torstai 9. huhtikuuta 2015

Hatunnostoja





Kun joku kuulee elämäntavastani ja työstäni, seuraa usein hatunnostelua ja musta ei kyllä olis tollaseen- tyyppistä huokailua. Elämän (ja äitiensä) kolhimien lainavauvojen hoitaminen on tosiaan toisinaan työlästä ja käy työstä. Vauvoista luopuminen on raskasta ja elämäntapa kuormittaa kokonaisvaltaisesti koko perhettä, ei vain minua, jonka tuon työn olen varsinaisesti valinnut.


Mutta elämä tällä hetkellä. Ei tämä mitään työtä ole nähnyt, työläästä puhumattakaan. Elämme tavallista arkea perheenä, jossa ydinporukka on lisääntynyt teinillä, joka ei vain satu olemaan osa biologista perhettä ja sukuamme. 


Ainiin eiku ei me eletäkään tavallista arkea. Koska minä en käy kodin ulkopuolella töissä. Koska tuon teinin, joka on perhettämme, meillä asuminen, on toimeentuloni.


Tässä kohtaa nostan hattua kaikille kodin ulkopuolella työssä käyville. Ai herttinen. Kuinka olenkaan vieraantunut tuosta maailmasta! Että pitäisi herätä herätyskellon kanssa ja nousta ylös sängystä kun aurinko vasta suunnittelee nousuaan. Hatunnosto. Pitäisi siirtyä töihin ja olla siellä työntekoon määritellyn ajan. Hatunnosto. Sitten pitäisi vielä työnteon lisäksi ehtiä ja jaksaa pitää koti siistinä ja perhe ruokittuna. Hatunnosto. Miten sitä jaksaisi käydä illalla lenkillä oltuaan ensin seisaallaan koko työpäivän, käytyään kaupassa, tehtyään ruoan, siivottuaan kodin ja autettuaan lapsia läksyissä? Ja taas hatunnosto.


Voin kyllä paljastaa, että kaipaisin tällä hetkellä hieman enemmän töitä. Vähän säpinää. Voisin mieluusti ottaa lisää työteliäisyyden tunnetta elämääni. Yksi teini ja vauva lisänä meidän nykyiseen komboon ei tuntuisi ollenkaan huonolta idealta. Nyt olemme kuitenkin lupautuneet vain olemaan. Tällä kokoonpanolla. Hissuttelemaan vielä tulevat puoli vuotta. Koska elämä on ihanaa ja nautinnollista nytkin, miksi kaivata jotain muuta? Niinpä niin. Joudun päivittäin nostamaan hattua elämälle, sille, mitä on saavutettu. Muistuttamaan itselle, että elä tässä ja nyt. Nyt on kaikki hyvin. Nauti.






Ilona






11 kommenttia:

  1. Oletpas taas kirjuutellut kivasti!
    Elämä on tässä ja nyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nonna. Elämä on tässä ja nyt, sitä minä olen pyrkinyt lähiaikoina itselleni yhä enemmän korostamaan. Mitä enemmän sen sisäistää, sitä enemmän hetkestä ja elämästä nauttii.

      Poista
  2. Hattua nostan minäkin kaikille jotka käy kodin ulkopuolella töissä. En ymmärrä miten he jaksavat vielä sen lisäksi hoitaa lapset, siivota kodin, laittaa ruokaa, kuskata lapsia harrastuksiin, itsekin harrastaa jotain ym. ym. Minä olen päivät kotona ja siitä huolimatta koko ajan kädet täynnä töitä ja vino pino rästihommia jotka ovat jo vuosia odottaneet tekijäänsä. Tosin olen varmaan vähän laiska ja mukavuudenhaluinen ja en käytä kaikkea aikaani tehokkaaseen työskentelyyn. Ei minullakaan iso perhe ole mutta kyllä näiden vähienkin kanssa menoa ja meininkiä riittää. Arkipäivät tarkasti ohjelmoitua ja välillä tuntuu ettei kaikkea saa kalenteriin mahtumaan mitä pitäisi saada. Eli ei tässä töihin edes joutaisikaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavuudenhalua kyllä täälläkin havaittavissa. Mikäs siinä, jos tahtoo elää ja tehdä elämästään mukavaa. Ei hullumpi tavoite itse kullekin.

      Poista
  3. Ihanaa, nautinnollista Tätä hetkeä teille <3 Minulle voisi toisaalta sopia tuo, että "työ" olisi kotona - jos vain saisin välillä vähän omaakin aikaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jakaa varmasti ihmiset kahtia tämä aihe.. jotkut kaipaavat ehdottomasti muualle työskentelemään kotiympyröistä neljän seinän sisältä ja osa taas haaveilee leppoisammasta elämästä kotitoimistoineen.

      Minä aloitin aamun tänään käyskentelemällä kotipihallamme tonttimme piirustusten kanssa ja kartoitin, minkälaiset tilukset sitä on tullut hankittua :). Yllätyin positiivisesti ;)

      Hyvää viikonloppua sinne teille!

      Poista
    2. Minä aloitin tänään päiväni istumalla terveyskeskuksen päivystyksessä yhden nuoren kanssa. Pienin oli tietysti mukana sillä eihän häntä yksin voi kotiin jättää. Mutta tämäkin reissu oli helppo järjestää kun en ole kodin ulkopuolella töissä :)

      Poista
  4. Moikka, halusin haastaa sinut mukaan The Liebster Awardiin, toivottavasti et ole sitä jo saanut :) Käy kurkkaamassa: http://matkalla-aitiyteen.blogspot.fi/2015/04/the-liebster-award-haaste.html

    t. Nina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Nina ja kiitos haasteesta. Olen tuon tainnut joskus saada, mutta minun on jotenkin vaikea tarttua haasteisiin ja saada ne istumaan omaan kynään.

      Ihanaa kevättä sinulle!

      Poista
  5. Hyvin laitettu sanoiksi ♥

    Nyt todellakin nautitte. Ja jos aika tulee pitkäksi, kun tuollainen ikiliikkuja oot, niin tunkeudut vaan jollekin tutulle remppaamaan tai alat siinä teidän pihalla kunnostaa vanhoja huonekaluja:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä. Onneksi on tuo piha. Siinä on kunnostamista ilman huonekalujakin :).. ..ja itse asiassa meillä on eri paikkoihin ripoteltu (kun kerrostalossa asuttiin viimeksi) erinäisiä ulkokalusteita, joista aion ottaa projektin.. kunhan tuo sää vaan vakaantuu niin, ettei ole välitöntä sateen vaaraa.

      Poista

Kiitos!