Hamsterin perillinen

Olipa kerran hamsteri, joka eli huoletonta elämää tavaroidensa keskellä.

Tuli aika kun hamsterin ja apen piti muuttaa pienempään asuntoon. Muuton tapahduttua oli kolme huonetta ja keittiö lattiasta kattoon saakka jätesäkkien peitossa. Jätesäkkien, jotka olivat täynnä hamsterin elämän aikana hamstraamaan tavaraa. Vähemmästäkin ahdistuu. Ahdistus johti siihen, että hamsteri päätti muuttua. Hän päätti, että antaisi pois kaiken mitä ei tarvitsisi ja minkä joku muu tahtoisi.

Ja miniähän tahtoi. Hän tahtoi avaamattomissa paketeissa olevia Marimekon Kaivo-pussilakanasettejä. Hän tahtoi Riihimäen lasin aurinkopullon ja Arabian Krokus-astiaston.

Kului aikaa ja miniä ihasteli entisen hamsterin kaunista sinistä jälkiruoka-astiastoa. Tuo astiasto oli Heikki Orvolan Nuutajärvelle suunnittelema Miranda. Hamsteri oli ihastunut siihen nuorena opiskellessaan terveyssisareksi ja ostanut sen ensimmäisillä palkkarahoillaan. Nyt tapansa muuttanut hamsteri aikoi luopua tuosta. Hän tahtoi antaa sen miniälle. Hän tahtoi antaa myös Oiva Toikan Pälviallin, Korpikäen ja Pilvitiiran. Appi vihasi lintuja. Linnut oli täytynyt pitää kaapin perällä piilossa siitä asti, kun hamsteri oli ne saanut tavoitettuaan virstanpylväitä työurallaan. Miniän ei tulisi kieltäytyä. Jos hän ei pitäisi linnuista, hän saisi myydä ne. Niin arvossaan ne olivat, että etelänmatkan rahoilla saisi.

Mukaan saisi lähteä myös vanha pyöreä rahi. Nahkainen.

Ei miniällä mitään tätä kaikkea vastaan ollut, päinvastoin. 

Ja niin Miranda, Pälvialli, Korpikäki ja Pilvitiira muuttivat hamsterilta aikaisemmin saatuun miniän maalaamaan mustaan vitriinikaappiin ja elivät siellä elämänsä onnellisina loppuun asti.

Ilona