George on kaatanut hyvällä menestyksellä porukkaa lakoon meidän torpassa. 4/5 porukasta on saanut kokea parin vuorokauden aikana, miltä tuntuu maata sängyssä ja syödä mehujäitä. (Ja välillä juosta vessaan ja taas maata sängyssä).
Eiku ei, vauvan kohtalo oli niin karu, ettei hän saanut nautiskella mehujäistä..no koska on vauva. Eiku ja ei, eihän se edes enää ole vauva, vaan taapero (..kuten ylimmästä kuvasta näkee. Eikö toi nyt ole ihan selvä 1-vuotiskuva?). Niin ja ei se tietty juossut vessaankaan. Tai juoksukonttasi kyllä, mutta ei se sinne mitään vatsatautiin liittyvää tietty tähdännyt.
On tietysti kurjaa maata sängyn pohjalla, kun joka paikkaa kolottaa ja tuntuu siltä, kuin olisi istunut lentokoneessa vuorokauden putkeen. Tai ainakin mä voin kuvitella, että se tuntuisi siltä. Eikä se sattumien sihtautuminen hampaisiin antaessa ylen, tunnu koskaan kovin mukavalta, mutta..
..mä en ole joutunut pesemään yhtään ylimääräistä vaatetta tai lakanapyykkiä oksennustaudin takia. Porukan maatessa sängyn pohjalla ei ulkoa kulkeutuva hiekka ole pakottanut imuroimaan kotia kuin pari kertaa päivässä. Kotona on ollut kerrankin pitkiä hiljaisia hetkiä, vaikka lapset ja mies ovat olleet kaikki samaan aikaan paikalla. Vauva taapero istui ainakin 5 minuuttia paikallaan sylissäni (okei, nyt mä liioittelin, mutta ainakin 3). Nautin erityisen paljon kävellessäni illalla ulkoroskikselle viemään kakkavaippoja ja kuunnellessani hiljaisuuteen sekoittuvaa lintujen kevätlaulua. Porukka (miestä lukuunottamatta, joka luulee kuolevansa yhden päivän kestävään vatsatautiin) on ollut olosuhteisiin nähden kohtuullisen optimistista. Eikä meidän kodin ainoa wc-kylpyhuone-yhdistelmä ole ruuhkautunut taudin aikana vielä kertaakaan pahasti.
Ilona
Kyllä, vaikuttaa melko yksivuotiaalta - taitaa olla kiipeilyä siellä ja täällä :) Voihan oksu, se ei ole kivaa mutta kirjoitustyylisi taas pisti hymyilyttämään :)
VastaaPoistaTän kirjoituksen olikin tarkoitus olla sellainen oksennustautimyönteinen :D
Poista(no ei nyt myönteinen, mutta sillain ei tähän kuole, eikä tää niin kauheeta ja raskasta oo).
Voihan George! Meillä se kaatoi 5/6 ja juuri muuttoviikolla. Ei tosiaan tarvinnut imuroida! Sen sijaan pyykättiin yötä päivää. Eräänäkin yönä 6v oksensi neljä kertaa omaan sänkyynsä. Oli meillä toki yhteisiäkin onnistumisen hetkiä. Osattiin samaan vatiin yhtä aikaa, ei roiskeita... Parempia ja terveempiä päiviä teille!
VastaaPoistaMutta muuttohan on muuten niin mukavaa puuhaa, että olis voinut olla jo vähän liian kivaa..ellei George olisi tullut paikkaamaan tilannetta ;)
PoistaVoihan George! Meillä se kaatoi 5/6 ja juuri muuttoviikolla. Ei tosiaan tarvinnut imuroida! Sen sijaan pyykättiin yötä päivää. Eräänäkin yönä 6v oksensi neljä kertaa omaan sänkyynsä. Oli meillä toki yhteisiäkin onnistumisen hetkiä. Osattiin samaan vatiin yhtä aikaa, ei roiskeita... Parempia ja terveempiä päiviä teille!
VastaaPoistaSeiskavee herätti mut syntymäpäivänäni klo 5 kiljumalla että hän oksentaa. Paras synttärilahja oli ehdottomasti se, että hän ehti parvisängystään pöntölle enkä joutunut siivoamaan _mitään_. ;)
VastaaPoista(Ja kun viisvee otti oman kierroksensa pari päivää myöhemmin, huomasin kyllä synttäripäivän olevan ohi...)
Ai että mä taas nauroin sun päivityksiä. Siis sun tyyliä kirjoitta (ihan huippu), en sitä oksentamista. Luin taas jokaisen postauksen siihen asti, kun olen viimeksi kommentoinut. Minkä hemmetin takia päivät tuntuvat viilettävän sellaista vauhtia, että itseään ei kerkiä vihdyttämään tällaisella hyvänmielen blogilla. Mutta tsemppiä sinne ja paranemisia <3
VastaaPoistaVoi yök. Mut hei mehujäät ja hiljaisuus ♥
VastaaPoistaJa taas ihanaa miten optimistinen jaksat olla :)
Toivottavasti paranette pian.