keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Hello!











Hello!


Mä oon Ilona ja oon kolkyt vuotias. Ei mun oikee nimi kyl oo Ilona. Mut käytän sitä tässä, koska en tahdo, että mut ja mun elämän löytää ja tunnistaa sekunnissa lukemalla mun blogii. Tai on se mun oikee nimi, mutta ei se eka etunimi, vaan se toka.


Mul ei oo mitään erityisii harrastuxii, mut mä tykkään kirjoittamisesta ja kaikenlaisesta käsillä tekemisestä, niinku vaik remontoimisesta. Tai no kyl mä myös lenkkeilen ja oon aloittanut raudan nostelemisen yhen hyvän kaverin kaa. Mut ei me missään oikeella salilla käydä, yhen taloyhtiön alakerran salilla kolistellaan. Tiiäksä kun sellasella mies-salilla rauta kolisee? No sit se yläkerran mummo tulee aina valittamaan metelistä. Sillain, että hienoa, että jumppaatte, mutta.. Siis ei sen mielestä oikeesti oo yhtään hienoa, että me hikoillaan suoraan sen sohvan alapuolella tuskan ja nautinnon välimaastossa. Oikeesti sitä korpeaa ihan kybällä, kun se ei meinaa pystyä keskittymään Emmerdalen katsomiseen ja puoli seitsemän teehen rauhassa.


Mitäs muuta?
No mulla on Rossu-koira, joka on karkeakarvainen kettuterrieri. Mä en oo ihan varma, kuin vanha se on. Ja se aina vähän hävettää mua, kun joku kysyy. Kai se on kymmenen, ykstoista tai kakstoista. No en mä niin välitä vuosista. Ne on vaan numeroita tiiäksä? Niinku mä olin yhtenä päivänä mun miehelle, joka on oikeestaan poikaystävä, kun ei me olla naimisissa tai kihloissa tai mitään. Niin joka tapauksessa mä olin mun miehelle, että ollaanks me oltu JO KYMMENEN vuotta yhessä? Sit mua vähän alko naurattaa, kun se sano, että no ollaanhan me nyt ainakin viistoista? No kyl mä sit itekki aloin vähän kelailee, että meidän poika on 9-vuotias ja oltiin me hengailtu yhdessä jo hyvän aikaa ennen pojan syntymää, että kymmenen meni vähän alakanttiin. Joo, enivei, ei niillä vuosilla niin väliä.


Niin mitä sulle kuuluu? Ja missä sä muuten asut? Mä asun Vantaalla. Oon asunut koko mun elämän. Ennen saatoin kertoa, että tiiätkö Ankka-Rockin? Melkein naapurissa ollaan. Mut nyt meillä ei oo enää Ankka-Rockia Korsossa. Ne oli aikoja ne. Muistan, kuinka Kossua mini-grip-pusseissa paidan alla päästiin sisään festarialueelle ja ai että, kun oli aina voittajafiilis.


Tykkääksä muuten festareista? Meinaatko mennä tänä kesänä? Mä kyl haluisin hirveesti mennä kesällä jonnekin festareille. Nyt kun ei oo vauvaa, olisi festaroiminen ja muukin meneminen kesällä astetta helpommin toteutettavissa. Oon muuten ainakin kymmenen vuotta suunnitellut, kuinka kivaa olisi tehdä kesällä joku Suomi-road trip. Lähteä tien päälle ja antaa vaan mennä. Nukkua makuupussissa, kävellä suomen pisintä hiekkarantaa, hypätä kalliolta kirkasvetiseen järveen, katsella auton ikkunasta, kun lehmät vilisevät ohi ja sillain. Olla hetken nuori ja vapaa. Tai ainakin vapaa. Sitten se kesä tulee niin nopeasti ja menee ohi myös. Ehkä tänä kesänä?


Mul ei nyt ehkä mitään muuta. Mut skriivaillaan pian!





P.S. Kiva, kun kävit!





Ilona






27 kommenttia:

  1. Hei ei oo totta, mul on tuolla luonnoksissa vähän samanmoinen teksti, mut en oo varma haluanko julkaista sitä :D mut mä oon Jasmiina, asun Lahdessa, yhden äiti ja toisen vaimo. Rakastan diy-juttuja, remontoimista, sisustamista. Mun harrastuksia on salilla käynti ja blogit. Haluaisin kiivetä uudelleen hepan selkään, ja parin vuoden tauko lumilautailusta sais päättyä ens kautena. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikun luonnoksista julkaisuun vaan!

      Hei heppailu on kivaa kanssa!
      Mulla se tosin on vaan 1-2 kertaa vuodessa Issikkavaellus.. mutta aina kun hevosen selkään pääsee, miettii, että pitäisi päästä useamminkin!

      Poista
  2. http://puruvesipop.com/ kotiseutumatkailua varten :) Pieni poppi, iso syke <3 Viimekesänä oltitin, tänä kesänä ehkä picknictyyppisesti perheen kera - kun nyt tuo vauva tajuis vaan ensin tulla maailmaan..Mutta suosittelen lämpimästi, jos tänne Itä-Suomeen koskaan matkustatte! Näinkin pienellä paikalla tapahtuu huikeita :)

    Ps. Ite oon Sirpa, edelleen paksuna ja odottaa pakettia saapuvaksi sunnuntaille: ois äitienpäivä sekä mihen (poikaystävän :P ) synttärit <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerimäeltä on lapsuusmuistoja ♡ siellä kesävieraina käyty.

      Ihan kyllä voit lohduttautua, että baby on varmasti ulkona kesään mennessä jos äitienpäiväksi suunnitteilla syntymä ;)
      Tsemppiä loppumetreille!

      Poista
  3. No moi Ilona, mä oon Aura. Se on kyllä mun ihan oikee nimi, siis ihan se ensimmäinen, virallinen ja oikea. Mä oon lukenut tätä sun blogia jo pidempään, koska se on niinku musta kiva, ja musta tuntuu että me ollaan vähän niinku samanlaisii, mut sit kummiskin vähän niinku erilaisii, tiiäksä?

    Mulla ei niinku esim oo lasta, vauvaa, eikä sen puoleen teiniäkään. Mies mulla on, ja sen kanssa me ollaan pidetty yhtä jo vähän päälle 10 vuotta. Tai no, poikaystävä se on oikeestaan. Mut tän kesän lopussa siitä pitäis tulla mun mies, vaikken oikeestaan tollasista häähommista niin perustakaan. Mä en oikein osaa selittää, mitä tapahtu.

    Mullakaan ei oo hirveesti sellasii "oikeita" harratuksii. Tanssitunneilla mä oon nyt käynyt joo, ja lenkillä aina kun jaksan. Sit mä tykkään kanssa lukemisesta ja kaikenlaisesta käsillä tekemisestä. Taloo mulla ei kyllä ole, vuokra-asunto vaan Helsingissä. Mut kyllä mä aina kattelen netistä sellasia mansardikattosia puutalounelmia, ja mietin, että ehkä sit joskus, jos elämä alkais näyttää sellaselta. Vaik periaatteessa mä oon kyl sellasta sit joskus-elämää vastaan. Mun mielestä kantsii vaan rohkeesti mennä ja tehdä, jos tuntuu siltä.

    Festareista mä en oikein tiiä, mä voisin mennä kyl jonnekin, mut mikään ei oikein tunnu tänä vuonna sellaselta, mikä ihan hirveesti kiinnostais. Ehkä mä oon tullut liian vanhaksi. Ankkarockis mä oon kyllä käynyt, ja Ankkarock 2001 tais itse asiassa olla mun ihan eka festari. Ehkä me oltiin siellä molemmat? (Me taidetaan olla samanikäisii, tai ainaski melkein.) Ja oon mä sit käynyt Ruisrockissa ja Ilosaaressa monta kertaa ja Koneistossa ja Flowssakin. Ja joskus Turussa järjestettiin sellanen kuin UMF, sielläkin mä olin. Nyt vasta kun kirjotan näitä, niin mä huomaan, että oikeestaanhan mä oon käynyt aika monilla festareilla. Aika hassuu, en mä oo pitänyt itseäni ikinä minään festarieläimenä. Ja ainiin hei, tosta minigrip-jutusta tuli mieleen, että kerran me teipattiin kokonainen viinitonkka (tai siis se sen pussi) mun kaverin selkään, että saatais se festarialueelle. Hyvin meni läpi, ihme kyllä!

    Kesää mä odotan ihan tosi paljon. Se on aina ihana, vaikka olisi kuinka lyhyt ja sateinen. Mut en mä usko, et se tänä vuonna on - siis lyhyt tai sateinen. Mä luulen, että se on vaan ihana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva Aura kun kirjoitit!
      Sovitaaks, että ei kutsuta sitä asuntomyyntipalstojen mansardikattopuutalo-katselua sitku-elämäks, vaan unelmaksi? Kuten sanottu, ne saattaa toisinaan toteutua!
      (Mutta talojen hinnat Helsingissä - yäk!)

      Oon saletisti ollut Ankka-rockissa myös vuonna 2001 :D
      Pääkaupunkiseudulla asuvalle hieman perinteistä festarimenoa kaipaalle suosittelen Riihimäki-rockia. Lähellä,mutta tarpeeksi kaukana (tuntuakseen perusfestarimenolta).

      Viinitonkka selässä kuulostaa jo aika pro-meiningiltä. Ehkä vähän naurattais, kun jäisi järjestyksenvalvojan haaviin festareiden portilla :D

      Poista
    2. Joo, oot oikeassa. On siinä ero unelmoinnin ja sitkuttelun välillä. Kyllä ihmisellä on hyvä olla sellasia vähän epärealistisia ja elämäntilanteeseen sopimattomia unelmiakin! :)

      Poista
  4. Hello Ilona! Aika kivan kirjeen kirjoitit. Kesäiset road tripit ovat ihan parhautta ja jos satutte eksymään itäiseen Suomeen, sanon ettei Ilosaarirockia parempaa ole: melkein keskellä kaunista Joensuuta, järven rannalla, aina hyvä tunnelma, kiinnostavat bändit ja loistotunnelma.

    Kuten tiedät, minäkin asun Korson kulmilla. Tai en nyt ihan kulmilla, vaan joitakin kilometrejä itään päin moottoritien toisella puolella. Mutta melkein samoilla seuduilla kuitenkin. Enkä harrasta mitään muuta paitsi tätä kirjabloggaamista ja lenkkeilyä ja lenkkeilyn tasapainottamiseksi perjantaileipomista. Kuvittelen myös harrastavani pihajuttuja, mutta viimeistään loppukesällä rikkaruohot voittavat porkkanat. Nyyh.

    Mukavaa viikkoa sulle ja Rossu-koiralle silityksiä! Sen muistankin vuosien takaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Ilosaarirockissa on siis tosi hyvä tunnelma: "aina hyvä tunnelma" ja "loistotunnelma", muttei ainakaan jäänyt epäselväksi :D )

      Poista
    2. Niin kun mä lasken itseni edelleen Korsolaiseksi. Vaikka nykyäänhän me asutaan myös moottoritien toisella puolella. Siellä mäellä tai mäessä. Ei siellä pohjois-alkuisella vaan sillä toisella :D
      Et varmaan loppujenlopuksi jossain teidän naapurissa?

      On muuten kiva nähdä, harrastanko mäkin kohta pihahommia. Vai luulenko vaan haluavani harrastaa. On tossa ikkunalaudalla basilikan ja ruohosipulin siemenet ystävineen itämässä. Olen ulkoistanut kastelun pojalle.

      Ja ilosaaresta oon kyllä kuullut pelkkää hyvää koskaan siellä käymättä!

      Poista
    3. Melkein naapurissa. :D Vilkutan täältä joen takaa, eteläpuolelta minäkin. Ja alvariinsa juoksentelen siellä teidän puolella.

      Kastelun ulkoistaminen on hyvä juttu.

      Poista
  5. Moro Ilona. Mää oon Annukka. Viiskytvee jo, mutta ei se silti mun mielestä vielä oo paljon. Tai sit en vaan älyä, että on.

    Festareista tulee mieleen kuravellissä uivat teltat ja kertakäyttösadetakit, vaikken koskaan oo millään festareilla käynykkään. Tai sit en vaan enää muista.

    Kivaa kevättä sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsena sellaiset 20-vuotiaat olivat omasta mielestä NIIN aikuisia! Mitä enemmän sitä tulee ikää, sitä enemmän huomaa, että ikä on korvien välissä. Itse asiassa olen alkanut pohtimaan, onko aikuisia oikeesti edes olemassa? Tai joo sillain ikävaiheena löytyy aikuisuus, niinkun vauvaikä, lapsuus, nuoruus ja vanhuus..mutta ehkä se mieli pysyy kuitenkin oikeastaan ikinuorena?

      Poista
  6. Moi! Mä oon Iitu ja huijasin (vahingossa) ikäni eilen kahdesti parilla vuodella alakanttiin, mutta oikeesti oon siis 23. Mä asun mun rakkaassa Turussa, vaaleanpunaisessa kivitalossa ja mun olohuoneessa (tai no, ainoassa huoneessani) on 1920-luvun lautalattiat. Mä harrastan filosofian opiskelua yliopistolla ja muulla ajalla pussailen ja leivon kakkuja ja luen kirjoja. Joskus välillä käyn ulkoilemassakin.

    Mulle kuuluu tosi hyvää, mä pääsin virkamiesruotsista läpi ja oon siks nyt tässä tanssinut koko päivän. Ja leiponut palkintopiirakan, joka pitää kohta ottaa uunista. Illalla meen treffeille yhen kivan pojan kanssa (joka on mun poikaystävä ja jota ei saa kuulemma kutsua enää pojaksi, hmph) ja nyt mun pitäis lukea etiikan tenttiin, eikä kirjoitella sulle. Kesällä oon muuten menossa kaksille festareille töihin, mutta kauheesti toivoisin että ehtisin myös ihan festarivieraaksi jonnekin kivaan paikkaan, en vaan vielä tiiä minne haluaisin.

    Mut nyt mun pitää mennä oikeesti lukeen siihen tenttiin ja sit kihartaan mun tukkaa iltaa varten. Kiitos muuten kun kirjoitit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just tänään päivittelin kuin kauniita vanhat kivitalot on! ..ja että vielä vaaleanpunainen ♡

      Mä niin tunnen ton fiiliksen, kun pääsee virkamiesruotsista läpi! Sillain ohi on ja suuri kiitollisuus sitä kohtaan, että ruotsin opiskelu on historiaa ainiaaksi ;)
      Onnittelut!

      Terkkuja sun POIKAystävälle 33-vuotiaan poikaystävän tyttöystävältä, eli meitsiltä!

      Mihinkäs kesäfestareille sitä ollaan työllistytty? On varmaan ihan hermoja kehittävää hommaa?

      Hyvät treffit ja tentit!

      P.S. ihana, että jotkut jaksaa kiharrella hiuksia ha kaikkee!

      Poista
  7. Heippatirallaa! (olipas lapsellisesti sanottu..)

    Olen Emilia, 22v Lohjalainen kahden kissan ja avopuolison kanssa elelevä ikuinen etsijä. Itse haaveilen seuraavan kodin ostamisesta, mutta ostettuamme auton ja odotellessamme putkirempan lähestymistä taloyhtiössä, pyörittelenkin nyt vain peukaloita ja odottelen mitä elämä tuo tullessaan. Rakastan maalaamista ja luonnossa oleilua, olen aika laiska, mutta silti koetan urheilla mahdollisimman laiskasti.

    En ole koskaan ihan oikeilla festareilla ollut, enkä kyllä tänäkään kesänä semmoisille pääse. Liian kalliiksi tulee ja kun mies on töissä koko kesän niin ei ole aikaakaan. Itselläni sen sijaan on vihdoin ja viimein ihka ensimmäinen palkallinen kesäloma! Viime kesä menikin täysin töitä tehden työpaikan vaihtuessa.

    Tekstisi oli todella ihana ja sait hymyn huulilleni jälleen kerran. Itse siirryn nyt keittiön puolelle tuon mahdollisen tulevan aviopuolisoni kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No moi Lemmi, kiva, että vastasit mun kirjeeseen :)

      Ja onpa kivaa nähdä, että täällä käy tosi eri ikäistä muutenkin elämäntilanteiltaan erilaista tyyppiä!

      Tohon festareihin ja niiden hurjiin hintoihin on pakko sanoa, että täällä se ankka-rock oli tooosi kauan ilmainen. Mieti, kun nykyään mikään muu kuin hengittäminen ei ole enää ilmaista..niin että tollainen kymmenien tuhansien kävijöiden festari huippuesiintyjineen on joskus ollut ilmainen!

      Terkkuja sinne kissoille ja mahdolliselle tulavalle aviopuolisolle!

      Poista
  8. Olen Katja, 32-vuotias Kuusamolainen haaveilija. Festarit on minulta menneet ohi, enkä oikeastaan koe tänä päivänä halua edes lähteä. Puistokonsertit piknikillä kyllä kiinnostaisi, mutta täällä niitä saa odotella :) Jos joskus roadtrippaat täällä päin esim. karhunkierroksella tms, niin saa tulla sanomaan Moi :)

    VastaaPoista
  9. Moikka!

    Kiva ku kirjotit. Mä oon Tiina Tee, silleen leikisti. Oikeesti mun sukunimi ei ala teellä mut mä ihan muistin niin amk:n ekassa ryhmätentissä. Sit yritin etsiä miestä jonka sukunimi alkais teellä ja kävinki yhen kans treffeillä mut olin sille liian vauhdikas. No mut ei se mitään kun nyt mulla on toi mies jonka löysin sieltä meidän yhteisestä harkkapaikasta. Ja kaks lasta jo. Mä en ehdi tällä hetkellä harrastaa oikee muuta ku vauvan hoitoa. Mut alotin uuden blogin, ihan niin ku teininä välillä alotin uuden päiväkirjan ku kaipasin uutta alkua.

    Festareilla mä oon ollu vaan kerran, sillon kun oli vielä vanha kunnon RMJ. Mut kesällä me aateltiin ajella Savoon moikkaamaan appiukkoa ja tehdä siinä sivussa pieni road trip taas. Toivottavasti vauva viihtyy autossa.

    Kirjottele taas ja laita jotai kuviiki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Tiina!
      Tunnistin, vaikka nimimerkki vaihtunut :)
      Tunnistin jo tosta pikkuruisesta kuvasta nimimerkin yhteydessä ja viimeistään tekstistä :)

      Kiva kun kirjoitit ja toit viimeisellä lauseellasi mulle hyvän flashbackin lapsuuden kirjekavereidenetsintävuosilta, se menee näin;
      P.S. Foto ois kiva!

      Poista
  10. Moi, mä oon Mari ja asun lähellä Lahtea. Mun perheeseen kuuluu mies ja kolme lasta. Blogisi löysin pari vuotta sitten jonkun lehtijutun tiimoilta. Ihailen simppeleitä ja minimalistisia kotikuviasi ja remppapostauksistasi pidän kovasti myös. Festareilla kävin nuorempana mutta varmaan viimeiseen viitentoista vuoteen ei ole tullu mentyä. Tykkään puuhastella pikku puutarhassani, mutta nyt tärkeimpänä on hiekkakakkujen teko puolitoista vuotiaan tyllerön kanssa. Puutarhapostauksia odotellen, terkuin M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Mari!

      Kiva, kun vastasit!
      Hiekkakakkujen teko on muuten taitolaji. Tai se, että jaksaa tehdä niitä. Mä en oo koskaan varmaan jaksanut. Tai ollut sellainen hiekkakakkuäiti. Pienet morkkikset joskus siitä, kun poika saattaa sanoa, että äiti sä et oo leikkinyt mun kanssa tänä vuonna kertaakaan. Mitä siihen sanomaan? Mutku mä teen sun kanssa kaikkea muuta?


      Ulkona paistaa aurinko. Katsoin juuri ikkunasta, että raparperit puskevat jo kovaa vauhtia kohti taivasta. Pakko mennä vähän tutkailemaan puutarhaa, kun kerran muistutit :)

      Poista
  11. Moikka Ilona,

    mie oon Kirsi. Aluks bloggasin Mie ite-nimimerkillä, kun en halunnu olla tunnistettava, mut sit vuosien saatossa oon aatellu, et mitä välii. Ja siis oikeestaanhan mie nykyää bloggaan ihan tosi vähän. En kyl tiiä miks, kun mieki tykkään kirjottamisesta tosi paljon. Tai no tiiän oikeestaan kun tarkemmin mietin. Eikä tarvii ees miettii tarkemmin. Miulla on melkein aina tuhat rautaa tulessa; vuorotyö vanhusten parissa, tyttären voimistelujoukkueen joukkueenjohtajan hommat, talo, piha, vähän opiskelujutskii työn ohessa... monta hommaa jotka kiinnostaa, innostun äkkiä, mut se innostus myös lopahtaa noppeesti. Asustelen Lounais-Hämeessä pienessä maalaispitäjässä, täällä on harjotellu hämäläisten keskellä hidastamista jo yli 15 vuotta.

    Festareista; kerran oon käyny Ankkarokissa miehen kans (se oli sillon poikaystävä vielä). Ilosaaressa sitten sitäkin enemmän, kun se kotikaupungissa kerta järkätään. Suosittelen Katjan tavoin sitä myös, aina hyvä meno. Ite käytiin 2010 ja -11 monen vuoden tauon jälkeen ja yhtä letkeetä oli ku ennenki. Ehkä taas joku kesä ehitään sinneki. Road trippejä kotimaassa tulee joka vuosi, kun omat juuret ja miehenki, ovat eri puolilla Suomea. Joka vuosi jossain ajellaan, mut liian usein niin, että on aikataulu. Haluisin ajaa just silleen, että vois pysähtyä kaikkiin mielenkiintoselta kuulostaviin paikkoihin.

    Siun blogia oon seurannu melkein sen alusta asti, en muista ees mistä tänne löysin, mutta tykkään ihan älyttömästi siun kirjoituksista ja kuvista, siun elämänasenteesta ja -arvoista. Liian harvoin vaan ehin nykysin kommentoimaan niiden eellä mainittujen tuhansien rautojen takia.

    Mut nyt miulla on alkamassa kesäloma. Viikonloppu pyörähtää joukkuevoimistelun SM-kisoissa siellä suunnalla, tarkemmin Espoossa. Sitten tiistaina meiän perhe lähtee kovasti odotetulle ja suunnitellulle varhennetulle kesälomareissulle Kroatiaan. Ai että mie ootan sitä reissua!

    Kaikkea hyvää Siulle
    Kirsi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka taas Kirsi!

      Kiva kun kirjoitit. Ja toden totta, olet pysynyt mukana ihan hirmuisen pitkän aikaa..ihan Keskeneräisen alkutaipaleelta asti!

      Ihana teksti kyllä ja siitä niin välittyi juurikin tuo, että sinulla on monta rautaa tulessa!

      Ansaittua ja nautinnollista Kroatian reissua teille (Kroatia olisi kyllä varmasti tutustumisen arvoinen paikka).

      Poista

Kiitos!