tiistai 15. lokakuuta 2013

Toivo





Hieman vauvakuumetta muistuttava tila. Tarve hoivata. Tarve saada pieni syliin ja hypistellä pieniä sormia ja varpaita. Tarve täyttää arki jollain merkityksellisellä. Tarve olla jollekin tärkeä.

Ilmassa on odotuksen tuntua. Ollut jo monta viikkoa. Odotan, että puhelin soisi. Odotan, että minulle tarjottaisiin töitä. Mieluiten mahdollisimman pienessä paketissa.

Niinpä. Tahdon ja toivon. Mutta mitä se tarkoittaa toisaalla? Se tarkoittaa sitä, että jonkin suuren täytyy särkyä. Se tarkoittaa sitä, että joltain riistetään pois se maailman tärkein. Ainakin toivon, että se olisi maailman tärkein. Silloin on vielä toivoa. Toivoa, että särkyneistä palasista voitaisiin liimata jotain ehjää.





Ilona


13 kommenttia:

  1. Toippu <3 Mekin ootetaan, siis teien puolesta. Vaikka ei sitä nyt kellekkään epäonnea tai ongelmia toivo. Mutta tulee niitä silti. Taitaa olla huomenna ekat synttärit pariin vuoteen kun ei ole vauvavierasta mukana, ellet nyt äkkiä työllisty. Hilppa

    VastaaPoista
  2. Mä en oo oikeastaa koskaan halunnut lasta. Siis sillä tavalla palavasti, etä sitä voisi vauvakuumeeksi kutsua. En edes pienenä puhunut, että musta tulee äiti. Mikä nyt tietenkin on onni tässä tilanteessa, kun ei voi saada. Mutta silti... jos olisin sun tilanteessa ja joku meille muuttaisi. Edes hetkeksi. Niin en tiedä osaisinko enää antaa pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän Laura. Mielestäni onkin tärkeää, että kaikki saisivatkin olla vapaasti lapsettomia niin päättäessään. Jotenkin se on ihmisillä oletusarvona, että kaikki tahtovat lapsia ja niitä täytyy tahtoa. Ja mielellään monta.
      Monet ajattelevat, että on itsekästä olla tekemättä lapsia. Asian voi kuitenkin kääntää niinkin päin, että kuinka itsekästä on tehdä lapsia?

      Joissain tilanteissa vauvoista luopuminen on vaikeampaa ja raskaampaa kuin toisissa. Riippuu paljon siitä, kuinka kauan vauva on ollut meillä ja kuinka paljon häneen on ehtinyt kiintyä. Se helpottaa myös, jos tietää, että vauva lähtee hyvään hoitoon eikä tarvitse olla huolissaan hänen hyvinvoinnistaan ja tulevaisuudestaan.

      Poista
    2. Paha siinä vaan on, että yleensä ihmiset haluavat sitä, mitä eivät voi saada. Hetkellisesti mullakin otti koville, mutta sitten muistin taas ajatella tarkemmin. Ei ole ollut prioriteettilistan ykkösenä. Etenkään biologinen. Adoptoinut olisin, jos Janne olisi kokenut jutun omakseen. Nyt mennään näin. Ehkä tällä nykyisellä kärsivällisyydellä paras mahdollinen vaihtoehto.

      Miten pitkiä aikoja ne yleensä on? Tuo sun työ kuulostaa siltä, että sitä voi tehdä vaan kamalan suurella sydämmellä. Se taitaa ottaa ja antaa paljon.

      Poista
  3. Teet hienoa työtä. :) Ja sulla on aivan ihana blogi, yksi suosikeistani!

    t: Minna H

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minna, kiva kun jätit jäljen tänne!
      Kiitos, hienoa kuulla, että joku tykkää :)

      Ilona

      Poista
  4. Kävin just tänään tutustumiskäynnillä TYKSin synnärillä koulun puolesta. Tuli taas tännekkin se Toivo, että saisi vielä joskus sellaisen pikkuisen käsilleen ja öiksi viereen tuhisemaan. Ensin pitäs kuitenkin löytää se kuuluisa Joku. Kyllä on taas vaikeeta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi ♥

      No sepä se, toivotaan, että se joku tulla tupsahtaa elämääsi pian!

      Poista
  5. Ilona, jaan tunteesi "pikkuruisen" odotuksesta, vaikka se on toisaalta niin raadollista..koska jonkun täytyy ensin epäonnistua olemaan äiti, että minä saan hetken olla "äitinä". terv SiruK

    VastaaPoista
  6. Minäkin haluan sanoa, että teette valtavan arvokasta ja tärkeää työtä!!! Löysin blogisi vasta ja olen kyynelehtien lukenut näitä tekstejä, samalla syöttäen omaa 5 kk ikäistä pikkuista.. Sanat eivät riitä tätä liikutuksen ja syvän kunnioituksen määrää kuvaamaan ❤ kiitos, kun jaat elämääsi ja tärkeää työtäsi meille lukijoille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoista Elina.
      Kiva kun löysit ja jaksat lukea näitä vanhojakin tekstejä.

      ilona

      Poista

Kiitos!