perjantai 29. huhtikuuta 2016

Pienillä itkuilla





Kun on elänyt tiivistä yhteiselämää ikiliikkujan kanssa puoli vuotta (miinus se yksi kuukauden reppureissu), nukkunut hyvin, saanut hymyjä, nähnyt kehitystä, nauttinut ja nähnyt muiden nauttivan, kiintynyt ja ollut kiintymyksen kohteena. On kuullut miehen suusta taas ne sanat hän on kyllä ollut tärkein ja voisikohan hän jäädä meille pitkäaikaiseksi. Silloin luulisi lähdön hetkellä kirpasevan.


Kun on päivittäin ähissyt ikiliikkujan kanssa apua, tää nousee kauppakärryissä seisomaan, apua tää nousee syöttötuolissa seisomaan, apua, tää ei pysy rattaissa. Kun on monta kuukautta tiennyt, mikä on suunta ja viikkokausia tiennyt, mitä reittiä mennään. Kun on muutamana viikkona nähnyt tulevia vanhempia päivittäin ja opastanut kokemattomia ihmisiä kädestä pitäen. Yrittänyt välittää tuleville vanhemmille kaiken sen tiedon ja kokemuksen eri itkujen ja väsymystilojen nyansseista toimivien rattaiden valintaan ja vaipanvaihdosta unikoulustrategioihin. Silloin alkaa niin aika, kuin sijaisäitikin olla kypsä. Ei sellainen nousevieläkerranseisomaansiinäsyöttötuolissaniinseonviimeinenniitti- kypsä, vaan sellainen rauhallinen ja seesteisen kypsä. Sellainen, että on valmis päästämään irti. On valmis luovuttamaan rakkaaksi muodostuneen taaperon uuteen kotiin ja toivottamaan täydestä sydämestään onnea, rakkautta ja menestystä tuleville vanhemmille valitsemallaan tiellä.


Kun näkee toisten ihmisten vuosien odotuksen ja toiveiden varovaisesti täyttyvän, on ilo olla mukana kokemassa sitä. Kun tuntee, ettei ikiliikkujalle olisi voinut parempaa paikkaa löytyä, valtaa mielen rauha. Kun saa muuttaa taaperon uuteen kotiin kärrytellen sinne kahden kilometrin matkan rattaita työnnellen tietäen, että me nähdään vielä, hälventää se viimeistäänkin erohetken tuskaa heittäen 70 prosentilla. 30 prosenttia tuskaa ei ole enää niin kovin tuskaista, joten pienillä itkuilla päästiin tällä kertaa.





P.S. Arvatkaa muuten, kuka saattaa juoda pari pulloa skumppaa vappuna?





Ilona






18 kommenttia:

  1. Tuitui jättivauva.
    Ja tsintsin vappuvapaa sijaismude.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin pääsi nyt käymään,että vapaa vappunakki napsahti meitsin kohdalle. No can do, kuoharia on turha yrittää vastustella.

      Poista
  2. Aivan ihanasti kirjoitettu. Sinulla on sydän kohdallaan.
    Terveisin: Vuosien ja toiveiden odottelun jälkeen vastaavaa tilannetta odottava kokematon perhe :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan teidän kohdalle myös pikaista toiveiden täyttymistä ja sen teille juuri sopivan perheenjäsenen löytymistä♡

      Poista
  3. Mua jäi mietityttämään: "nähnyt päivittäin" ja ne vauvavapaat viikonloput. Ilmeisesti on tosiaan eroa paikkakunnalla, millainen käytäntö on! Pitäisikin aina olla mahdollisuus edetä rauhassa...
    Lohdullista, että pääsit pienillä itkuilla.
    Nautinnollista skumppavappua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä se on aina tilannekohtaista,miten toimitaan..

      Joskus tilanteet ovat sellaisia,että lapsilla on mahdollisuus vierailla vanhempien tai lähisukulaisten luona viikonloppuisin tai lomilla. Tällä voidaan lyhytaikaisen sijoituksen aikana tukea lapsen pysyviä kiintymyssuhteita ja suhteita läheisiin.

      Siirtymävaiheissa, kun lyhytaikaisesta perheestä siirrytään takaisin vanhempien luokse tai pitkäaikaiseen sijoituspaikkaan,vaihtelevat käytänteet ja tutustumisajat myös paljon tilanteiden mukaan. Minulla itselläni on aina joku näkemys siitä,miten kukin vauva tulisi siirtää eteen päin (riippuen vauvan luonteesta ja temperamentista, meillä vietetystä ajasta, vauvan iästä yms.) ja pyrin tämän näkemyksen välittämään eteen päin. Usein tutustumiset ja siirtymiset tapahtuvat siis niissä raameissa, joita me lapsen parhaiten tuntevat varovaisesti muille osapuolille esittelemme.

      Poista
  4. Aika rankalta kuulostaa minun korvaan tuo viikkokausien päivittäin näkeminen. Mutta lapselle voi olla tosiaan paikallaan. Ja miksei uusille vanhemmillekin. Mutta kyllä se varmaan kärsivällisyyttä kysyy..
    Meillä on vauvan lähdöstä yli 3kk ja joka päivä hänestä puhutaan ja häntä ikävöidään. Muut lapset siis erityisesti. He muistelevat mitä tehtiin ja missä käytiin. Joskus pienimmät hyvin tomerasti komentavat, että 'nyt haetaan 'vauva' takaisin tänne!'. Vielä ei oo haettu..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei nyt ihan ihan viikkokausia kestäneet tutustumiset kuitenkaan.

      Juu onhan se rankkaa, mutta toisaalta lapsen etua/parasta kun ajattelee, niin vaivannäkö mielestäni kannattaa. Sehän on lapsen tulevaisuuden kannalta (ja samalla myös perheen) kuin rahan pankkiin pistämistä, kun pyrkii pääsemään siirtymisissä mahdollisimman pienillä vaurioilla (jos pohtii asioita kiintymyssuhdeteorian näkökulmasta).

      Voi. Näin ne jotkut lapset jäävät mieliin ja muistoihin elämään pitkiksi ajoiksi♡

      Poista
  5. Uskon, että se on se ajatus. Tieto siitä mitä pohjimmillaan hommassa haetaan. Tieto, ettei yhteiselo ole ikuista. Siirtymä ei tapahdu parissa tunnissa vaan ajan kanssa. Erään syöpään menehtyneen tuttavan vaimokin sanoi, että loppu oli helpotus, kun surutyö oli tehty jo aiemmin.

    Annoitte paljon vauvikselle, vauva antoi teille enemmänkin. Elämä opettaa ja maailma kasvattaa, erityisesti tuoretta, onnestaan kihelmöivää perhettä. Hienoa kuulla, että kaikilla on elämä mallillaan :)

    Kuplivia skumppahetkiä!

    -Pappadiippa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Kyllähän sitä eroa ja "surutyötä" tekee jo etukäteen päässään.

      Kauniita sanoja Johanna♡

      Poista
  6. Hienosti kirjoitettu! Onnea tulevaan kaikille osapuolille! Hauskaa ja kuplivaa vappua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ja samoin-hauskaa ja kuplivaa vappua!

      Itsehän heräsin vappuaattoon klo.6.30 enkä saanut enää unta pohtiessani kiviaidan rakentamista. Sormet syyhyävät niin kovasti jatkamaan eilistä kiviaidantekoprojektia,että skumpat on väistyneet täysin mielestä. Pitää siis varmaan laittaa muistutus tai herätyskello soimaan tiettyyn aikaan tänään, jotta muistetaan lopettaa kivipalapeli ja siirtyä juhlan puolelle ;)

      Poista
  7. Oot niin skumppasi ansainnut, oli vappu tai ei !!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh. Kiitos. Oikeesti ostin kolme pulloa,mutta ei kerrota sitä kaikille ;)

      Poista
  8. Minäkin yhdyn noihin Paulan sanoihin, että skumppasi olet ansainnut! Vierestä olen seurannut Hannin kautta työtänne, ja kyllä nostan hattua! Ja skool!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanan kuohuviinimyönteisiä lukijoita täällä :)

      Hyvää vappua!

      Poista
  9. voi kun se meni kauniisti. itku ihan tuli lukiessa. minä mietin sitä eroamisen hetkeä useinkin, kun luin teidän taaperoarjesta. mietin, miten se tulee kirpaisemaan. olen onnellinen teidän kaikkien puolesta!

    VastaaPoista

Kiitos!