3 yötä

Miksi toi on niin hullun ärsyttävä? Miksi se ei voi olla hiljaa? Miksi se sanoo just ne väärät sanat? Miksi jääkaappi on taas tyhjä? Miksi kukaan muu ei koskaan imuroi omatoimisesti? Miksi vauva herää taas kesken päiväunien? Miksi mä en taaskaan ehdi nukkua? Miksi ton hemmetin siitepölyn leviäminen ei lopu? Miksi suihkun lattiakaivosta saa olla koko ajan siivoamassa hiuksia pois? Miksi sataa? Miksi meidän jääkaapissa ei ole mansikoita? 



Näköjään loman tarpeessa. Onneksi on sentään Pepsi Max. Ja enää kolme yötä.





Ilona

Ylitin

18. marraskuuta kirjoitin tahtovani keväällä jaksaa juosta 10 kilometriä.


Yrityksistä ja halusta huolimatta en ollut koskaan onnistunut juoksuharrastuksessa. Aloituksia oli, mutta yritys oli aina jäänyt muutamien viikkojen pituiseksi. Innostus lässähtänyt. Motivaatio unohtunut kiireeseen.


Syksyllä ajattelin, että nyt tekisin onnistuakseni jotain toisin. Niinpä kutsuin teidät avuksi. Mukaan matkaan. Perustin Facebookiin juoksuryhmän. Jäseniä ilmoittautui 12. 
Kirjoitin; "Tsempataan toinen toisiamme. Tehdään tavoitteita. Päivitetään kuulumisia. Ollaan keväällä siinä kunnossa, että jaksetaan se kymmenen kilometrin lenkki. Jooko? "


Kirjoitin marraskuusta asti lenkkipäiväkirjaa, jota pidin ryhmämme FB-sivuilla. Julkinen päiväkirja piti minut liikkeellä. Ryhmäpaine toimi hyvänä kannustimena.


Yhteensä päiväkirjaa kertyi 25 viikkoa ja kävely-ja juoksukilometrejä noin 500.
Lainauksia lenkkipäiväkirjasta matkan varrelta:

Päivä 1.

Aamulla vesisateessa 35minuutin/4km sykettä nostattava reipas kävely. Väliin 1-3min. juoksu x 3.

Ei se juoksuaskel kevyeltä tuntunut. Mahassa painoi puolikas pulla.Tuli hiki.

Päivä 16.

Iltalenkki 18 minuuttia / 2km hölkkää.

Huomasin: En enää koko ajan mieti luovuttamista.

Päivä 56.

Aamulenkki 24min. / 3km, josta juoksua 2,5km.

Aika veren maku suussa puurtamista.

Päivä 69.

5km /32min. juoksulenkki.

Minä jaksan. Ulkona -15astetta. Prillit huurussa.

Päivä 95.

25min/4km juoksulenkki. 

3km hölkkää, viimeinen kilometri kovaa juoksua.

Tuntuu hyvältä.

Päivä 158.

9,7 km/ 59min. juoksu.

Mukaan tähän aikaan on mahtunut onnistumisia, intoa, pettymyksiä, flunssaa, polvikipua, työllistävä vauva, väsymystä, hiipumista, tsemppiä, nyrjähtänyt nilkka, välitavoitteita ja paljon hyvää oloa.

Ja tänään, tänään juoksimme neljän juoksuryhmän tytön kanssa Naisten kympin paahtavassa helteessä. Syksyä jo suunnitellen (tule mukaan!)

Ylitin itseni. Ja jatkan.

P.S. Onnistuminen on siis todistetusti mahdollista. Jos sinulla on unelma, mene sitä kohti. Tee töitä ja voita tilanne. Ja itsesi.

Ilona

Ihokarvojen sokerointi (tee se itse)

VAROITUS! 

Sisältää järkyttävää kuvamateriaalia. Jos olet herkkä, älä jatka tästä eteen päin.

Tällaisia olen kasvattanut. Nyt saa riittää.


(Optimaalinen ihokarvojen pituus ennen sokerointia lienee noin 3-6mm. Mikäli siis satut sokeroimaan esimerkiksi apinaa muistuttavan miehesi selkäkarvoitusta, leikkaa karvat ensin saksilla sopivaan sokerointipituuteen.)

Easy Sweet vartalosokeri on täysin luonnonmukainen. Ainesosina ovat vain sokeri, vesi, sitruunahappo sekä hunaja. 

Lämmitä sokeria mikrossa muutama sekunti kerrallaan. Vartalosokeri on valmis kun saat sen otettua helposti purkista sormellasi. Tällöin se tuntuu lämpimältä ja pehmeältä.


Sokeroitavan alueen voi talkita ennen sokerointia.

Säärien sokerointiin riittää noin kahden viinirypäleen kokoinen massa. Aluksi sokeri on läpikuultavaa.

Venyttele sokeria molemmin käsin muutaman minuutin ajan.
Lisää sokeriin tippa vettä kostuttamalla sormenpää veteen. Vesi tekee sokerista pehmeämpää ja tarttuvampaa.

Sokeri on valmista käytettäväksi, kun se muuttuu läpikuultavasta mattavaaleaksi.
Tällöin se tuntuu venyvältä purkalta.

Työstä kerralla noin viiden sentin alue. Levitä sokeri vastakarvaan. 
Pidä peukalolla kiinni sokerista ja..

..nykäise sokeri ihonmyötäisesti myötäkarvaan.


Sokeroinnin onnistumisen salaisuutena on liikkeen ihonmyötäisyys, ei esim. nostoliike.
Sokeri irtoaa ihosta vieden mukanaan suurimman osan ihokarvoista. Mikäli kaikki karvat eivät lähteneet yhdellä vetäisyllä, voit työstää samaa aluetta useaan kertaa.


Jos sokeri on liian kylmää ja jähmeää, se ei toimi. Voit koittaa antaa sokerin olla iholla 2 sekunnin ajan levitettyäsi sen sokeroitavalle alueelle ( ihon lämpö saa sokerin lämpimämmäksi ja tarttuvammaksi).


Mikäli sokeri alkaa lämmetä käsittelyssä liikaa, se voi tarttua ihoon. Saat sokerin irti "tökkimällä" sitä sokerisella kädellä ulkoreunasta alkaen. Sokeri lähtee myös pesemällä lämpimällä vedellä.


Sokeroinnin jälkeen voit eliminoida mahdolliset hajakarvat pinseteillä.

P.S. Lopputuloksena kauniit kirkkaanpunaisena kiljuvat sääret.


P.P.S. Okei, puna rauhoittuu seuraavaan päivään mennessä.




Tekemisen iloa toivottaa
Ilona

Tiimi

Poika paistaa itselleen kananmunia aamupalaksi. Minä häärään olohuoneessa vauva sylissäni.

 -Äiti, voitsä tulla auttamaan, kun en saa käännettyä tätä ilman että se hajoaa.

- Voi pieni. Tottakai voin auttaa.

Kävelen vauva sylissäni keittiöön. Mitään sanomatta poika ojentaa kätensä minua ja vauvaa kohti, ottaa vauvan syliinsä ja alkaa jutella -On hieno paita. On sulla hieno paita. On hieno. Voi että. Onko hieno paita?

Tällä välin olen kääntänyt kananmunan ja sirotellut sen päälle suolaa.

Poika ojentaa vauvan takaisin, kippaa kananmunan lautaselleen ja syö aamupalansa.

Ilona

Dilemma

Yrittäessään kasvattaa säärikarvoja celciusmittarin näyttäessä 28 asteen lämpötilaa, joutuu väistämättä kiperien kysymysten ääreen.



Vetääkö legginssit jalkaan ja kärsiä paahtavasta kuumuudesta

vai

puolustaako naisten oikeuksia kasvaa karvaa ja vapauttaa vartalonsa vallitsevista kauneuskäsityksistä?



Ratkaisin dilemman kokeilemalla molempia vaihtoehtoja. Tulos; Ensimmäinen tuntui erityisen tuskalliselta. Jälkimmäinen tuntui erityisen tuskalliselta.





P.S. Säärikarvani eivät ole hennot eivätkä vaaleat.


P.P.S. Tavoitteena on saavuttaa optimaalinen säärikarvojensokerointipituus.





Ilona

COOL?

Mitä Birkenstockimpi, sen hotimpi, luin viime kesänä muotia käsittelevästä naistenlehdestä. Mitä oonksmä cool!!? 

Muodin edelläkävijä jo kymmenettä vuotta? Ei. En mä oo. Mä oon vaan Pertsa. Ja löytänyt vuosikausia sitten ne the sandaalit. Niin hyvät, että tänä kesänä kierroksessa taitavat olla neljännet. Edelliset puhki kulutettuina.

Emme kulje miehen kanssa samanlaisissa tuulipuvuissa. Omat Birkenstockit häneltä tosin löytyvät. Ja niin löytyvät kyllä pojaltakin. Perusperhe.

Ilona

Kolme lasta ja yksi koira

Elämä nykyisen setin kanssa on yllättänyt. Se ei tällä hetkellä muistuta ollenkaan työtä. Eikä käy työstä. Se on helppoa, leppoisaa, rauhallista ja seesteistä. Koti on siisti ja rauhallinen. Välillä jopa liian hiljainen. Lapset elävät sopusoinnussa. Ei tarvitse kiistellä huomiosta. Kaikki saavat tasapuolisesti. On tainnut lasten ikä- ja sukupuolijakauma osua nappiin. On helppo olla.

Toki elämme kuherruskuukautta. Sitä aikaa, kun kaikki on vielä uutta, eikä negatiivisia tunteita pureta heittämällä koko pakkaa auki. Tosin uskon myös siihen, että vanhempien rauhallisuudella, pitkäjänteisyydellä ja myös lapsen näkökulmasta johdonmukaisella rajojen asettamisella pääsee pitkälle.

Arki on täynnä myötätuntoa. Niin täynnä, että tuntuu pahalta ja epäoikeudenmukaiselta maata kolmen viikon päästä Kreikan auringon alla. Kun osa ei pääse. Kyllä täällä ollaan mietitty pitäisikö toisen vanhemman perua oma matkansa. Ja katsottu olisiko lentokoneessa vielä tilaa, jos.. 

Mutta ei sitten kuitenkaan. Pitää vaan muistuttaa itselleen, ettei kaikkea voi pelastaa. Eikä kaikkea pidä uhrata. Ja se loma kerran vuodessa oman pienen perheen kesken saa olla sellainen asia. Vaikka kuinka tekee pahaa ja tulee huono omatunto.

Ilona