Satuin vahingossa käymään vaa alla. Ainekset shokkiin olivat käsillä, kun digitaalinäyttöön piirtyivät ennennäkemättömät numerot. Tai onhan ne nähty ennenkin juu. Nimittäin neuvolan punnituksessa vuonna 2005.
Tähän asti olen luottanut painonhallintani suotuisien perintötekijöideni sekä 174 senttisen pituuteni käsiin. Mutta mitä vielä menivät pettämään!, oli ensimmäinen ajatus nähdessäni vaakalukeman. Hetken asiaa sulateltuani ymmärsin, ettei ole muita syyttäminen kuin itseäni. Kun makaa monta viikkoa rannalla aamupäivän- ja iltapäivän ja käy siinä välissä makaamassa sohvalla päiväunet, ei leppoisa iltakävely pelasta tilannetta. Kun syö rantaeväiksi donitseja, croissantteja tai suklaakeksejä, eivät eväiden joukossa olevat herneet neutralisoi edellä mainittuja. Kun rantamörssäilyjen jälkeen jättää lounaan väliin ja syö välipalaksi jäätelön, on viimeinenkin toivo menetetty. Aiemmin päivällä syödyt sokerit ja valkoisista jauhoista leivotut mätöt takaavat hiilarikoukun. Illalla on siis hyvä napata vielä muutama Gott&Blandat ja istua sohvalle.
10 päivän sääennuste ei näytä antavan armoa. Tulevien päivien keskilämpötilan huidellessa lähellä kolmeakymmentä astetta, ei elämä kerrostaloseinien sisällä houkuttele. Rannalle lähdöstä ei voi siis karsia. Joku roti hommaan on silti saatava, ennen kuin joku sekoittaa minut biitsillä rantautuneeseen hylkeeseen. Näinpä vaa alle nousua seuraavana päivänä päätän tarttua härkää sarvista ja ottaa rantaeväiksi litran vettä. Lounasaikaan päätän, että hommaan on laskeuduttava pikkuhiljaa ja syön jälkiruoaksi jäätelön. Päiväuniakaan kaapissa polttelee viikonlopusta jääneet filmtownin irtokarkit. No jos muutaman? Illalla avaan uuden Gott&Blandat pussin, josta syön vain viisi. No ei tämäkään päivä ihan putkeen mennyt. Illalla päätän, että pieni kuri saa riittää, kyllähän elämässä pitää olla nautintoja. Ja minkäs sille voi, jos satun nauttimaan herkuista. Päätän kuitenkin, että hiilarimättöjä en enää rannalle ota ja toden totta pistän lähiviikkojen aikana vaa an näyttämään ne kaksi kiloa vähemmän!
Kohtalontovereita?
Ilona
Voi, kyllä! Kesä teki tepposet ainakin minulle. Liikunnan määrä on rajattu lähinnä koirien ulkoilutukseen, kun taas herkuttelu ja ylensyönti tuplaantuu entisestään.. Ja kyllähän se sitten kostautui, kun lempihousujen kanssa teki "vähän" tiukkaa :D
VastaaPoistaTuleekohan koirillekin kesäkiloja ;) Meillä nimittäin vanha rouva ei ainakaan viihdy yhtään tuolla helteessä. Tai jos pääsisi mukaan uimarannalle, niin viihtyisi, mutta lenkit nou nou.
PoistaLapasesta.. tai siis kätösestä lähti täälläkin viikon reissussa, mutta onneksi sain jo kurssin käännettyä. Turvotusta ja pöhötystähän ne oli ja lähtivät nopsaan. Mulla oli kyllä ensimmäinen kesä, kun käsite kesäkilot rantautui näillekin reisille. Aikaisemmin olen aina ollut kesällä kevyimmilläni, mutta 35+ elinvuotta lasissa aineenvaihdunta alkaa näemmä miinusmerkillä, joten kuria saa alkaa kasvattamaan oikein urakalla.
VastaaPoistaSinällään kuitenkin kesään (ja jouluun, muihin kymmeniin pyhiin ja juhliin ja kaikenlaisiin tunteiden tukehduttamisiin) kuuluu herkut, totaalikieltäytyminen ei ole elämää. Taikasana kohtuus taitaa olla se juttu..
Siis älä muuta sano. Mä oon ennen ollut kanssa ihan, että mitkä kesäkilot!? Kunnes.
PoistaHuomasin kyllä itsekin, että hiilaripöhöähän se suurin osa on. Kun yhden päivän oli syömättä pullamössöä, oli jo ensimmäinen kilo hävinnyt.
Olen samaa mieltä kanssasi, herkut kuuluvat hetkeen kuin hetkeen ja kohtuus kaikessa.
On. Mä en tietkö uskaltautunut ees vaaalle. Ajattelin aloittaa lenkkeilemällä ja mennä sit mittaamaan vasta, kun pahin pöhön on pois :D
VastaaPoistaNo oikeestihan vaaka on ihan turha kapistus. Peili ja vaatteet sen kertovat..ja tietysti oma olo.
PoistaTuttua, mutta mua koukuttaa vain karkki ei jäätelö, suklaa tai leivokset. Nyt kuitenkin olen vähentänyt karkin syöntiäkin reilusti ja olo on paljon energisempi ja kevyempi kun ei ole sokeripöhöä. :)
VastaaPoistaSallin kyllä muutaman karkin päivässä eli kohtuus on kultainen keskitie joka sopii mulle. Elämästä pitää ja saakin nauttia. Totaalinen kieltäytyminen herkuista ei kannata koskaan.
Mä kävin ostamassa 70% suklaata appelsiinihippusilla. Yritys hyvä 10 ;)
PoistaItseasiassa tästä "motivoituneena" kipaisempa minäkin vaa'alle! :)
VastaaPoistaNjää.Ei muutoksia. Mieki luotan geeneihin, mutta kieltämättä ikälisä tuo omansa - kyllä sitä piru vie löystyy noppeesti, jos mittää ei tee..Eikä nää +300000 asteen helteet hirveesti motivoi liikkumaan :/ Luvattu jopa +35 viikonlopuksi - mitenhän alasti sitä saa julkisesti kulkee?
PoistaHeh. Hyvät sulle!
PoistaTämän lyhyen lenkkeilyurani parhaat lenkit olen juossut muuten -15 asteen pakkasessa.
Minä en ole punninnut itseäni enää vuosiin ja on todettava että vaatteet vaan kutistuvat kaapissa. Pituutta on peräti 155 cm ja painoa kohta saman verran mutta kiloissa mitattuna. Olen siis todellinen muumimamma. Karkkeja ja herkkuja en syö mutta kaikki suolainen ja rasvainen uppoaa paremmin kuin hyvin. Miten ihana onkaan rojahtaa sohvalle sipsipussin kera telkkaria tuijottamaan. Liikuntaa en ole enää vuosiin viitsinyt harrastaa. Nyt ei olisi varsinaisesti enää tekosyitäkään liikkumattomuuteen mutta kun en ole vielä omaa lajiani löytänyt. Mikään ei kiinnosta eikä innosta. Motivaatio elämäntapojen muuttamiseen puuttuu myös. Joten täällä paisutaan edelleen...
VastaaPoistaSe on kyllä totta, että muutos on vaikeaa, jos motivaatiota ei ole. Mutta toisaalta jos muutosta ei kaipaa, niin silloinhan asiat ovat kai ihan hyvin. Pääasia, että on tyytyväinen itseensä ja elämäänsä.
PoistaJoo, kaks... mulla meinas itku tulla kun totesin vaa'an näyttävän samaa kuin viimeksi synnärille mennessä. 3 vuotta sitten. 15. Olis ehkä pitänyt huoltaa se vaaka vähän aiemmin ja katsoa sinne peiliin vähän tarkemmin ja uskoa, ettei ne vaatteet oo kuivurissa kutistuneet ;) Jep, maanantaina alkaa karu arki. Sitä ennen juhlitaan yks 5v. Kyllä näytti ostoskärry tänään just laihduttajan unelmalta, eh.
VastaaPoistaKuinka lohduttavaa oikeasti, etten paini ongelmineni yksin ;)
PoistaArki on hyvästä.