"Hemulin ympärillä kaikki elivät säännötöntä ja joutilasta elämäänsä.
Katsoi hän minne tahansa, aina hän huomasi jotain kuntoon pantavaa,
ja hän uurasti itsensä miltei hengiltä saadakseen muut ymmärtämään,
miten näiden pitäisi järjestää asiansa."
"Vain aniharvat tietävät, miten minkäkin pitää olla,
ja vain muutamat selviävät kaikesta omin neuvoin."
Hemuli
En kestä epäjärjestystä omassa kodissani. Olen siivoilija. Olen järjestelijä.
Hetki sitten olin tilanteessa, jossa imuroin ja pesin lattiat joka päivä. Sitten ymmärsin, että jotain oli tehtävä. Ei tämä ole järkevää eikä edes kovin normaalia toimintaa. Olen tehnyt kovasti töitä, jotta muuttuisin. Jotta kestäisin muutaman roskan lattialla. Vaikeaa.
En pysty keskittymään jos on likaista tai sotkuista. Jos tulen kotiin joka on sotkuinen, täytyy minun ensitöikseni siivota. Melkein ennen kauppakassin tyhjennystä.
Ihmisten on helpompi keskittyä ja hengittää kun tavaraa on vähemmän. Tämä pätee myös lapsiin ja lelujen määrään.
Minusta saattaa tulla isona järjestelijä. Tiedättehän niitä, jotka käyvät maksusta karsimassa muiden kaappeja ja tavaroita? Unelma-ammattini!
Onko kohtalontovereita - siisteysaddikteja?
Miten teillä siivotaan? Kuka pitää huolta kodin siisteydestä?
P.S Ärsyttävää tässä on se, ettei miehen tarvitse koskaan siivota. Kun ei se koskaan ehdi. Kun ei ole koskaan niin sotkuista, että hänen mielestään olisi tarvetta.
Ilona
Tuohon siisteysaddiktiin en voi samaistua, mutta järjestelijä mä olen. Oon vähän Hemuli ja mun mies kyllä joutuu kuulemaan siitä. Neuvoja neuvoja. Pesupallokin on usein väärässä paikassa. Ja juustohöylä muuttaa aina astianpesukoneesta tultuaan. Ei kuulu sinne. T: Kotityranni ;)
VastaaPoistaIhanaa etten ole ainoa. Nimittäin minussa asuu myös pieni kotityranni.
PoistaMies on kauan pedannut sängynkin väärin ! :) Yhtenä aamuna sanoin, että ei armeijassakaan tällasta hyväksyttäis. Illalla mies sanoi sitten, että mun pitää ostaa hänelle sellainen armeijapäiväpeitto, missä on 1x1cm kokoisia ruutuja. Ja hän petailee sitten sitä niin, että ruudut on suorassa. Jos lopputulos ei miellytä, voin armeijatyyliin potkaista peiton pois ja hän aloittaa alusta.
:D
PoistaMeillä käydään samansuuntaisia keskusteluja pyykin viikkaamisesta ja kuivumaan laittamisesta.
Mä lähetin äsken linkin tähän sun postaukseen Jannelle töihin. Ja tuli tällainen vastaus:
Onneksi on Tyynelässä autotalli sekä puuvaja ja kotona yksi komero, oma puoli vaatekaapista, yksi vetolaatikko ja yksi pahvilaatikko. Hieman pienihän toi mun valtakunta on. Vähän niin kuin Vatikaani Italiassa. Mutta kuitenkin on itsemääräämisoikeus…
♥
On vain yksi tapa ripustaa pyykkejä, väreittäin ja teemoittain :)
PoistaKerro Jannelle terveisiä, että sillähän on suhteellisen paljon omaa tilaa ;) meillä mies omistaa vaatekaapin eikä sillä ole siihen itsemääräämisoikeutta.
Okei, nyt alkaa olla jo aika heviä settiä. En kerro enempää :)
Kuulostaa Ilona niin tutulta..tosin olen saanut/joutunut siivousintoiluani useamman lapsen myötä höllentämään mutta epäjärjestyksen keskellä en vain minäkään pysty keskittymään. Itse tykkään myös että tavarat ovat omilla paikoillaan..ja meillä myös harvemmin imuriin tarttuu ja ei ainakaan oma-aloitteisesti:(
VastaaPoistat. Satu
Joo mä en voi tehdä enempää lapsia tän takia ;)
PoistaOrdning och reda sen olla pitää, mäkään en pysty keskittymään kamalassa sekasorrossa :D Meillä menee jako niin että minä olen järjestelijä ja korjaan pois lattialla lojuvat vaatteet, lelut ja läjät (ja kuulemma piilotan miehen tavarat aina eri paikkaan...?) ja mies taas on tiskausaddikti sekä perusteellisen pedantti kunhan pääsee luudan varteen. Toimii yllättävän hyvin!
VastaaPoistaTeillä kuulostaa kyllä hyvältä yhteispeliltä.
PoistaOnneksi mä kuitenkin tykkään siivoamisesta ja järjestelystä. Muutenhan tää ei toimis.
Kerran kun sanoin meidän pojalle, että tässä on moppi, pese huoneesi lattia, niin vastaus oli : "Äiti, mä pesen sen vaan joka kolmen päivän välein." Ei siinä äidin auttanut nurista vastaan :)
Huomaan samoja siivousintoilupiirteitä itsessäni ja tosiaan on pitänyt ihan opettelemalla opetella että luottaa siihen toisenkin siivousjälkeen. On todella rasittavaa kun mitään siivousjuttua ei voi antaa toisen tehtäväksi kun ei usko että se toinen saa niin puhdasta (ja tyydyttävää) jälkeä aikaan kuin itse. Ja sitten ärsyttää kun "toinen ei ikinä siivoa". Parhaiten homma toimii siten että en ole itse katsomassa kun toinen vaikka imuroi :P Mutta yhteispeli kyllä toimii jos toinen imuroi samaan aikaan kun toinen hoitaa tiskivuoren. Molemmat kun ovat samaan aikaan siivoamassa ei ehdi sen toisen "taitamattomuutta" siivouksessa vahtia. Kamalaa, mutta tästä pakkomielteestä yritetään opetella pois.
VastaaPoistaIhanaa, että löytyy niin paljon kohtalontovereita!
PoistaMä olen antanut lähiaikoina yhden siivousjutun miehen harteille - wc.n pesun :D
Hep! Aniliini on ihan älytön putzplank. Rasittavuuteen saakka. Yrittänyt olen vähentää, mutta minkäs sitä itselleen mahtaa. Yläkerran imuroinnin pystyy itse asiassa suorittamaan aika tarkkaan 8 minuutissa. Se ei oo mun mielestä paha, eiks vaan?
VastaaPoistaArvaa mitä olen toivonut joululahjaksi mieheltä?
Poista-Dysonin varsi-imurin. Olisi nimittäin varsin kätevä peli.
Hei moikka! Taisin Tirsoista tänne löytää ja kiva olikin löytää :) Tunnistan kuvailemiasi piirteitä itsessäni. En ole koskaan imuroinut joka päivä, taidan olla liian laiska. Mutta sotku ahdistaa, olen ihan samaa mieltä, että kun ympärillä on selkeää ja avaraa, on itsellä parempi olla, ja pystyy suhtautumaan asioihin avoimin mielin. Opettelen olemaan natkuttamatta perheen muille jäsenille kaikesta, epäonnistun päivittäin. Miehen siisteyskäsitys tuntuu välillä olevan valovuosien päässä omastani, ja todellakin minullakin ois varaa tulla vähän vastaan, ei sillä.
VastaaPoistaHuomaan, että kun olen enemmän kotona, siivousvimma kasvaa.Silloin löytää jatkuvasti siivottavaa ja järjestettävää ympräiltään. Nyt kun olen palannut "ulkomaailmaan" hoitovapaan jälkeen, enkä vietä päiviä jatkuvasti kotosalla, saatan jopa kyetä jättämään aamulla sängyt petaamatta tai tiskit altaaseen. Illalla kotiin tullessa alkaa olla jo niin kuitti, että autopilotilla lappaa tiskit koneeseen ja kaatuu suoraan petaamattomaan sänkyyn :)
Hei Erika ja tervetuloa joukkoon!
PoistaMä kyllä uskon ihan aidosti, että miehet on vaan erilaisia kuin naiset. Siis näissä asioissa oon sillä tavalla miesten puolella, että uskon, ettei ne vaan oikeasti näe asioita samalla tavalla kuin me. Tietysti on poikkeuksia, siis miehiä, joiden siisteyskäsitykset ovat naisten tasolla tai yli.
Toi on kyllä niin totta, että siivousvimma kasvaa mitä enemmän kotona on. Tietty silloin on enemmän aikaa ja energiaa keskittyä siivoamiseen. Ja jos ei ole kotona, ei kodin sotkut näy, eikä haittaa samalla tavalla.
Mutta arvaa, ennen laajensin siivouspakkomielteeni myös töihin, vaikka en omassa kodissa töitä tehnytkään. Tein perheiden kotiin tehtävää työtä (olen sosionomi), enkä voinut olla siivoamatta :) Siis vaikka kuinka taistelin itseäni vastaan, niin huomasin työnteon sivussa järjesteleväni lastenhuoneita, raivaavani pyykki-ja tiskivuoria, pöyhiväni sohvatyynyjä ja kiillottavani keittiön työtasoja. No minusta tuli tietysti uupuneiden perheenäitien lempityöntekijä, mutta kyllä sitä aikamoisia epäammatillisuuden tunteita välillä kävi läpi siinä touhussa :)
Tervetuloa Ilona meille! Jos toipuisit siitä järkytyksestä jonka jo oven avaaminen tähän valtakuntaan joissakin herättää, niin saisit karsia oikein sydämesi kyllyydestä! Välillä saan spurtin ja siivoan kunnolla mutta tooooooodella harvoin. Usein puunaan yhtä kohtaa hellyydellä ja muut paikat repsottaa. Olis kivaa jos se siivoominen olis kivaa joskus, eikä repsottais paikat niin pahasti.
VastaaPoistaMeillä mies on se jota ekaks ärsyttää sotkut ja alkaakin sitten järkkäileen. Pyykit on mun vastuulla sitten enemmän.
Tässä kohtaa astuvat esiin tulevaisuudensuunnitelmani unelma-ammatissani :)
PoistaSiinähän se onkin, että en järkyttyisi vaan inspiroituisin!
Yritin aiemmin kommentoida blogiisi,mutta ilmeisesti tekniikka ei ollut puolellani ja kommentit ovat hävinneet tuhkana tuuleen. Löysin blogiisi Aniliinin kautta ja jään varmasti seuraamaan. Kiva blogi ja kaunis koti!
VastaaPoistaSellasta se tekniikka on, ei aina meidän puolella.
PoistaMutta tervetuloa kuitenkin!