tiistai 18. maaliskuuta 2014

Erot





Kun minä olen kotona ja mies on poissa. Kun minulla on hoidettavana poika ja vauva. Minä hoidan lapset ja siinä sivussa hoidan kodin. Siivoan ja teen ruokaa. Leivon sämpylöitä seisten yhdellä jalalla. Toisella heilutan vauvan sitteriä. Imuroin vauvan nuokkuessa Manducassa. Keitän Chili sin carnea vauva kainalossa.


Kun minä olen poissa ja mies on kotona. Kun miehellä on hoidettavana poika ja vauva. Tulen kotiin, en löydä ruokaa, mutta löydän vauvan harson eteisestä, vaunukopan keskeltä olohuoneen lattiaa, toppapuvun sängyltä. Ja miehen sohvalta jokeltelemasta vauvalle. Tai tanssimasta olohuoneesta vauvan kanssa Michael Jacksonin Billie Jeanin tahdissa.


Molempia tarvitaan.





Ilona





30 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Täytyy yrittää nähdä asioiden valoisat puolet. Muuten voisi mennä hermo.

      Poista
  2. Voi miten herkkä postaus. <3

    Hei, blogissani on sinulle haaste.

    VastaaPoista
  3. Ihana postaus! Miten toivonkaan että joskus minäkin pystyisin heittäytymään samalla lailla kuin miehesi. Mutta ei onnistu. Jos olen yhden päivän poissa kotoa, joku lapsista mukana niin menee kaksi päivää että saan kaiken entiselleen ja arki on taas hallinnassa.

    Liisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No arvaa kuinka paljon itse toivoisin samaa! Mutta mä luulen, että miehillä on vaan kyky olla näkemättä sellaisia isoja kokonaisuuksia ;) niin voivat keskittyä olennaiseen

      Poista
    2. Tähän on pakko tarttua, ja ihan vain hyvällä. Eli tuollainen heittäytyminen on ihan täysin mahdollista. En halua kirjoittaa nimelläni, mutta voin vakuuttaa että olen juuri kuin miehesi. Joskus ihmiset ovat tämän kuullessaan niin epäuskoisia että tekisi mieli rynniä kuvan kanssa vaikka Inhimilliseen tekijään kertomaan tästä! Tunnen itseni joskus tosi yksinäiseksi kun ihan oikeasti jätän roskat viemättä ja jogurtit pyyhkimättä ja teen jos jaksan, ja tiedän että meitä on niin harvassa. Lähes aina maito jää lämpenemään pöydälle jos lapsi pyytää leikkimään.

      Äitini oli pyörätuolissa lapsuuteni. Sain ehkä mallin, jossa äiti tarvitsi paljon lepoa, enkä pistänyt sitä mielessäni sairauden vaan nimenomaan äitiyden piikkiin. Rento ja hauska rooli jatkuu jo toisessa sukupolvessa.

      -äiti Oulun seudulta

      Poista
    3. Ihana, että tartuit!
      Kuulostat sydämelliseltä ja hetkessä elävältä äidiltä.

      Näinhän se on, lapsi tekee omat päätelmänsä sen perusteella mitä näkee ja kokee..ja tämä on usein vain osa totuutta. Viitaten lapsuutesi kokemukseen äidistäsi siis.

      Poista
  4. Sattuipa sopivasti, eilen tuli Myytinmurtajissa juurikin miesten ja naisten kyvystä tehdä eriasioita. Naiset voitti miehet selkeästi tuossa miljoona asiaa samaan aikaan kuntoon, kun miehet keskittyy kerrallaan vain yhteen. :) Tämäkin juttusi todistaa samaa. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanopa muuta. Olisi kyllä itsekin mukava pystyä istumaan sohvalla vauvan kanssa ja olla huomaamatta kaaosta ympärillä!

      Poista
  5. Hymyilyttää tämä teksti, osaat niin hyvin kirjoittaa asiat! :)

    VastaaPoista
  6. Sinulla tosiaan on lahja nähdä pienet arjen hetket, ne kaikista tärkeimmät. Eikä vaan niitä asioita, listoja ja hetkiä jotka voisi tai pitäisi muka olla toisin tahi tehtyinä. Oppisimpa saman, ainakin voisin yrittää ja aloittaa taas päiväkirjan kirjoittamisen. Olisi ihana muistaa juuri tuollaiset hetket kun puolison kanssa oltaisiin vanhoja rusinoita, jos sinne saakka olisi onni elää ja vielä yhdessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä kotiin tullessani näen myöskin ne tekemättömät asiat ;) ..ja ennen kuin pystyn rauhoittumaan ja istahtamaan paikalleni niin kuljen huoneesta toiseen järjestäen paikat kuntoon :)
      Sitten voin sanoa muille moi ja kysyä kuulumisia.

      Poista
    2. Haa siis sinäkin, niin myös minä! Tämä kirjoitus oli muutes pakko lukea miehelleni aamulla :)

      Poista
  7. Hävettävän usein sitä ensimmäisenä huomaa astiat pöydällä, sukat siellä, toiset täällä, pipon hyllyssä ja ulkovaatteet lattialla - sitä kun osaisi nähdä sen oleellisen: ne rakkaat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisaalta kuinka hyvä on, että se mies voi keskittyä siinä omassa kuplassaan siihen yhteen asiaan, olkoon se sitten vaikka leikkiminen. Ja itse voi huomata ne kaikki muut (tekemättömät hommat). Se on kaikki voittaa-tilanne (ainakin siinä tapauksessa, että kaikki pitävät siitä mitä tekevät.)
      Mä rakastan kodin/paikkojen järjestelyä :)

      Poista
  8. Ja taas sä teit sen! Mä lukiessani huomasin taas kerran miettiväni, että jooo… mähän tiedän ton tunteen. Meillä se tulee esille aina ruokaa laittaessa. Vaikka se on mun lempiasioita, mitä yhdessä tehdään, niin silti se jaksaa kummastuttaa, millainen ero on keittiön kunnossa riippuen vetovastuussa olevasta henkilöstä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miesten ruoanlaittoa on muuten myös ihan hauska seurata! Tosin meillä se on harvinaista, että miehen näkee keittiössä. Pitäisi ehkä kannustaa hieman enemmän :)

      Poista
  9. Tuo sun taitosi nähdä asioista se oikeasti olennainen, on niin ihailtavaa! Miten moni nainen vastaavassa tilanteessa miettisi lähinnä, että jätät sen miehen muutamaksi tunniksi lapsia hoitamaan ja huusholli on kaaos kun palaat kotiin... Mutta sinä se näet tällaisen ylitse ja noteeraat sen hyvän, mikä siellä taustalla kurkkii, ihanaa <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä sitä on jossain vaiheessa vaan tajunnut, että ei sitä ihmisiä voi loputtomiin yrittää muuttaa (tai patistaa muutokseen). Ei ne muutu kuitenkaan. Helpompi muuttaa omia ajatus-ja käyttäytymismalleja.

      Poista
  10. Tutun kuuloista tekstiä. Kotia tultaessa pitäisi muistaa: Kaikki hyvin rakkailla ja ovat pärjänneet loistavasti. Olisi muistettava, että ei ole yhtä oikeaa tapaa toimia, kukin taaplaa tyylillään. Vaikkakin ne vaipat ja sukat ja ja lukuisat jutut ärsyttää tulijaa jo eteissä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin noin, kuinka kirjoitit! Kaikkien panos on tarpeellinen.

      Poista
  11. Tämä kyllä pitäisi itsekin muistaa. Viimeksi sain näpäytyksen kun luin molempien vastauksia neuvolan kyselystä. Kysymys meni jotakuinkin näin; koenko saavani viettää tarpeeksi aikaa lasteni kanssa. Minä vastasin "samaa mieltä", mies "erimieltä". Niin... Sen jälkeen olen antanut reissuhommissa olevan mieheni riehua lasten kanssa ilman että minä nipotan tekemättömistä kotitöistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin näin. Usein sitä pitää itse tiettyjä asioita itsestäänselvyytenä (kuten tuota riittävää aikaa lasten kanssa).. eikä välttämättä muista katsoa asiaa joka kantilta. Hyvä, että havahtuu ajoissa!

      Poista
  12. Näin meilläkin! Ja sekin, miten itse käyttää heti ensimmäisen, pienenkin liikenevän hetken siihen siivoamiseen tai tekemiseen mutta toinen mieluummin vaikka keittää teetä ja istuu sohvalle! Pitäisi osata olla (välillä edes) pahastumatta siitä että toinen tekee toisin, että toiselle ei ole niin big deal että pyykkikoriin matkalla olleet pyjamat ja sukat jäi aamulla lattialle ja murot on vielä pyyhkimättä pöydältä - ei oo helppoa! Mä repäisin viikonloppuna enkä siivonnut ollenkaan, mentiin vaan lasten touhuissa, puistoon, mummolaan, naapuriin.. tänään onkin sitten siivouspäivä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No vitsit kun osaisikin. Mä välillä kanssa yritän repästä ja olla siivoamatta. Mutta siivoamisesta (tai siitä lopputuloksesta) tulee vaan niin hyvä fiilis (kun taas siivoamattomuus stressaa koko ajan kunnes siivoaa), että usein päädyn tekemään sen pois alta.

      Poista

Kiitos!