Iltana, jona suurperhekokeilu loppui, istuimme pojan kanssa saunan lauteilla. Pojan 10-vuotissynttärit olivat tuloillaan ja mikäli juhlia aiottaisiin, pitäisi jotain päättää.
- Hei. Miten ois Kirkkis-synttärit? Kutsuisit koko teidän luokan ja oltaisiin meidän pihalla Kirkonrottaa?
..tai pesis-synttärit? Mentäisiin pelaamaan pesäpalloa ja tehtäisiin vaikka munkkeja tai hodareita mukaan?
..eiku hei! Nyt tiedän, pyöräilysynttärit!! Lähdetään pyöräilemään maastoon ja otetaan picnic-kori mukaan?
Tuleva kymmenenvuotias oli hetken hiljaa äidin heitettyä kaikki loistavat ideat tiskiin.
- Äiti hei. Ihan oikeesti!!? Muut pitää synttäreitä SuperParkissa ja SÄ ehdotat jotain pyöräilysynttäreitä!!!
*Hillitöntä naurua.
- No mut sä ootkin ernu ja eksä oo vielä oppinut tähän päivään mennessä, että me ei todellakaan pidetä mitään Hoplop-synttäreitä ?
- Ei, en MÄ oo erilainen nuori, vaan SÄ oot ERILAINEN ÄITI!
*Hillitöntä naurua.
- Ja miks ihmeessä sun pitää ostaa aina jotain niin isoa kouluun viemisiksi synttäripäivänä? Viime vuonna ostit tikkarit ja tänä vuonna pitäs viedä jotkut lakut!!? Kaikki muut tuo jonkun yhden karkin. En mä edes haluu sitä paitsi, että mulle lauletaan.
Niin jäi Sukulakut viemättä luokkaan synttäripäivänä eikä tullut muuten pyöräilysynttäreitäkään. Meidän esiteini ♥
Ilona
Pohdin samaa eilen. Sitä miten lapsi ajattelee maailman menossa, jos äiti ajattelee toisella tavalla. Kyseenalaistetaan jo viisivuotiaana.
VastaaPoistaNiin.. Kohta meillä keskustellaan foliopallottomasta ja serpenttiinittömästä vapusta, koska lapsilla nyt vaan sattuu olemaan erilainen äiti.
Lasten elämä on kurjaa ja useimmiten juuri aikuisista johtuen :D
-Pappadiippa
Huumorilla kun menee eteen päin,niin pitkälle pääsee. Kysyn välillä pojalta, haluisitko, että mä olisin sitten ihan samanlainen kuin muut? Niin vastaukseksi saan,että ihan hyvä mä oon näin.
PoistaIhan hyvää tekee vähän ravistella normeja ja näyttää esimerkillään lapselle, että sitä saa olla juuri sellainen kuin haluaa.
Lukuunottamatta tyttäreni muutaman vuoden takaista prinsessa-vaihetta, meillä ei ole juhlittu oikein ikinä millään teemalla (ei kun kerran oli naamiaiset lasten yhteissynttäreillä), anyway. Lasten synttärit ovat paisuneet mahdottomiksi spektaakkeleiksi. Toki se on tärkeä päivä, mutta tiedät varmaan mitä tarkoitan.
VastaaPoistaTyttäreni sanoi minulle tänään jotenkin näin "Joo joo, kiitosta ja kunniaa sinulle vaan, kuuntele sä nyt vaan sitä tukan pyöritys musiikkia niin mä meen huoneeseeni kuuntelee kunnon musiikkia" ja huoneen ovi kiinni. Ai että, mua nauratti. Olen kalkkis, kun kuuntelen heviä :D
Meillä on kyllä sama. Ainoa teema meillä synttäreillä on ollut ilmapallot..paljon ilmapalloja.. ja voin kertoa,että toimii - vuodesta toiseen.
PoistaHeh.Ihan mahtavaa,kun lapset kasvaa. Mua ei kyllä pelota teini-iät sun muut. Mielenkiinnolla seuraan ja odotan.
:D:D
VastaaPoistaKiva,kun kävit :)
PoistaMeidän poika (10) taas olisi halunnut kutsua koko luokan meille. Ei olisi mahtunut mitenkään. Kompromissinä kutsuttiin kaikki pojat ja mies piti säbätreenit. Kompromisseja ja neuvottelua...
VastaaPoistaKoko luokan synttärit vois ulkoistaa just jonnekin koulun urheilukentälle :)
PoistaSitten kun sais vielä sen synttärilahjojen antamisen/saamisen eliminoitua synttäreiden vietosta, niin kaikki olis täydellistä ;)
(Oho,oonpa mä julma ja tiukkis).
Meidän poika (10) taas olisi halunnut kutsua koko luokan meille. Ei olisi mahtunut mitenkään. Kompromissinä kutsuttiin kaikki pojat ja mies piti säbätreenit. Kompromisseja ja neuvottelua...
VastaaPoista