keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Mitäs meille








Neuvolan terveydenhoitaja piti minulle miniluennon siitä, kuinka vauvat tarvitsevat kokoaikaista läsnäoloa, vauvoja ei voi jättää yksin ja vauvat voivat olla aika työläitä.


Nyökyttelin ymmärryksen merkiksi. Olen kyllä tavallaan huomannut, että tyyppi ehtii tuvasta kahdessa sekunnissa koiran juomakupille, kolmessa sekunnissa rappusille eikä selkää voi kääntää sekunniksikaan, kun tuvan takassa palaa tuli. Ja se mikrokin on aika mukavalla korkeudella.


Töitä piisaa ja elämä rullaa tasaseen tahtiin. Olen lopettanut säätiedotusten seuraamisen, päähäni ilmestyy enää vain noin kerran tunnissa ajatus merestä, auringosta ja vapaudesta, puhun vain noin kerran päivässä siitä minkälaisen matkan sitä suunnittelisi seuraavaksi (pari viikkoa telttailua kesällä Kreikassa olis ehkä aika bueno idea?), mies puhuu noin kerran päivässä voiskohan tää vauva jäädä meille pitkäaikaiseen sijoitukseen, saan valtavat kiksit ruokakaupassa käynnistä, hankin KonMari-kirjan vaikkei kodissamme luultavasti ole enää mitään karsittavaa, uusien vaatteiden ostamattomuus vuoteen tuntuu tällä hetkellä ehkä vuoden iiseimmältä keissiltä ja vauvan päiväunet ovat mielestäni edelleen ehkä maailman paras keksintö.


Mitäs teille?





Ilona




8 kommenttia:

  1. Hih; se mikro! Siitähän taisin mainitakin taannoin, ettei onnistuisi meillä ;D

    Meilläkin meno on aivan vallaton; se on kyllä uskomatonta, minkälainen tutkimushalu noilla pienillä on. Pää pitää työntää ihan joka paikkaan, kaikki pitää repiä alas ja kun kiellät yhdessä paikassa touhuamisen, lähtee kaveri kädet vinhasti heiluen kohti seuraavia seikkailuja - eikä moksiskaan mistään torumisesta ;D

    Tsemppiä sinne! Ja hyvä, että löytyy taas uusia unelmia, kun entiset on täytetty ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen itse asiassa ottanut mikro-ja vauva-yhdistelmästä testin. Sellaisen, kiinnostaako mikro, jos se ei ole kielletty asia?
      Vastaus: Eipä oikeastaan kiinnosta. Kyllä mikron päällystä on välillä kiva paukuttaa, kun siitä lähtee niin kiva ääni, mutta ovi ja nappulat ovat pääasiallisesti jätetty rauhaan.

      Kiitos ja samoin!

      Poista
  2. olen samaa mieltä kanssasi siitä, että vauvan ja vähän isommankin lapsen päiväunet ovat maailman paras keksintö;)

    VastaaPoista
  3. Sinä ja Kon Mari... Hmm. Just luin opuksen ja totean, että voisit hyvin kirjoittaa oman opuksesi! Mutta kerropa täällä sitten, viisastuitko yhtään! Tsemppiä touhukkaan tyypin kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On mielenkiintoista lukea kyseinen opus jo ihan yleissivistyksen kannalta..tai että tietää vähän, mistä nyt puhutaan. Bonuksena ajattelin yrittää saada tavaroidenkarsimisinnostuksen tarttumaan teiniin. Tai edes sillain pikkiriikkisen innostuksen siemenen saada istutettua ;)

      Poista
  4. Voi mikä ihana pötkylä vauva! KonMarista jätinkin jo kaikenkattavan analyysin tuonne toiseen postaukseen. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totesin juuri miehelle, kuinka ihania vastasyntyneet ovat ja kuinka tykkään liikkumattomista vauvoista ;)
      Sitten totesin, että vastasyntyneen kun laittaa illalla sänkyyn ei voi ikinä tietää mitä on yöllä luvassa.

      Kaikessa on puolensa ja vaikka pötkylää ei kohta voi enää virallisesti sanoa vauvaksi, niin kyllä tämänkin ikäiset vauvat on ihania. Osoittavat kiintymystä, touhottavat menemään, osaavat odottaa ruokaa nälän tullessa muutaman sekunnin ja näitä voi opettaa nukkumaan kokonaisia öitä ♡

      Poista

Kiitos!