torstai 5. helmikuuta 2015

Vilahtaa






En vilauttele sanan varsinaisessa merkityksessä. Sellaisessa viuhahdus-vilauttelussa. Ei sillain Nyt vilahti (Lähde Viihdeuutiset) vaan sillain Auto vilahti ohi (Lähde wikisanakirja). Ajattelin vaan vilahtaa paikalla ja vilauttaa kuulumiset.


On nimittäin niin kiireistä että. Vauva muutti kuukausi sitten ja sen jälkeen elämä on ollut yhtä viuhunaa. Tuntuu että niinku jotain elämäni kiireisintä aikaa.

Mun henkilökohtaiset;
- Puhelimeen tai viesteihin vastaaminen - toisinaan.
- Koiran kanssa kävelylenkillä käynti - kerran kahdessa viikossa.
- Lämmin ruoka - kerran kahdessa päivässä.
- Tietokoneen avaaminen - kaksi kertaa kuukaudessa.
- Kaupassa käynti - pakon edessä.


Puhutaan paljon vanhemmuuden ruuhkavuosista. Työelämä, pienet lapset, harrastukset.. eiku. Hetkinen. Mun työ on kotona ja ehkä iiseintä ever. Harrastuksista ja pienistä lapsista ei tietoakaan. Tällä hetkellä hoidan "työkseni" täyspäiväisesti omatoimista teiniä, joka käy päivisin koulussa, on iltaisin kavereiden kanssa ja viikonloppuisin tapaa vanhempiaan. On muutenkin varsin omatoiminen ja kiltti paketti. Sitten on se toinen lapsi. Omatoiminen ja vaivaton tokaluokkalainen. Perheen ainoan virallisen harrastuksen, pojan jalkapallon, hoitavat perinteisesti poika ja mies.


Mikä täällä sitten viuhuu. Se oon mä ja mun remontti. Ja tietysti rymsteerausvimma. Mun keskeneräisyydensietokyky on tunnetusti nolla. Kun huonekalut hakevat paikkaansa ja kodin zen on kadoksissa, en pysty rauhoittumaan.


Ei tämä tosin hukkaan ole mennyt. Tämä kiireinen elämä ja remontti. Kaunis harmoninen kännykkäkuva, eli ennen-kuva (alin kuvista) kertoo, että jotain olemme saaneet myös aikaiseksi. Ennen ennen kuvaa ovat jälkeen kuvat (hohoo, oli pakko kirjoittaa.. mutta suokaa anteeksi, blogisensuuri puuttuu, koska oon vähän väsynyt). Yhtä kaikki, sama paikka ja sama seinä.





P.S. Anonyymit lukijat hoi! Perheessämme asuu myös toinen aikuinen, joten ei tarvitse huolestua siitä, että koira jäisi lenkittämättä tai lapset näkisivät nälkää.



P.P.S. Hyvää Runeberginpäivää muuten! (Jonka olemassaolosta sisko muistutti puhelimitse juuri. Että eikun kauppaan ja torttujen tekoon.) Tuo kalenterijuhlapäivistä mieluisin. Kiitos siitä kuuluu Fredrikalle.





Ilona





15 kommenttia:

  1. Tää oli todella mielenkiintoinen vilautus ja jään innolla odottamaan sellaista isompaa paljastusta! Näyttää tosi lupaavalta!

    Me (minä) ollaan nyt toistaiseksi saatu tämä meidän rivari rempattua ja parina viimepäivänä olen jäänyt miehelle kiinni "oikotien" selaamisesta. Rintamamiestaloja olen katsellut ja yhteen salaa ihastunut. En näköjään osaa vain olla. Niin, ihan kuin tässä vastasyntyneessä (voiko enää niin sanoa kuukaudenikäisestä) ja parivuotiaassa ei olisi tarpeeksi hommaa.

    Kiitos taas mukavasti soljuvasta kerronnasta - tykkään! Ja kiva kun piipahdit kertomaan kuulumisia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei huippua! Taidetaan olla sielunsiskoja, mitä talokuumeiluun ja remppaan tulee. Eikun rintamamiestaloa kehiin vaan sanon mä :D

      Kyllä mä nyt vakaasti aion aloittaa toimeliaamman blogielämän taas. Mukavaa puuhaa.

      Poista
    2. Onko tämä teidän torppa siis hirsinen rintamamiestalo? Jos saan udella niin miltä vuosikymmeniltä peräisin? Kuvittelin eilen käyneeni katsomassa harvinaisuutta, mutta nyt niitä sinkoilee esiin joka puolelta :D Ja juu rakastuin tottavie. Tosin mun lähtökohdat on hyvinkin erilaiset; työni on myös kodin ulkopuolella, "kotityö" vasta leikki-ikäinen ja biologinen ei vielä pariin vuoteen koululainen. Ai niin ja se toinen aikuinen puuttuu..

      Poista
    3. Meidän talovanhus ei ole rintamamiestalo..vaan jostain 1800-luvun lopulta (rakennusvuodesta ei tarkkaa tietoa).

      Millaista taloa kävit katsomassa? Oliko realistinen kotiehdokas?
      Ihanaa, ihanaa kun ihmiset haaveilevat ja toteuttavat!

      Poista
  2. Vastaukset
    1. No kiva! Mä oon ihan tyhjä pää..paitsi remonttia ja sisustusta. Mietin, että kuinka paljon remppaa ja sisustusta lukijat kestävät ;) Mutta hyvä, jos jotain edes kiinnostaa :)

      Poista
    2. Uskon, että moni kestää paljon tätä :)

      Poista
  3. Täällä mäkin innolla odotan seuraavaa paljastelua! ;)

    Sää kirjotat jotenkin aina niin hyvin!!

    VastaaPoista
  4. Oi vitsi, ihanaa lukee toisten remonteista.. voi haaveilla joskus tekevänsä itse samaa :)

    VastaaPoista
  5. Ai, että näyttää hyvältä jo. :)
    Jääkö hirsi paljaaksi? Se näyttää tosi hyvältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.

      Ja juu. Mä en ole löytänyt itsestäni vielä maalaisromanttista sisustajaa valkoiseksi maalattuine hirsiseinineen. Joten paljaaksi jää :)

      Poista
  6. Ihana hirsiseinä!
    Tuollaisesta minäkin haaveilen. Ooh, ehkä vielä joskus...
    Mukavaa seurata mukana teidän unelman toteutumista. Hyvin olet nappulasi pelaillut, kun on aikaa paneutua täysillä remonttiin.

    Lukemisen myöt' muistui myös elävästi mieleen kuinka hankalaa se ruokapolitiikan järjestäminen remontin siimeksessä onkaan. En oikein mielelläni jäisi köökin puolelle ja jättäisi kaikkea miesten hommiksi, mutta toisaalta minun on saatava ruokaa ja tunnen vastuuta siitä, että muutkin saavat. Oliskohan olemassa jokin remonttiruokapalvelu? No, ainakin pizzaa saa tilattua...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä vähän täällä itse olen hämilläni näiden unelmien toteutumisten kanssa. Ei niinku pää pysy mukana menossa. Ei ehdi tajuta.

      Kyllä, sitä itsekin kelailin, että ihan hyvin on kortit pelattu. Ei vaan.. ihanaa, että elämä ja tilanteet muuttuvat ja voi heittäytyä yhtäkkiä hektisestä vauva-arjesta täysin erilaiseen arkeen.

      Mä oon päätynyt ruokapolitiikassa remontin suhteen siihen, että olen tehnyt muulle perheelle ruokaa isompia satseja (lihaaneja) ja itse jättänyt itselleni tekemättä (kun en syö lihaa).
      Meillä on muuten pizzeria ihan muutaman sadan metrin päässä täältä :) Outoon paikkaan ovat perustaneet pizzapaikan.

      Poista

Kiitos!