sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Armeijan säännöillä






Nukumme miehen kanssa eri sängyissä. Eri huoneissa.


Vauva on vallannut kanssani master bedroomin.
Illalla vauva laitetaan nukkumaan omaan riippumattoonsa. Muutaman öisen syötön jälkeen heräämme aamulla kuitenkin jostain syystä vierekkäin sängystäni.


Mies petaa luonnollisesti oman sänkynsä aamuisin. Kukonlaulun aikaan, ennen töihin lähtöä. Luonnollisesti minä olen opastanut miten. Pussilakanan ruudut suorassa ja tyynyt aseteltuna nätisti.


Me vauvan kanssa nautiskelemme leppoisista aamuista tuijotellen toisiamme silmiin leveässä sängyssämme. Noustuamme petaamme sängyn. Etenemme olohuoneeseen pöyhien pojan runttaamat sohvatyynyt, viikkaamme pojan sohvalle jättämän huovan ja jatkamme miehen valtakuntaan.


Kuvan mukaisesta lopputuloksesta lähtee napakka tekstiviesti miehelle
- Ei menisi läpi armeijassakaan.



Tiedättekö armeijan päiväpeitot? Ne ovat sellaiset ruudulliset noin 1 x 1 cm ruutukokoa. Ja oikosessa pitää olla jokaikinen ruutu. Muuten menee uusiksi.





P.S. Poika petaa itse oman sänkynsä. Äiti käy salaa oikomassa petauksen pojan lähdettyä kouluun.


P.P.S. Tiedän. Päässäni viiraa ja pahasti.





Ilona





13 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. joo kyllä muakin vähän hymyilyttää. huolestuttavaa olisi, jos ei hymyilyttäisi.

      Poista
  2. :DDD

    Ai kamala. Sussa on vähän samaa kotityrannin vikaa, kun mussa. Sohvatyynyjen, pöydillä olevien tavaroiden ja esim. kaukosäätimen kanssa täällä ollaan tarkkana. Sänkyä ei tosin pedata. Vain, kun tulee vieraita.

    On muuten melkoinen tuo sun työ. Tajusin nyt vasta, miten se vaikuttaa parisuhteeseenkin noin. Siinä pitää mennä aikamoisella asenteella teidän molempien.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai vähän?

      Joo kyllähän tämä työ vaikuttaa tasapuolisesti kaikkiin elämän aluiesiimme.. ja on oikeastaan koko perheen työtä.
      Eikä tätä voisi tehdäkään jos kaikki eivät olisi sitoutuneet hommaan.
      Toisaalta ihan meidän oma säätö, että nukutaan eri huoneissa. Jos mies sattuisi olemaan sikeäunisempi tai kestäisi vähemmillä yöunilla, niin kyllä hän ihan hyvin voisi nukkua vieressämme :)
      Tosin veikkaan, että tämän tapaisia järjestelyjä voi olla aika monessakin pikkulapsiperheessä.

      Poista
  3. Voi että, halut olisi täälläkin armeijatyyliseen järjestyksenpitoon, mutta kolme kouluttamatonta alokasta liikaa. Ei pysty, ei kykene. Oion mitä oion ja sitten viiden minuutin päästä pitäis tehdä sama juttu. Joten en tee...

    VastaaPoista
  4. Tunnistan itseni. Kuusivuotias petaa juu, mutta ei se ihan mun seulaa läpäise. Salaa käyn uusiksi vetämässä :D Miehen en anna edes pedata, niinkin pedantille ihmiselle on käsittämättömän haastavaa pedata se sänky juuri oikein.

    Olen nyt kohta seitsemän kuukautta harkinnut antavani vauvan nukkua omassa sängyssään (joka siis ihan meidän sängyssä kiinni). Mutta kainalossa se silti ihan joka yö on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että löytyy kohtalontovereita! Mä kyllä yritän välillä. Päätän, ettei mua häiritse. En anna jalkojen viedä sinne huoneeseen sen sängyn vierelle. Hetken päästä heitän päätökset romukoppaan.

      Poista
  5. hih, meillä mies ei ikinä petaa, ja jos joskus harvoin petaa silloin kun en itse ole kotona, niin petaa kaikki tyynyt päiväpeiton ALLE.
    haloo mies!
    mun taas on pedattava sängyt aina, muuten päivästä ei tule hyvä ja päässä on kaaos.

    ja kummasti ne lapset valloittavat sängyt, me mennään miehen kanssa yleensä samaan sänkyyn nukkumaan ja lapset omiinsa, mutta aamulla herään lasten (ja koiran) kanssa sängystä ja mies herää sohvalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei tota miehen logiikkaa voi ymmärtää. Tosin ei kyllä miehetkään varmasti ymmärrä meidän pään sisäisiä juttuja.

      Näinpä,päivä lähtee hyvin käyntiin, kun laittaa ensin kodin kuntoon!

      Poista
  6. ei hittolainen, eikö sulla ole muuta parempaa tekemistä kuin kytätä sängyn päällisiä?? Tuossapa se hyvästi tiivistyykin mistä on kotiäidin päivät tehty. Vinkkinä, nykyisellään todella usein jätetään päiväpeitot kokonaan käyttämättä, aivan sisustuslehtiä myöten. Samoin armeija ei tänä päivänä tunnista enää vanhanaikaista kyykyttämistä, mennyttä aikaa. Moinen ei ainakaan parisuhdetta tai avioliittoa paranna, josko onko siitä huolehtiminen jos ainoa mieleen juolahtava asia on huomauttaa omasta yhden miehen pedistään (tulin juuri vierailemaan, minulla ei oe tietoa josko olet minkälaisessa parisuhteessa). Mutta kiitokset, näillä kommenteillasi sait minut juuri vaikuttamaan rennolta, joskin yksinkertaistamisen ideologiallani ja organisoinnillani sitä toisinaan epäilen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei itse asiassa käytetä päiväpeittoja.

      Jos olisitkin lukenut tekstejäni hieman kauemmin, tietäisit, että kyseessä on ilmiö nimeltään huumori. Sitä pyrin parhaani mukaan (mutta näköjään huonoin tuloksin) täällä ja parisuhteessamme viljelemään.

      Poista
  7. ...muuten, kuka ylensi sinut komppaniassanne sinut ylitse miehesi?

    Ehkä armeija tekisi itsellesi hyvää turhanpäiväinen nipottoja.

    VastaaPoista

Kiitos!