta.


Kangaskaapissa taas sattui olemaan vahakangasta.
Ompelukone käyntiin ja hurautin nalle-hörsäkkeelle uuden astetta päheämmän päällisen.


Tarvitset:

- Ruman hoitoalustan
- Nättiä vahakangasta
- Ompelukoneen
- 20 minuuttia aikaa


Päällinen on irrotettava. Leikkasin sopivan suikaleen kangasta ja ompelin sen samaan tyyliin kuin tyynyliinat. Eli päällisen toinen pää on avoin ja avoimeen päähän ommeltiin taitos, jonka sisään hoitoalusta sujautetaan.


Tadaa. Valmis.




Ilona

Look what I have created!

Kävipä kerran, että vaimoke lähetti miehen kauppaan. Kirjoitti varmuuden vuoksi A4-kokoiseen kauppalistaan mitä tuotteita kaupasta tulisi ostaa. Jotta vältyttäisiin siltä, että kotiin tuotaisiin vain banaania, leipää ja maitoa.


Lukipa listassa Luomu Pekonia.


Miehen tullessa kotiin ihmetteli vaimoke miksi ihmeessä mies on ostanut valmiiksi kypsennettyä pekonia!


Mies siihen
- Oli kaksi vaihtoehtoa. Toinen oli Amerikan pekonia, luomu. Valitsin kuitenkin tämän kotimaisen pekonin. Ei kai se nyt niin kovin luomua ole, jos pekoni kuljetetaan Amerikoista asti!!?


- Sitä paitsi mistä sä voit muka heti nähdä, että tämä on jotain valmiiksi kypsennettyä pekonia!!?



REPS.


Help! Anyone?




P.S. Otsikkoon viitaten, pidän ehkä itseäni hieman syyllisenä tähän. Mitäs teen kaiken.




Ilona

Poika nimeltä Sara-Sofia

Kukaan ei koskaan yllätä. Olettamalla pojan olevan poika. Eivät lapset, eivätkä aikuiset. Ei edes lääkäri. Ei edes silloin kun huoneeseen astutaan varatulla ajalla.


Vuodesta toiseen jatkuu sama meno. Onhan sillä pitkät hiukset ja punaisia vaatteita.
Onneksi poika ei ole lähtenyt mukaan ahdasmielisyyteen ja viis veisaa ihmisten sanomisista. Ei kauaa, kun ilmoitti kasvattavansa viisimetriset hiukset.




Näin se menee:


Koulussa tyttöjä ja poikia eroteltaessa omiin jonoihinsa
- Toihan kuuluu tyttöjen jonoon. SEHÄN on tyttö.


Koululääkärin vastaanotolla
- Sanotaanko sinua Saraksi vai Sara-Sofiaksi?
(Ja oli lääkärillä kuulemma avoinna koneella meidän pojankin tiedot. Mutta kun ei vaan kasvot täsmänneet.)


Kesällä uima-altaalla (pelkät vihreät löysät rantashortsit jalassa)
- Kylläpä on reipas prinsessa!


Uimahallissa pojan kävellessä miesten pukuhuoneeseen
- Miksi hän menee tuonne kun hän on tyttö?


Nainen katsoo vauvaa ja sitten häntä
- Ihana vauva ja ylpeä isosisko se siinä




Ja. Mitäs tyttö, se oli tytön paikka, anna tytön mennä ensin, tyttökin on menossa sinne, tyttö ottaa nyt, mitäs tytölle laitetaan..
..it goes on and on.


Ahdasmieliset ja putkinäköiset ihmiset.




P.S. On se kyllä ihan nätti. Ihminen. Lapsi.




Ilona

Öisin

Öisin uni ei tule, uni ei kestä. Öisin ei nukuta. Mieli on levoton. Öisin päähän tulee ajatuksia. Öisin ajatteluaika ja uniaika menee noin puoliksi. Neljä tuntia molempia.


Yöllä ajateltua

- Kyllä serkku Paulin valopallot pitää nyt laittaa pakettiin ja kaappiin
- Voisiko pojan huoneeseen koittaa niitä vanhoja värikkäitä samettiverhoja
- Muutosta pitää saada. Huoneiden paikkoja pitää  vaihtaa
- Aamulla kun lähtisi juokselenkille


Ja aamuisin sitten tapahtuu.




P.S. Hyvää huomenta




Ilona